Vuosi 2019 oli antifasistisesta näkökulmasta yllättävän erilainen verrattuna vuosiin 2015-2018, jolloin antifasistit joutuivat kerta toisensa jälkeen reagoimaan äärioikeiston mielenosoituksiin vastamielenosoituksilla ja muilla keinoilla. Vuoden 2019 aikana äärioikeisto järjesti huomattavasti vähemmän julkisia tapahtumia, sillä varsinaisia mielenosoituksia oli ainoastaan kolme (Turun 188-mielenosoitus sekä kaksi itsenäisyyspäivän mielenosoitusta). Äärioikeistolle vuosi 2019 oli oikeudenkäyntien, liikkeiden loppumisen ja mielikuvituksen paikallaan junnaamisen takia uudelleenjärjestäytymisen vuosi, jota palveli enemmän valikoidulle sisäpiirille suunnattu Awakening-konferenssi, suljetut keskustelutilaisuudet, puolijulkisesti toimiva natsimusiikkialakulttuuri ja kohua aiheuttanut kesäleiri. Tämän ansiosta antifasisteilla oli myös aiempia vuosia enemmän aikaa kerätä voimia, miettiä liikkeen suuntaa ja osallistua laajempiin yhteiskunnallisiin kamppailuihin. Tässä kirjoituksessa käymme läpi vuoden 2019 kehityskulkuja antifasistisesta näkökulmasta.
Alkuvuosi: Äärioikeiston hidas lähtö enteili aktiivisuuden laskua
Vuosi 2019 lähti hitaasti käyntiin äärioikeistopiireissä. “Etnonationalisteiksi” itsensä nimittäneet fasistit Suomen Sisusta ja perussuomalaisten liepeiltä valmistelivat huhtikuun Awakening-tapahtumaansa, Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL) valmistautui kriminalisointioikeudenkäyntiinsä ja perussuomalaiset kampanjoivat huhtikuun eduskuntavaaleihin. Antifasistit tekivät koko vuoden jatkunutta tutkimustyötä (lähinnä perussuomalaisten) poliittikkojen kytköksistä fasistiliikkeeseen, natsimusiikkialakulttuurista ja äärioikeiston uusista aloitteista ja aktiiveista, sekä juhlivat Varis-verkoston 5-vuotista taivalta.
Kolmessa kaupungissa järjestettyjen syntymäpäiväkeikkojen jälkeen useissa kaupungeissa järjestettiin feministisiä mielenosoituksia Kansainvälisenä naistenpäivänä. Ilmastoliike sai valtavasti uutta virtaa kansainvälisestä liikehdinnästä, joka alkoi rantautua Suomeen jo vuoden 2018 loppupuolella Elokapina-nimeä paikallisesti käyttävän Extinction Rebellionin ja ilmastolakkojen muodossa. Näistä molemmat jatkoivat läpi vuoden 2019, minkä lisäksi Valkeakoskella vastustettiin alueen metsiä ja vesistöjä uhkaavaa kultakaivosta protestileirillä. Vuodesta 2019 voi puhua suorastaan ympäristöliikkeen uutena tulemisena.
2010-luvun aiemmista vaaleista poiketen kevään 2019 vaalikeskustelua ei enää dominoinutkaan maahanmuuttopolitiikka ja vaatimukset poliisin ja rajojen militarisoinnista sekä oikeuksien kaventamisesta. Perussuomalaiset nostivat raja- ja valtiokontrollin lisäämisen rinnalle uudeksi keskeiseksi teemakseen ilmastonmuutoksen kieltämisen sekä kaikenlaisen ympäristötietoisuuden vastustamisen. Lehdistö nielaisi kritiikittä persujen puheet “ilmastohysteriasta” ja vaalien keskeiseksi dynamiikaksi nousikin jälleen “punavihreiden” (ympäristötietoisten arvoliberaalien) ja konservatiivisten ilmastodenialistien välinen jännite, mutta ei enää yksinomaan maahanmuuttokysymyksen hallitsemana. Vuoden aikana perussuomalaiset ovat käyneet myös oikeuslaitoksen, poliisin, tiedotusvälineiden ja yliopistojen kimppuun tarkoituksenaan rapauttaa luottamusta instituutioihin pyrkiessään itse vallan kahvaan. Perussuomalaiset ovat tarkoituksella polarisoineet ilmastoteemaa niin, että sitä käsiteltaisiin tieteellisten tosiasioiden sijasta esimerkiksi arvokysymyksenä tai niin sanotun identiteettipolitiikan näkökulmasta. Niin ilmastoliikkeen kuin antifasistisen liikkeen on löydettävä keinot tätä vastaan taistelemiseksi ja koko asetelman purkamiseksi.
Ilmastotoimien vastustamisen nostaminen uudeksi näkyväksi teemaksi maahanmuuton demonisoinnin rinnalle osoitti äärioikeistolta tiettyä ideologista uusiutumiskykyä. Perussuomalaiset onnistuikin tällä teemalla mobilisoimaan epätoivoiseen siilipuolustukseen modernin fossiilikapitalismin puolesta niitä etuoikeuksistaan kynsin hampain kiinni pitäviä ihmisryhmiä, jotka eivät vielä ole valmiita elin- ja tuotantotapojen radikaaliin uudelleenorganisointiin.
Tämä kehitys enteilee laajempaa muutosta Suomessa ja muuallakin maailmassa, jossa oikeistopopulistit ja äärioikeisto, jotka ovat olleet hyökkäysasemassa maahanmuuttoon ja valtiokontrolliin liittyvissä kysymyksissä koko 2010-luvun, ovat ajautuneet reaktiiviseen puolustusasemaan ja poliittinen aloitekyky on siirtynyt muualle, erityisesti ekologisiin, antikapitalistisiin ja feministisiin liikkeisiin.
Samaan aikaan perussuomalaisten vaalikampanjoinnin varjossa uusnatsijärjestö PVL valmistautui kielto-oikeudenkäyntinsä uuteen kierrokseen. PVL:n oikeudenkäynti juontaa juurensa syyskuuhun 2016, jolloin järjestön Helsingin toisen osaston johtaja Jesse Torniainen tappoi natsijärjestön katutapahtuman ohi kulkeneen Jimi Karttusen. Tästä alkoi prosessi, jonka seurauksena polisiihallitus nosti maaliskuussa 2017 kanteen PVL:n kieltämiseksi. Marraskuussa 2017 Pirkanmaan käräjäoikeus kielsi natsijärjestön, mutta tuomio ei ollut lainvoimainen natsien valitettua asiasta Turun hovioikeuteen. Syyskuussa 2018 Turun hovioikeus vahvisti Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksen natsijärjestön lakkauttamisesta.
Maaliskuun lopussa 2019 Helsingissä sijaitseva korkein oikeus (KKO) myönsi valitusluvan kiellosta, mutta samaan aikaan järjestö kuitenkin määrättiin toimintakieltoon. Tapauksen vieminen korkeimpaan oikeuteen johtuu luultavasti pyrkimyksestä tehdä natsijärjestön kiellosta ennakkotapaus. Yhdistys voidaan oikeuden päätöksellä määrätä väliaikaiseen toimintakieltoon, mutta alemmissa oikeusasteissa näin ei toimittu ja sikäli korkeimman oikeuden päätös vuonna 2019 oli käänteentekevä. Tällä oli välittömät vaikutuksena natsien toimintaan koko loppuvuoden aikana. Väliaikainen toimintakielto on voimassa korkeimman oikeuden päätöksen saakka, jonka on määrä tulla alkuvuodesta 2020.
Toimintakiellon jälkeen PVL on siirtänyt suuren osan toiminnastaan Kohti vapautta ja Suomalaisapu -peitejärjestöjensä tunnusten alle. Jo alkuvuodesta PVL lopetti vähin äänin alle vuoden kestäneen täysin epäonnistuneen puolueprojektinsa. PVL on jatkanut erityisesti Kohti vapautta -nimellä ydintoimintaansa eli lentolehtisten levittämistä postilaatikoihin ja lyhyitä banderollitempauksia muutamissa kaupungeissa, joita oli kuitenkin yksittäisiä pistokeikkoja lukuun ottamatta aiempia vuosia vähemmän. Tämä kissa-hiiri-leikki lakkautetun natsitoiminnan jatkamisesta määritti koko PVL:n vuotta 2019 ja kulminoitui itsenäisyyspäivänä.
KEVÄT: Etnonationalistien tappiosarja
Perussuomalaisten nuorisojärjestössä ja uusfasistisessa Suomen Sisussa viime vuosina kehittynyt fasistiklikki, joka alkoi amerikkalaisten esikuviensa tapaan kutsua itseään “etnonationalisteiksi”, koki kesän kynnyksellä useita takaiskuja. Kuten aiempanakin vuonna, jolloin PS-Nuorissa tehtiin pienimuotoisia ideologisia puhdistuksia, myös vuonna 2019 nämä takaiskut ajoittuivat Awakening-konferenssin aikaan.
Vuonna 2019 toista kertaa järjestetty Awakening-konferenssi on ollut suomalaiselta fasistiliikkeeltä uusi pelinavaus, johon haettiin vaikutteita muun muassa Viron uusfasistisesta Etnofutur-konferenssista, yhdysvaltaisesta umpirasistisesta American Renaissance -konferenssista sekä identitaarisen fasistiliikkeen ja Alt-Rightin piiriin laskettavista konferensseista Ruotsissa ja muualla. Tapahtuman keskeisinä puuhamiehinä toimivat Tuukka Kuru, Riku Hautala, Jarno Alander, Timo Hännikäinen, Jarkko Pesonen, Tiina Wiik ja Junes Lokka, jotka ovat kaikki Suomen Sisun jäseniä.
Konferenssi ei toisellakaan kertaa sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen takaisku tapahtui jo viikkoa ennen tapahtumapäivää, kun järjestäjien ja osallistujien natsismin ihailuun ja antisemitismiin kypsynyt juutalaistaustainen osallistuja vuoti konferenssin salaisen chatin keskustelut julkisuuteen. Hetkeä myöhemmin tapahtumaan puhujaksi kaavailtu yhdysvaltalainen uusnatsiteoreetikko ja -aktivisti Jared Taylor sai kahden vuoden maahantulokiellon Eurooppaan, oletettavasti aiemmin maanosassa pitämiensä antisemitististen puheiden ja hänen oman kertomuksensa mukaan “totalitaarisen ideologian levittämisen” takia, ja hänen puheensa jouduttiin perumaan. Myöhemmin samana vuonna myös Awakening-konferenssissa fasistikustantamonsa kirjoja toista vuotta myynyt Greg Johnson pidätettiin Norjassa ja käännytettiin maasta, syynä norjalaisen massamurhaaja Anders Behring Breivikin ihailu. Fasistien järjestäytyessä kansainvälisesti myös antifasistien on järjestäydyttävä kansainvälisesti, josta yksi esimerkki oli uuden yhteyden luominen Yhdysvaltoihin pyytämällä haastattelua äärioikeistotutkija Shane Burleylta.
Varsinaisena tapahtumapäivänä Awakening synnytti pienimuotoisen kohun antifasistien paljastettua visusti salassa pidetyn konferenssipaikan julkisuuteen. Tapahtumapaikkaa ei oltu kerrottu osallistujille eikä edes kaikille järjestäjille ennen konferenssipäivän aamua, ja ilmeisesti järjestäjät olivat pitäneet tapahtuman luonteen salaisuutena myös ravintoloitsijalta itseltään. Turkulaisen Suomalainen pohja -ravintolan ravintoloitsija kertoi Turun Sanomille tulleensa fasistien huijaamaksi ja estävänsä vastaavanlaiset kokoontumiset tiloissaaan tulevaisuudessa. Myös vuotta aiemmin Awakening-konferenssin salainen tapahtumapaikka, helsinkiläinen Ravintola Kaisaniemi, korosti Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei sekään “kannata missään muodossa rasismia eikä ole missään yhteydessä tällaiseen valkoiseen nationalismiin, mitä on tässä nyt esiintynyt”.
Ravintoloiden kommentit ja järjestäjien salailu osoittavat, kuinka vähän rotuopillisilla ja antisemitistisiin salaliittoteorioihin pohjautuvilla suuntauksilla, kuten Awakening -konferenssin järjestäjien “etnonationalismilla”, on jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. He eivät ole kahteen vuoteen löytäneet koko maasta yhtäkään ravintolaa, jonka omistajalle he voisivat kertoa avoimesti järjestämänsä tapahtuman luonteesta. Tämä on antifasistien vuosia jatkuneen pitkäjänteisen työn tulos, josta on pidettävä kiinni jatkossakin. Mahtipontisesti mainostettu Awakening-konferenssi pysyi siis pienen fasistipiirin suljettuna verkostoitumistilaisuutena.
- LUE LISÄÄ: Analyysi: Turussa järjestetty Awakening oli suljetun äärioikeistopiirin kansallinen ja kansainvälinen verkostoitumistapahtuma
- LUE LISÄÄ: Keitä ovat vuodetun Awakening-chatin jäsenet ja keitä muita konferenssiin osallistui?
Vain kuukausi Awakening-konferenssin jälkeen oman osansa etnonationalistien tappioputkesta saivat Perussuomalaiset Nuoret. Ensin Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) erotti Perussuomalaisten Nuorten alaisen järjestön, Helsingin akateemiset perussuomalaiset HAPSU Ry:n, jäsenrekisteristään. Erottamisprosessi sai konkreettisesti alkunsa HAPSUn 3. maaliskuuta julkaisemasta “Suomen yliopistojen kuuluukin tuntua suomalaisilta” -kannanotosta, mutta kytkeytyi osaksi laajempaa keskustelua HYY:n yhdenvertaisuusperiaatteiden vastaisesta järjestötoiminnasta.
Vain päivä HAPSU ry:n saamien lähtöpassien jälkeen Opetusministeriö ilmoitti, että koko PS-Nuorten valtionavun lakkauttaminen otetaan harkintaan järjestön rasististen ulostulojen takia. PS-Nuorten 115 000 € valtiontuki on ollut merkittävä tekijä suomalaisen fasismin insitutionalisoitumiselle ja valtavirtaistumiselle, joten PS-Nuoria ojennettiin virheestään aina puoluejohtoa myöten. Valtiontuki lopetettiin viimein Opetusministeriön päätöksellä 19. kesäkuuta 2019. Uhriutumisestaan tunnetut persunuoret valittivat niin HAPSU ry:n poispotkimisesta kuin valtiontukien menetyksistä, mutta ainakaan ensimmäisellä kierroksella kumpikaan valitus ei mennyt läpi (etnonuoret ovat kertoneet valittavansa korkeammalle).
KESÄ: Persujen ja uusnatsien ampumaharjoituskohu ja mielenosoitus – äärioikeiston epäaktiivisuus syvenee
Toukokuun alussa kymmenistä uusnatsijärjestö Soldiers of Odinin (SOO) jäsenistä koostuva joukko järjesti yllätyskokoontumisen Tampereella, jonka yhteydessä natsit hyökkäsivät heitä halveksuvien ihmisten kimppuun. Pitkään jatkunut tutkintatyö ja toiminta äärioikeiston musiikkialakulttuuria vastaan kantoi hedelmää, kun natsikeikkojen järjestämisestä tunnettu Bar Rock Bear meni konkurssiin alkukesästä. Yleensä kesäkuukaudet ovat melko hiljaista aikaa, mutta tänä kesänä äärioikeisto päätyi keskellä helteitä jälleen valtakunnallisen huomion kohteeksi antifasistien tutkimustyön seurauksena.
Joulukuussa 2018 yhdistykseksi rekisteröity Kansallismielisten liittouma (KL) järjesti kesäkuun alussa (7.-9.6.) puolijulkisen leirin, johon osallistui perussuomalaisten ja PVL:n aktiiveja sekä ihmisiä näiden järjestöjen läheltä. Myöhemmin kävi ilmi, että leiri järjestettiin Tuuhosen leirikeskuksessa Ruovedellä. Tietojemme mukaan vastaavia leirejä on järjestetty ainakin kolme kertaa aiemminkin julkisuudelta piilossa. KL:n kesäleiri synnytti heinäkuussa valtakunnallisen kohun sen jälkeen, kun kirjoitimme perussuomalaisten ja PVL:n uusnatsien yhteisistä ammuskeluharjoituksista ja muiden antifasistien tunnistettua maalitauluna olleen vasemmistolaisten ministereiden kuvia. Maalitauluina käytettiin ainakin Antti Rinteen (sdp), Li Andersonin (vas) sekä antisemististen salaliittoteorioiden vakiokohteen George Sorosin naamakuvia.
Perussuomalaisten osallisuutta uusnatsileirille selviteltiin ainakin Tampereen kunnanvaltuustossa ja puolueen johdossa, ja Terhi Kiemunki erotettiin Tampereen perussuomalaisten valtuustoryhmästä kohun seurauksena. Kiemunki on pitkään ollut puolue- ja piirijohdon epäsuosiossa ja hänen erottamisensa oli epäilemättä vain kosmeettinen toimi, sillä muut leirille osallistuneet persut pääsivät pälkähästä puolueelle jo Soinin ajoilta tyypillisellä “harjauksella”. Peräänkuulutimmekin tuolloin, että äärioikeistoleiri tulee ymmärtää osana laajempaa perussuomalaisten ja uusnatsien välistä symbioosia, ja puolueen natsiyhteydet on perattava maanlaajuisesti.
- LUE LISÄÄ: Persujen ampumaharjoituskohu vain jäävuoren huippu, puolueen natsiyhteydet perattava maanlaajuisesti
Kesän loppupuolella KL järjesti vuoden ensimmäisen julkisesti mainostetun äärioikeistolaisen mielenosoituksen Turun veritekojen vuosipäivänä järjestetty 188-Kukkavirta-mielenosoitus oli äärioikeistolle ilmeisesti tärkeä tapahtuma, sillä käytännössä kaikki äärioikeistolaiset järjestöt mobilisoivat Turkuun jäseniään. Perussuomalaiset, SOO ja PVL esiintyivät myös Turussa rinta rinnan perussuomalaisten Vilhelm Junnilan toimiessa mielenosoituksen puhujana jälkimmäisten järjestöjen miehittäessä jokirantaa. Mielenosoitukseen osallistui noin 200 ihmistä samaan aikaan kun Perussuomalaisten oma muistotilaisuus keräsi vain kolmisenkymmentä osallistujaa ja kourallisen kauppatorin laitamilla virnuilevia uusnatseja. Samana päivänä järjestetty antifasistinen Turku ilman natseja -mielenosoitus marssi noin 700 hengen voimin Turun keskusta-alueen läpi Kirjakahvilalle, jossa päivä jatkui konsertin muodossa. Turkulaiset antifasistit tekivät kovaa työtä paikallisen mobilisaation eteen, mikä näkyi mielenosoituksen yhteydessä järjestettävien tapahtumien lisäksi myös monia muita antifasistisia mobilisaatioita laajemmassa järjestäjäkunnassa.
SYKSY: PVL kärsii tappioita Suomessa ja muualla Pohjoismaisssa, Suomen Sisu vaihtoi hallituksensa
Syyskuussa järjestettiin jälleen viime vuosien tavoin erilaisia muistotilaisuuksia uusnatsien tappamalle Jimi Karttuselle (esimerkiksi Tampereella järjestettiin toista vuotta peräkkäin mielenosoitus). Natseilla ei vaikuttanut menevän yhtä hyvin kuin pohjoismaalaisilla antifasisteilla, sillä syksyn 2019 aikana PVL mureni käytännössä käsiin pohjoismaalaisena järjestönä. Suurin isku järjestölle oli epäonnistunut sisäinen kaappausyritys ja sitä seurannut kahtiajakautuminen Ruotsissa. Järjestön perustaja ja pitkäaikainen kulttijohtaja Klas Lund erosi järjestöstä vieden useita johtajia ja paikallisryhmiä mukanaan uuteen Nordisk Styrka -järjestöön (Pohjolan voima). Norjan PVL käytännössä hajosi, sillä valtaosa aktiiveista siirtyi uuteen järjestöön. Suomalainen osasto pysyi PVL:n Simon Lindbergin “liberaalin johdon” alaisuudessa, mutta suomalainen osasto on kärsinyt väliaikaisesta toimintakiellosta ja toiminut lähinnä Tampereen seudulle keskittyneellä Suomalaisapu -nimellä ja lähinnä Helsingissä, Tampereella ja Porissa operoineella Kohti Vapautta -nimellä.
Tanskan osasto puolestaan koki kovia Helsinkiin ulottuneen pieleen menneen antisemitistisen kampanjan myötä. Aktivistin pidätyksen ja epäonnistuneen kampanjan murtama Tanskan PVL-osaston johtaja Martin Durvad erosi järjestöstä, pyyhki nimensä järjestön nettisivuilta ja tarjoutui antifasistiselle Redox-tutkimuskollektiiville syöksemään PVL:n “sekasorron tilaan ja heikentämään sitä”. Juuri ennen Durvadin eroa lukuisat PVL-aktivistit olivat eronneet järjestöstä.
PVL:n syksyn viimeinen vastoinkäyminen tapahtui 4. joulukuuta, vain kaksi päivää ennen itsenäisyyspäivää, kun Poliisi ilmoitti että väliaikaisesti kielletty natsijärjestö ei saa järjestää mielenosoitustaan Kohti vapautta -nimellä. Aiemmin poliisi oli ilmoittanut, että PVL ei saa järjestää Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen nimellä mielenosoitusta. Antifasistit puolestaan ovat sanoneet jo keväästä lähtien, että PVL jatkaa laitonta toimintaansa Kohti vapautta -nimellä. PVL:n, sekä sen Kohti Vapautta ja Suomalaisapu -toimintojen laillinen asema ratkennee lopullisesti keväällä 2020 kun Helsingin korkein oikeus antaa päätöksensä kolme vuotta jatkuneeseen kielto-oikeudenkäyntiin. Kohti vapautta -mielenosoituksen kieltäminen oli kova pala natsijärjestölle, joka on marssinut itsenäisyyspäivänä kolmena aiempana vuonna ja joka ei saanut vuonna 2019 järjestettyä omissa nimissään yhtäkään mielenosoitusta.
Syksyllä Suomen pitkäikäisen äärioikeistojärjestö Suomen Sisu valitsi itselleen uuden hallituksen. Turussa järjestön perinteitä noudattaen Hakkapeliittain päivänä järjestetyssä SS:n syyskokouksessa valittiin uusi hallitus, jossa järjestön puheenjohtajaksi valittiin perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen seuraajaksi niin ikään perussuomalaisten jäsen Henri Hautamäki Turusta. Hautamäki on SS:n Varsinais-Suomen piiripäällikkö ja Perussuomalaisten Nuorten hallituksen jäsen. Kohuista toiseen ratsastanut Immonen johti Suomen Sisua järjestön uudelleenaktivoitumisesta vuonna 2013 tähän päivänä saakka, mutta vetäytyi SS:n osalta aktiivisesta julkisuudesta jo muutama vuosi sitten. Tämä lienee aiheuttanut jo pitkään melkoista painetta järjestön johtajuudesta luopumiseen.
Poliittisilta kannoiltaan Hautamäki asemoituu fasismia viime vuosina lähestyneen perussuomalaisten puolueen ja sen nuorisojärjestön äärioikeistolaiseen ytimeen, joka on viimeisen vuoden aikana saanut näkyvyyttä “etnonationalismiksi” uudelleenbrändättynä. SS:n hallituksessa nähtiin muutenkin muutoksia, sillä Immosen lisäksi järjestön perustajajäseniin ja ydinaktiiveihin kuuluvan toisen varapuheenjohtajan Teemu Lahtisen korvasi naisvihamielisestä ja rasistisesta känniörveltämisestään tunnettu Timo Hännikäinen. Käräjille uutena nousi hausjärveläinen Kari Salminen. Vanhoista hallituksen jäsenistä tehtävissään jatkavat varapuheenjohtaja Riku Nevanpää Harjavallasta, kirjuri Jenna Simula Oulusta ja käräjien jäsen Juha Mäenpää Ilmajoelta.
Syksyllä Suomessa nähtiin myös toistaiseksi suurin mobilisaatio Rojavan puolustamiseksi, jonka aikana mielenosoituksia ja muita tapahtumia järjestettiin kirjaimellisesti ympäri Suomea Helsingistä Rovaniemelle. Monet antifasistit luonnollisesti osallistuivat kurdiliikkeen tukemiseen, sillä internationalismi on antifasismiin keskeinen osa. Ympäristöliikettä ja antifasisteja yhdisti kansainvälisesti myös Amazonin sademetsien tuhopoltolle siunauksensa antaneen äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron vastustaminen. Samaan aikaan kun valtioiden johtoon on noussut toinen toistaan autoritäärisempiä johtajia uusi ilmastoliike on vetänyt riveihinsä erityisesti nuoria, jotka lakkoilevat ilmaston puolesta ja vastustavat fossiilikapitalismia.
ITSENÄISYYSPÄIVÄ: Ei mitään uutta äärioikeistorintamalla
Vuoden 2019 itsenäisyyspäivä noudatti aiempia vuosia mikrokoossa. Vuoden muun äärioikeistolaisen toiminnan tavoin itsenäisyyspäivän mielenosoitusten osallistujamäärät pienenevät samalla kun toiminta on entistä anonyymimpää ja fasistisempaa. Aiemmista vuosista poiketen Helsingin lisäksi myös pohjoisemmassa marssittiin natseja vastaan ensimmäisessä Oulu ilman natseja -mielenosoituksessa. Helsingin tavoin myös Oulun marssista vastaavat SOO:n ja Suomen Kansa Ensin -minipuolueen äärioikeistolaiset jäivät kiinni mielenosoitusta koskevasta valehtelusta.
Kolmen viime itsenäisyyspäivän tavoin antifasistinen Helsinki ilman natseja -mielenosoitus oli ylivoimaisesti suurin itsenäisyyspäivän mielenosoitus lähes 3000 osallistujallaan. Äärioikeiston itsenäisyyspäivän päätapahtuma, 612-mielenosoitus, keräsi viime vuotta pienemmän, arvioilta 1000-1500 ihmisen joukon Helsingin Töölöön. Marssille osallistui jälleen käytännössä koko Suomen äärioikeisto PVL:stä perussuomalaisiin, sekä sekalainen joukko venäläisiä, saksalaisia ja pohjoismaalaisia uusnatseja. Kun vielä muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivänä Helsinki vaikutti äärioikeiston temmellyskentältä, vuoden 2019 itsenäisyyspäivänä soihtumarssin lisäksi nähtiin käytännössä vain yksi mainitsemisen arvoinen mielenosoitus sekä anonyymisti ja salatussa paikassa järjestetty suljetun sisäpiirin uusnatsikeikka. Tämä heijastelee vuoden 2019 yhteiskunnallista kehityskulkua, jossa äärioikeiston aktiivisuus on sekä laskenut että kasautunut pienemmälle porukalle. Itsenäisyyspäivän jälkeen 612-mielenosoituksen virallisella sivulla kirjoitettiin: “612.fi-yhdistys kiittää kaikkia kulkueeseen osallistuneita sekä erityisesti tänä vuonna, sitä varsin pientä mutta aktiivista, järjestelyihin osallistunutta yksityishenkilöiden joukkoa.” Ilmeisesti Jape Marin, Henri Hautamäki, Timo Hännikäinen ja muut mielenosoituksen järjestäjät saivat aiempaa vähemmän tukea muulta äärioikeistolta tapahtuman käytännön järjestelyihin.
Ensimmäisistä vuosista poiketen 612-soihtumarssin yleisilme on muuttunut yhä räikeämmän fasistiseksi. Marssille osallistuu yhä enemmän naamioituneita ja juopuneita natsiskinejä ja “heilaavia” uusnatseja, ja aiemmin hiljaisella marssilla on yleistynyt eurooppalaisten uusnatsien iskulauseet ja huudot. 612-marssi heijastelikin vuoden 2019 ainoan ennen Itsenäisyyspäivää järjestetyn äärioikeistomielenosoituksen, Turun Kukkavirta-mielenosoituksen, yleisilmettä, jossa perussuomalaisten Vilhelm Junnila puhui PVL:n ja SOO:n uusnatsien edessä. Myös 612-marssin pääpuhuja, Jasmina Ollikainen, tulee läheltä perussuomalaisia – tarkalleen ottaen HAPSU ry:stä, joka on Perussuomalaisten Nuorten jäsenjärjestö.
Vuotta 2019 leimasi perussuomalaisten ja PVL:n natsien vielä vuotta 2018 avoimempi yhteistyö mielenosoituksissa ja ulkoparlamentaarisessa toiminnassa. Turun Kukkavirta-mielenosoituksen ohella yksi esimerkki tästä on myös yllä mainittu kesän Ruovedellä järjestetty äärioikeistoleiri.
PVL:lle itsenäisyyspäivä oli karvas tappio, järjestön jouduttua marssimaan ilman tunnuksia SOO:n nimiin laitetussa natsiskinimielenosoituksessa. PVL on järjestänyt itsenäisyyspäivän marsseja verrattain vähän aikaa, Suomessa vuodesta 2016 lähtien. Vuosi 2019 poikkesi tästä lyhyestä perinteestä, sillä väliaikaisen toimintakiellon takia poliisi kielsi ennakkoon PVL:n mielenosoitukset järjestön omalla ja Kohti vapautta -nimellä.
Aiemmin syksyllä romahtaneiden pohjoismaisten järjestörakenteiden ja kielto-oikeudenkäynnin takia PVL:een kohdistuva paine oli siis tänä vuonna edellistäkin vuotta kovempi. Vain kaksi päivää ennen itsenäisyyspäivää poliisi kielsi PVL:n Kohti vapautta -marssin järjestämisen, jonka jälkeen PVL:een alusta lähtien tiiviisti kytkeytynyt SOO riensi apuun ja ilmoitti järjestävänsä uuden natsimarssin kielletyn tilalle. Helsingin Kansalaistorilla kokoontui 6. joulukuuta “Turvallinen Suomi takaisin”, jonka koreografia ja osallistujakunta noudatti täysin PVL:n aiempien vuosien natsimarsseja. Poissaolollaan loistivat ainoastaan PVL:n vanhat tunnukset ja iso osa vanhoista aktiiveista.
Hädin tuskin yli kaksisataa ihmistä mobilisoinut natsimarssi jäi täysin itsenäisyyspäivänpäivän suurimman eli 2700 ihmistä keränneen antifasistisen Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen ja päivän toiseksi suurimman eli 612-mielenosoituksen varjoon. Pimeässä puistossa pidettyjen ylipitkien puheiden aikana moni natsimielenosoituksen osallistujista lähti jo ennen sen virallista loppua menemään.
Kohti uutta vuosikymmentä
Vuosikymmen vaihtuu jälleen myrskyisissä merkeissä. Kansanliikeet ympäri maailmaa, Hongkongista Lähi-itään ja Etelä-Amerikkaan asti haastavat autoritäärisiä hallintoja ja ympäristöä tuhoavaa globaalia kapitalismia. Samaan aikaan Euroopassa ilmastoliikkeen ja keltaliivien kaltaiset massaliikkeet tekevät uutta nousua. Antifasistien on analysoitava tämä yhteiskunnallinen kehitys hyvin, luotava yhteistyösuhteita muihin toimijoihin ja osallistuttava aktiivisesti laajempaan antikapitalistiseen liikehdintään vapaan, tasa-arvoisen ja ekologisen elämän puolesta. Samaan aikaan poliittisen aloitekyvyn siirtyminen pois äärioikeistolta vaikuttaa osaltaan myös antifasismin tuleviin muotoihin ja painotuksiin.
Suomen ulkoparlamentaariselle äärioikeistolle vuosi 2019 oli vaikea, kuten ylläkuvatuista vastoinkäymisistä ja muusta myllerryksestä huomaa. Voi hyvin olla, että osa äärioikeistosta Suomessa pyrkii tavalla tai toisella uusimaan nahkansa tulevina vuosina. Kokonaisuutena äärioikeistolainen ympäristö on kuitenkin huomattavasti isompi kuin vuosikymmenen alussa, joten tehtävää sen vastustamisessa riittää monella eri saralla. PVL:n uusnatsit ovat menettäneet selvästi asemansa äärioikeistoskenen dynaamisimpana toimijana 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Järjestön kielto-oikeudenkäynnin tulokset voivat entisestään joko heikentää PVL:n asemaa (johtaen mahdollisesti koko järjestön todelliseen lopettamiseen) tai, jos kielto ei mene läpi, parantaa sitä (johtaen uusnatsien uudelleen voimaantumiseen). Viimeistä vuosikymmentä on äärioikeiston näkökulmasta kuitenkin hallinnut enemmän uusnatsien sijaan perussuomalaiset nousu ja radikalisoituminen, kuten vuoden 2019 eduskuntavaalitulos ja tämän hetken puoluekannatusta koskevat gallup-tulokset kertovat. Tämän takia Perussuomalaisten Nuorten sekä Suomen Sisun ja Sarastuksen kaltainen katuja paremmin kabinetteihin ja konferensseisin soveltuva fasismi on ottanut hallitsevan aseman suomalaisessa äärioikeistossa.
Antifasistisessa liikkeessä on ollut selvää jo vuosien ajan, että puvut päällä olevat fasistit muodostavat suuremman poliittisen uhan kuin hakaristilippuja mielenosoituksissa kantavat tai katupartioita järjestävät uusnatsit (jälkimmäiset ovat korkeintaan muodostaneet ajoittaisen väkivallan uhkan tapahtumille ja yksittäisille henkilöille). Käytännön toiminnassa tämä havainto ei kuitenkaan ole aina näkynyt ja toimintatapojen päivittäminen tätä analyysia vastaavaksi tulee olemaan yksi alkavan vuosikymmenen suurimmista haasteista antifasistiselle liikkeelle. Emme vielä tiedä miltä 2020-luvun äärioikeisto ja sitä vastustava antifasismi tulevat näyttämään, mutta työ tämän selville saamiseksi on jo alkanut.