Antifasistisessa ja ympäristöliikkeessä toimii paljon samoja ihmisiä, joilla on enemmän tai vähemmän samat päämäärät. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että useat eri ympäristöryhmät ovat viime vuosina tukeneet julkisesti esimerkiksi itsenäisyyspäivän antifasistista Helsinki ilman natseja -mielenosoitusta. Nämä liikkeet eivät kuitenkaan julkisessa keskustelussa aina risteä, vaikka poikkeuksiakin on, kuten Tampereen sosiaalifoorumissa vuonna 2017 käyty useilla alustuksilla pohjustettu Ympäristö, pakolaisuus, rasismi, antifasismi -keskustelu. Yhteisiä teemoja ympäristö- ja antifasistiliikkeellä löytyy kuitenkin runsaasti, kuten ekologisen ja sosiaalisen tasa-arvon yhdistävä käsitys ympäristöoikeudenmukaisuudesta, antikolonialistinen asemoituminen ja yhteiskunnallisten ongelmien juurisyiden paikantaminen fossiilikapitalistiseen tuotantotapaan. Molempien piireissä on myös feministisesti kytketty fossiilikapitalismi patriarkaalisiin rakenteisiin.
Antifasistien ja laajemmin antikapitalistien analyyseissa on jo pitkään nähty, että kasautuvat ympäristökriisit voivat hyvin johtaa kapitalismin kriisiin, jossa ratkaisuna päädytään jonkinlaiseen ekofasismiin tai muuhun ekodiktatuuriin. Esimerkiksi äärioikeistoon perehtynyt tutkija Jouko Jokisalo analysoi kirjassaan Euroopan radikaali oikeisto mahdollisia kehityskulkuja seuraavalla tavalla:
Demokratian ja Euroopan vakauden liitoksia natisuttaa finanssikriisin, työttömyyden ja lisääntyvän eriarvoisuuden lisäksi ekologinen kriisi. Fossiilisiin energialähteisiin perustuva kapitalismi ja kulutusyhteiskunta ovat törmäämässä ympäristön kestokyvyn rajoihin ja raaka-aineiden sekä fossiilisten energialähteiden hiipumiseen. Olemmeko matkalla kohti maailmaa, jossa vahvimmat valtiot taistelevat yhä niukkenevista raaka-aineista ja energialähteistä? Avaako tämä oikeistoradikalismille ja -populismille tien valtaan, jolla on määrä turvata ekodiktatuurin ja globaalin apartheidpolitiikan avulla länsimaiden asukkaille fossiilisiin polttoaineisiin perustuva elämäntapa?
Yhtälailla ympäristöliikkeen piirissä käydyssä keskustelussa usein tiedostetaan, että “vihreä” kapitalismi voi kehittyä vastarintaa kohdatessaan suoranaiseksi fasismiksi:
Uudenlainen ekofasismi tulee taatusti nousemaan reaktiona ilmastonmuutokseen, joko kapitalismin epäonnistuttua uudistamaan itseään vihreäksi kapitalismiksi tai kapitalismin ja fasismin välisten erojen kadottua.
Laajemmassa perspektiivissä tarkasteltuna muuttuu tarpeettomaksi puhua erillisestä ympäristöliikkeestä ja antifasismista, sillä molemmat ovat osa antikapitalistista kamppailua. Fasismin ja fossiilikapitalismin ongelmia ei voida ratkaista muuten kuin muuttamalla koko järjestelmää, kutsutaanpa sen vaihtoehtoa ekologiseksi libertaarisosialismiksi- tai kommunismiksi, anarkismiksi tai demokraattiseksi konfederalismiksi.
Yksi aikamme hyytävimmistä esimerkeistä ympäristölle tuhoisasta pääoman ja äärioikeiston liitosta on Brasilia, jossa vuoden 2018 presidentinvaaleissa autoritaarinen liberalismi ryhmittäytyi äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron taakse. Bolsonaron presidentiksi valitsemisen konkreettiset seuraukset ovat elokuussa 2019 saaneet globaalia näkyvyyttä, kun maailman keuhkoina tunnettua Amazonin sademetsiä poltetaan nopeampaa vauhtia kuin kertaakaan alueen sateellittivalvonnan aloittamisen jälkeen. Ilmastonmuutosta vauhdittavan sademetsien polton seurauksena alueella asuvien alkuperäiskansojen kodit palavat ja useita ihmisiä on kuollut. Lisäksi metsäpaloissa palaa hengiltä valtavasti eläimiä ja kokonaisia lajeja on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sademetsien polton perusteluna on käytetty sitä, että pääasiassa länsimaiden markkinoille suunnattu naudanliha ja soijarehu tarvitsevat lisää viljelypinta-alaa. Globaali kapitalismi, eurooppalaisen kolonialismin perintö ja paikallinen autoritaarinen politiikka lyövät kättä päälle Bolsonaron hallinnon alaisuudessa.
Suomessa juuri vieraillut Rodrigo Nunes korosti, että Bolsonaron hallitusta ei voiteta järkiargumenteilla vaan iskemällä kovaa. ”Bolsonaron hallituksen ja maatalousteollisuuden linjan muuttaminen on tässä vaiheessa ihmiskunnan itsepuolustusta”, Nunes korosti antamassaan haastattelussa.
Menossa olevaa luonnontuhoa on vaikea pysäyttää, mutta ensi alkuun Brasilian ja EU:n välisen Mercosur-vapaakauppasopimuksen neuvottelut pitäisi jäädyttää ja Brasilia asettaa kauppasaartoon. Tätä odotellessa brasilialaisia tuotteita tulee boikotoida. Kaksi ensimmäistä toteutumisen todennäköisyyttä lisää, jos ihmiset eri maissa painostavat eri tavoin hallituksia toimimaan. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Bolsonaro on kuitenkin vain yhdet kasvot raa’assa järjestelmässä. Bolsonaron lisäksi kritiikkiä pitää kohdistaa myös globaalin kapitalismin rakenteisiin. Tulevaisuuden bolsonarojen, trumpien ja putinien valtaanpääsy voidaan torpata ainoastaan järjestelmänmuutokseen tähtäävällä poliittisella järjestäytymisellä. Tätä varten tarvitaan paikallisesti järjestäytyneitä antifasistisia ympäristöliikkeitä, jotka yhdistyvät internationalismin käytännön mukaisesti maailmanlaajuiseksi antikapitalistiseksi liikeeksi.
Nykypäivänä on mahdoton kuvitella antifasistista kamppailua ja taistelua ympäristön puolesta toisistaan irrallisina. Laajassa kuvassa molemmat liikkeet taistelevat saman päämäärän puolesta, joka on elinkelpoinen vapaa planeetta.