Analyysi: Miten käy toisena vuotena kuihtuneelle Turun 188-kukkavirralle?

Vuonna 2018 ensimmäisen kerran järjestetty 188-Kukkavirta- mielenosoitus kokoontui uudestaan tänä vuonna 18. elokuuta 2019. Mielenosoitusta järjestänyt Kansallismielisten liittouma (KL) oli ennättänyt kesän aikana jo herättää suomalaisen median huomion muun muassa järjestämällä leirin jossa suoritettiin ampumaharjoitteita käyttäen maalitauluina hallituspoliitikkojen kuvia. KL on kesällä 2017 perustettu äärioikeistolainen koalitio, joka kokoaa yhteen toimijoita perussuomalaisista Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen (PVL). KL on järjestänyt salaisia leirejä, mielenosoituksia, ja keskustelutilaisuuksia, sekä kerännyt adresseja ja mainostanut sen piiriin kuuluvien ryhmien omia tapahtumia.

188-Kukkavirta yhdisti Perussuomalaisia ja PVL:n uusnatseja jo vuonna 2018.

Kansallismielisten liittouma on pyrkinyt viimeisen kahden vuoden ajan esittämään mielenosoituksensa muistotapahtumaksi vuonna 2017 Turussa tapahtuneelle terrori-iskulle jossa menehtyi kaksi ihmistä ja loukkaantui useita. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tästä narratiivista huolimatta tapahtumaa järjestävät eivät ole kiinnostuneita muistamaan iskun uhreja, vaan he ovat valmiita käyttämään näitä keppihevosina rasististen maahanmuuttopolitiikan ja fasististen liikkeiden rakentamiselle. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä järjestäytyneet fasistit haluavat Turun tapahtumia hyväksikäyttäen sälyttää vastuun iskusta sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten niskaan, ovat antifasistit alusta asti olleet mukana tukemassa tasavertaista ja paikallista ratkaisua kysymykseen.

Kansan syvät rivit jäivät puuttumaan tämän vuoden mielenosoituksesta kun Kukkavirta menetti noin kolmanneksen aikaisemman vuoden osallistujamääristä. Kulkueen reunalla kulki ympäri maata haalitut Soldiers of Odinin ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen uusnatsit.

Vuonna 2018 noin 300 ihmistä kerännyt mielenosoitus ei kuitenkaan ollut tänä vuonna niin hohdokas kuin olisi voinut kuvitella. Sateen ja tuulen lisäksi mielenosoitus kutistui edellisvuodesta lähes kolmanneksen, tavoittaen paikalle vain noin 200 osallistujaa. Sateessa lyhyen matkaa tarponut mielenosoitus huipentui Perussuomalaisten Vilhelm Junnilan paikalla pitämään puheeseen ja kukkien laskuun Aurajokeen. Paikalla olleet PVL:n ja Soldiers of Odinin jäsenet olivat koonneet vastakkaiselle rannalle myös partion, jonka ideana oletettavasti oli karkottaa mahdolliset vastamielenosoittajat paikalta. Patsastelua ei kuitenkaan kestänyt pitkään sen hajaannuttua noin tunti alkamisensa jälkeen, vaikka tapahtuman oli ilmoitettu kestävän noin kaksi tuntia. Antiklimaattisen mielenosoituksen jälkeen osa tapahtumaan osallistuneista suuntasi jatkoille panimoravintola Kouluun, jossa he viettivät lopun aikansa Turussa ennen kotimatkaa.

Syitä ja seurauksia

Miksi mielenosoitus sitten lässähti? Todennäköisesti kyseessä on useiden tekijöiden summa. Sään ja sunnuntain lisäksi selittäviä tekijöitä ovat myös viimeisen vuoden aikana tapahtunut fasististen katuliikkeiden toiminnan romahdus. Monet toimijat ja järjestöt ovat menettäneet katukannatustaan ja osallistujia tapahtumiinsa Rajat kiinni- liikkeiden jäämistön lopullisesti romahdettua vuoden 2018 lopulla. Vaikka nämä hajanaiset toimijat eivät koskaan muodostaneet äärioikeistolaisten liikkeiden selkärankaa, ne muodostivat sille tärkeän yleisön ja kuluttajapohjan jonka avulla ne saattoivat tehdä vakuuttavamman näköisiä mobilisaatioita. Tätä vahvistava seikka on myös se, etteivät äärioikeistolaiset katuliikkeet ole moneen vuoteen voineet luottaa paikalliseen mobilisaatioon vaan tapahtumiin saadut osallistujat ovat aina tulleet ympäri Suomea haalimalla. Vuoden 2017 suuren aktiivisuuden jälkeen laskuun kääntyneet osallistujamäärät ja muutenkin hajaantunut toiminta ja hajonneet verkostot puhuvat omaa kieltään siitä, ettei äärioikeistolla ole tällä hetkellä vankkaa alueellista pohjaa missään vaan sen mobilisointikyky perustuu keskinäisiin verkostoihin pitkin maata. Tällä kertaa ede s sisäinen mobilisaatio ei kuitenkaan onnistunut.

Niin sanotut kansan syvät rivit eivät olleet kuitenkaan ainut asia joka jäi puuttumaan äärioikeiston mielenosoituksista. Edeltävänä vuonna muistopäivälle oman mielenilmauksensa järjestänyt PVL ei tänä vuonna ilmeisesti kyennyt myöskään järjestämään julkista mobilisaatiota. Toiminakieltoon julistettu PVL joka toimii tällä hetkellä nimellä Kohti vapautta osallistui tänäkin vuonna aktiivisessa roolissa 188-Kukkavirta- mielenosoitukseen, todennäköisesti osallistuen mielenosoituksen turvallisuuden järjestämiseen. Tapahtumaa vastakkaiselta rannalta seuranneet PVL:n jäsenet irtaantuivat äärioikeiston mielenosoituksen loputtua muista sen osallistujista keskittyen lähinnä kävelemään Turun keskustassa vahvassa poliisisaattuessa ja kuvaamaan tästä uusnatseille ilmeisen “jännittävästä” kissahiirileikistä myöhemmin julkaisemaansa dramaattisella musiikilla säestettyä ylipitkää videota. Lopulta PVL päätyi joidenkin viettämään sunnuntai-iltapäivää panimoravintola Kouluun muiden hajanatsien seuraksi.

Joukko PVL:n jäseniä notkui Perussuomalaisten Nuorten järjestämän muistotilaisuuden liepeillä. PVL kykeni tänä vuonna kokoamaan paikalle vain murto-osan jäseniään edeltävään vuoteen verrattuna.

PVL:n toiminta on kohdannut vuoden aikana mittavia haasteita. Tämän vuoden maaliskuussa sen kielto-oikeudenkäynti eteni asteelle jossa korkein oikeus (KKO) myönsi sille valitusluvan aikaisemmasta hovioikeuden antamasta kieltopäätöksestä, mutta julisti samalla ryhmän väliaikaiseen toimintakieltoon. KKO:n asettama väliaikainen toimintakielto tarkoittaa ettei PVL voi suorittaa mitään yhdistystoimintaa, käyttää tunnuksiaan tai järjestää minkäänlaisia kokoontumisia. Korkeimman oikeuden päätöksen vaikutukset järjestön rakenteeseen ovat olleet mittavia ja aiheuttaneet käytännössä sen sirpaloitumisen ja asteittaisen romahduksen jossa jäsenten ja toiminnan määrä on laskenut rajusti kuluneen puolen vuoden aikana. PVL:ää korvaamaan perustettu Kohti vapautta ei ole myöskään pystynyt korvaamaan järjestön romahtaneen infrastruktuurin jättämää aukkoa. Tämä tuli selväksi myös Turussa, jossa aikaisemman vuoden kaltaisen mielenosoituksen korvasi tänä vuonna päämäärätön patsastelu kaduilla.

Päivän viimeinen Turussa järjestetty äärioikeistolainen kokoontuminen oli Turun Perussuomalaisten ja Perussuomalaisten Nuorten järjestämä muistotilaisuus Turun iskun uhreille. Perussuomalaisten nuorten yritys ratsastaa muun äärioikeiston aallonharjalla oli kuitenkin nolo epäonnistumisen tapahtuman kerätessä Kauppatorin reunalle vain noin 30 osallistujia, jotka seisoivat vähän alle tunnin kestäneessä tilaisuudessa täysin mellakkapoliisin ympäröimänä. Kaupungissa muuten oleilevat äärioikeistolaiset toimijat loistivat poissaolollaan eivätkä ilmeisesti monet nuorisojärjestönkään jäsenet olleet vaivautuneet paikalle osoittamaan myötätuntoaan menehtyneille.

Perussuomalaisten Nuorten ja Turun perussuomalaisten järjestämä muistotilaisuus oli päivän pienin kokoontuminen, joka oli suljettu ympäröivältä maailmalta poliisimuurilla.

Vaikka perussuomalaisten ja näiden nuorisojärjestön tapahtuma olikin massiivinen epäonnistuminen, ei se kuitenkaan kerro koko totuutta perussuomalaisten suhteesta Turun mielenosoituksiin. 188-Kukkavirrassa puheen pitänyt perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila on hyvä esimerkki siitä mille asteelle perussuomalaisten ja kaduilla toimivien äärioikeistolaisten liikkeiden intressit ovat kohdanneet ja siitä miten kontaktit ovat syventyneet sitten Halla-ahon saavutettua puheenjohtajuuden 2017. Halla-aho ei ole vain mahdollistanut vaan aktiivisesti tukenut näiden kontaktien syntymistä niin hiljaisella hyväksynnällä kuin myös esimerkiksi aktiivisesti puolustamalla Junnilan osallistumista samaan tapahtumaan PVL:n kaltaisten uusnatsien kanssa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila piti puheen Kukkavirta-mielenosoituksessa. Vastakkaisella rannalla patsastelleet PVL:n ja Soldiers of Odinin jäsenet tarjoavat kontekstin sille miten perussuomalaisten suhteet muuhun äärioikeistoon ovat kehittyneet.

Turku ilman natseja – nyt ja aina

Jo katsomalla päivän mielenosoitusten osallistujamääriä voi äkkiä tajuta missä oikea paikallinen mobilisaatio tapahtui. Tänä vuonna toista kertaa järjestetty Turku ilman natseja -mielenosoitus keräsi Turun sanomien mukaan noin 700 ihmistä sateisesta säästä huolimatta. Mielenosoitusta oli valmisteltu jo pitkin kesää tuottamalla kaduille jaettavaa propagandaa, tekemällä yhdessä kylttejä sekä banderolleja ja järjestämällä keskustelutilaisuus äärioikeiston tilasta Suomessa ja tapahtumaan järjestettiin myös bussikuljetuksia Helsingistä ja Tampereelta. Haastattelimme mielenosoituksen järjestäjiä muutamaa päivää ennen mielenosoitusta ja sen ympärillä järjestettävistä tapahtumista.

Antifasistien Turku ilman natseja oli 18.8.2019 jälleen päivän suurin mielenosoitus.

Puolalanpuistosta lähtenyt mielenosoitus ei ollut kuitenkaan ainut päivän aikana antifasistien järjestämä tapahtuma. Ennen itse mielenosoitusta järjestettiin Vanhalla Suurtorilla koko perheen katuliitutapahtuma ja myöhemmin illalla onnistuneen mielenosoituksen jälkeen jatkot Kirjakahvilalla, jossa kuultiin elävää musiikkia sekä tarjoiltiin ruokaa. Kuvaavaa onkin että antifasistien järjestäessä julkisen kansanjuhlan onnistuneen mielenosoituksen päätteeksi, lymyili äärioikeisto baarissa tai poistui vähin äänin kaupungista.

Turku ilman natsjea -mielenosoitus kokosi ihmisiä monenlaisesta taustasta puolustamaan kotikaupunkiaan natsi-invaasiolta.

Tapahtumien moninaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään vain mukava mauste mielenosoituksille. Monipuolinen toiminta on ehto paikallisille mobilisaatioille ja niin ikään myös kestävälle antifasistiselle toiminnalle. Moninaisella poliittisella ohjelmalla antifasismi tehdään ymmärrettäväksi ja lähestyttäväksi ja näin kytketään osaksi arkista kamppailua oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta ja fasismia vastaan. Siinä missä koko perheen tapahtumat tarjoavat käytännöllisen pedagogisen mallin poliittisesta toiminnasta, tarjoavat keskustelutilaisuudet meille mahdollisuuden rakentaa omaa ymmärrystämme kollektiivisesti ja kehitellä yhdessä lisää tapoja toimia.

Kun mielenosoitukset päättyvät

Vuosi 2019 on ollut toistaiseksi äärioikeistolle huono. Kukkavirta on ensimmäinen tänä vuonna järjestetty mielenosoitus johon on saatu koottua kymmentä ihmistä suurempia joukkoja, eikä se siitäkään huolimatta onnistunut kasvamaan vaan menetti asemaansa. Tapahtumaan ei myöskään ole onnistunut juurruttamaan ajatusta itsestään viattomana muistotapahtumana ja tämän vuoden valossa tämä tavoite jääneekin myös saavuttamatta. Myös heikko liikkeen sisäinen mobilisaatio osoitti että sen kyvykkyys olla kiinnostava ihmisille on kärsinyt merkittävän iskun ja että kovasta uhosta huolimatta äärioikeistolla menee etenevissä määrin heikosti katutasolla. Nähtäväksi jää jaksaako PVL:n uusnatsit ja muu äärioikeisto järjestää enää 188-mielenosoitusta, sillä tapahtuman osallistujamäärän kääntyminen laskuun jo toisena vuotena ei lupaa hyvää 188-mielenosoituksen tulevaisuudelle.

Vaikka pelkkä mielenosoitusten määrällisten lukujen tuijottaminen ei aina ole hedelmällistä, paljastaa se usein seikkoja liikkeiden ja toimijoiden elinvoimaisuudesta ja kyvystä tavoittaa ihmisiä. Tänäkin vuonna antifasisteja oli kaduilla kaksinkertainen määrä verrattuna äärioikeiston mielenosoituksiin yhteensä. Meidän pitää pitää huolta siitä että tämä kehitys tulee jatkumaan ja pyrkiä tavoittamaan ihmisiä niin että saamme heidät osallisiksi ja tulemaan mukaan kanssamme kaduille. Tulee muistaa että taistelu fasismia vastaan on myös pitkäjänteistä toimintaa ja uusien yhteyksien rakentamista. Näiden yhteyksien ylläpitämisen ei tulisi loppua mielenosoitusten päättymiseen vaan niitä on hyvä muistaa ylläpitää ympäri vuoden.

Haluamme kiittää kaikkia Turku ilman natseja -mielenosoituksen järjestelyihin osallistuneita ja eritoten siihen ja sitä ympäröiviin tapahtumiin osallistuneita. Yhdessä olemme vahvempia!

Lue lisää: