Helsinkiläisten antifasistien haastattelu: mikä on muuttunut vuoden 2019 aikana?

Varis-verkosto julkaisi vuoden 2018 lopuksi analyysin, jossa käytiin läpi vuosien 2015-2018 antifasistisia mobilisaatioita. Käänsimme kirjoituksen englanniksi ja useile muille kielille osana kansainvälistä toimintakutsuamme saapua Helsinkiin osoittamaan mieltä itsenäisyyspäivänä. Tämä helsinkiläisten antifasistien yhdessä tekemä haastattelu täydentää viime vuotista analyysiamme käymällä läpi äärioikeiston toimintaa ja siihen kohdistuvaa antifasistista vastarintaa Suomessa vuonna 2019.

Jos aloitetaan palaamalla aikaisemman tekstin teemoihin, onko vuosia 2015-2018 käsittelevään tekstiin lisättävää nykyperspektiivistä?

Tilanne itsessään on kehittynyt mielestäni aika luontevasti siitä mihin se jäi itsenäisyyspäivänä 2018. Äärioikeiston kyky mobilisoida ihmisiä käytännössä murtui kevään 2019 aikana, eikä ole palannut ennalleen sen jälkeen. Elokuussa järjestetty 188-Kukkavirta mielenosoitus keräsi vain noin 200 osallistujaa noin 45 minuutin mielenosoitukseen, joka päättyi yhtä äkillisesti kuin alkoikin. Perussuomalaisten ja heidän nuorisojärjestönsä samana päivänä järjestämä muistotilaisuus keräsi vaivaiset 30 osallistujaa. Tästä saattoi huomata että äärioikeiston kyky mobilisoida julkisesti oli murentunut, eikä sen sisäinen mobilisaatiokaan enää toiminut. Vuoden mittaan toteutuneet äärioikeistolaiset tapahtumat keränneet toisensa jälkeen vähemmän ja vähemmän ihmisiä.

Toinen tärkeä lisäys artikkeliin on se että siinä missä äärioikeiston julkinen ja poliittinen tila on kaventunut, on antifasistien poliittinen toiminta-alue laajentunut. Erityisesti tähän ovat vaikuttaneet keväällä 2019 jättimäiseksi kasvanut ilmastoliike joka kokosi kaduille erityisesti nuoria ihmisiä sekä myös nyt syksyllä liike joka syntyi vastustamaan Turkin hyökkäystä Rojavaan. Nämä kaksi kysymystä ovat osittain määrittäneet tämän vuoden ulkoparlamentaaristen liikkeiden toimintaa ja myös antifasistit ovat käyttäneet huomattavia resursseja näiden liikkeiden ja toiminnan kanssa koordinointiin. Tämä tullaan myös näkemään tänä itsenäisyyspäivänä kun Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa tullaan näkemään niin kansainvälisen solidaarisuuden kuin myös ympäristötoimijoiden blokki.

Ennen menemistä vuoteen 2019 kerrataan lyhyesti vuoden 2018 tapahtumat. Mitkä olivat merkittävimpiä kehityskaaria äärioikeistossa vuonna 2018, erityisesti katutoimintaa ja itsenäisyyspäivää silmällä pitäen?

Jos vuosia 2015-2017 voidaan pitää äärioikeiston katutoiminnan kehittymisen vuosina, on selkeää että vuosi 2018 aloitti katutoiminnan suhteen niin laadullisen kuin määrällisenkin laskun. On myös tärkeää huomata, että samana vuonna alkoi myös äärioikeiston siirtymä kadulta enemmän parlamentaarisempaan ja institutionaalisempaan suuntaan Perussuomalaisten kannatuksen nousun myötä. Tämä alamäki huomattiin äärioikeistossa ja yhtenä reaktiona siihen vuonna 2017 perustettu Kansallismielisten liittouma ryhtyi aktiivisemmaksi vuonna 2018.

Mutta mikä johti tähän katutoiminnan alamäkeen? Yksi monista syistä on varmasti jo usean vuoden ajan kestänyt Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltoprosessi joka on käytännössä tuhonnut järjestön kyvyn toimia jo paljon ennen sen väliaikaista toimintakieltoa. Osittain toiminnan mahalaskuun liittyi myös vuoden 2015 rasististen katuliikkeiden ja näiden toimijoiden lopullinen katoaminen. Vaikka yksikään näistä ryhmistä tai liikkeistä ei koskaan muodostanut yksin minkäänlaista suurta mobilisaatiokykyä, olivat ne usein hyvää yleisöä PVL:n ja muiden vakiintuneempien äärioikeistotoimijoiden tapahtumissa. PVL:n toiminnan kääntyessä enemmän sisäänpäin on Suomen Sisu saanut taas enemmän jalansijaa Suomen äärioikeiston julkisessa tai puolijulkisessa toiminnassa, josta yksi esimerkki oli sen vuonna 2018 Sarastuksen kanssa ensimmäistä kertaa järjestämä Awakening-konferenssi.

Itsenäisyyspäivä 2018 käytännössä materialisoi koko vuoden kestäneen johtokulun. Niin PVL:n mielenosoitus kuin 612-soihtumarssi pienenivät koossa. Kuitenkin sama kehitys toteutui myös antifasistisessa Helsinki ilman natseja- mielenosoituksessa. Ehkä tämä johtuu osittain myös siitä että vaikka äärioikeisto ei ole hävinyt minnekän vaan vaihtanut paikkaa, on avoimemman kadulla näkyvän konfliktin aste laskenut.

Miten äärioikeisto on kehittynyt vuoden 2019 aikana? Mielenosoituksia ja muuta kadulla tapahtuvaa toimintaa vaikuttaa olevan aiempia vuosia vähemmmän? Eroaako vuosi 2019 muuten aiemmista vuosista?

Kuten aikaisemminkin mainittiin, on äärioikeiston julkinen mobilisaatiokyky murentunut nyt viimeistään tämän vuoden kevään aikana ja katutoiminta on hyvin monilla paikkakunnilla käytännössä loppunut kokonaan. Myös erilaiset rasistiset katutoimijat, jotka muodostivat näiden ryhmien kannatuksen, ovat käytännössä kadonneet. Äärioikeiston toimijat tuntuvat pääasiassa käyvän läpi jonkinlaista uudelleenrakentamisen aikakautta, jossa ne yrittävät hapuillen muodostaa järjestöjään samanlaiseen formaattiin kuin vuosina 2015-2017. Tämä kuitenkaan tuskin tulee onnistumaan ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kömpelö uudelleenbrändäys Kohti Vapautta -liikkeeksi on täydellinen esimerkki tästä.

Mihin äärioikeisto sitten keskittyy jos ei katuihin? Tämä kehitys on vielä ehkä vasta aluillaan, mutta vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä eniten toimintaa ja energiaa löytyy Perussuomalaisten ympäriltä ja läheltä. Puolueen nuorisojärjestö on ollut sangen aktiivinen erityisesti mediassa ja järjestössä vuonna 2018 alkanut niinsanottu etnonationalistinen trendi on käytännössä vallannut sen kokonaan puheenjohtaja Asseri Kinnusta myöten. Tämä uusi paljon julkisuusvetoisempi strategia ei kuitenkaan selkeästi ole ollut vielä täysin hallussa, Perussuomalaisten Nuorten menetettyä valtionavustuksensa järjestöä ravisutelleen rasismikohun seuraamuksena.

Äärioikeiston painopisteen siirtyminen kaduilta parlamenttiin tarkoittaa myös merkittävää haastetta antifasistiselle liikkeelle jonka on myös pohdittava uusia tapoja vastustaa niin tätä muutosta kuin myös uusia tapoja tehdä äärioikeistolaista politiikkaa. Vuoden 2017 karkoitustenvastaisen liikkeen kaltaisia laajoja yhteiskunnallisia liikkeitä tullaan siis tarvitsemaan jatkossakin. Myös nyt syntynyt tuore ilmastoliike tarjoaa nuorille vaihtoehtoja tulla osaksi jonkinlaista vastavoimaa tällaiselle poliittiselle kehitykselle.

Jos tarkastelemme Suomen äärioikeiston merkittävimpiä ryhmiä mitä ne ovat tehneet vuonna 2019?

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikainen kielto korkeimman oikeuden päätöstä odotellessa on käytännössä tuhonnut järjestön rakenteen ja ajanut sen vanhan jäsenistön varjoihin. Kömpelö uudelleenbrändäys Kohti vapautta -liikkeeksi ei ole onnistunut ja vaikka Kohti vapautta selkeästi yrittää kopioida PVL:n vanhan rakenteen on selvää, ettei melkein kymmenen vuoden järjestöllistä työtä voi leikata ja liimata toimivaksi muutamassa kuukaudessa, jos enää koskaan.

Suomen Sisu oli aktiivisesti mukana järjestämässä Awakening-konferenssia myös vuonna 2019. Järjestö on myös tukevoittanut asemiaan Perussuomalaisissa ja sen nuorisojärjestössä. Sisun puheenjohtajiston vaihdos sementoi vielä enemmän sen kytkökset aktiiviseen äärioikeistoon Timo Hännikäisen ja Henri Hautamäen kaltaisten hahmojen tullessa osaksi sen hallitusta.

Hännikäisen johtaman Sarastus-verkkolehden ja sen ympärillä toimiva kollektiivi on elimellisesti kytkeytynyt Suomen Sisuun. Vuonna 2018 Helsingin kirjamessuilta pois potkittu Sarastuksen ja Suomen Sisun Kiuas-kustantamo ei vuonna 2019 enää edes vaivautunut yrittämään pöytäpaikan saamista messukeskuksesta. Kiukaan ja Awakeningin kautta Sarastus ja Suomen Sisu pyrkivät aktiivisesti uudistamaan ideologisesti suomalaista äärioikeistoa ja myös vaikuttamaan laajempaan oikeistolaiseen ja konservatiiviseen keskusteluun.

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen uusnatsit ja Suomen Sisun uusfasistit harjoittelivat poliitikkojen ampumista valtakunnallisesti kohauttaneella kesäleirillä kesäkuussa 2019.

Kansallismielisten liittouma oli osana järjestämässä flopannutta 188-Kukkavirta -mielenosoitusta Turussa elokuussa. Tätä ennen liittouma tuli tunnetuksi kesällä alkaneesta skandaalissa, jossa julkisuuteen levisi kuvia sen jäsenistä ammuskelemassa erilaisilla välineillä maalitauluihin joissa käytettiin juuri valittujen hallituspoliitikkojen kuvia. Elokuun Turun mielenosoituksen jälkeen liittouma on elänyt melkoista hiljaiseloa. Myös katupartioliike Soldiers of Odin on toiminut erittäin hiljakseen vuonna 2019 osallistuen pääasiassa joko Kansallismielisen liittouman tai PVL:n tapahtumiin ja partioiden välillä Helsingin seudulla. Toiminta on kuitenkin ollut monessa suhteessa erittäin vähäistä.

Natsimusiikkialakulttuuri elää Suomessa toista kultakauttaan ja ylläpitää niin muodollisempia kuin epämuodollisia natsiverkostoja osaltaan hengissä. Niin PVL:llä kuin Sarastuksella on paljon kytköksiä natsimusiikkiskeneen, josta esimerkkinä käyvät viime itsenäisyyspäivinä 612-mielenosoituksen jatkotapahtumina järjestetyt natsikeikat (lue aiheesta lisää tästä tekstistä ja sen lopussa linkatuista artikkeleista).

Perussuomalaiset on taas elänyt nousujohteista kautta. Hallitusvastuun vaihduttua puolueen kannatus on jatkanut nousuaan tasaisesti ollen viimeaikoina parhaimmillaan 23 prosentin paikkeilla. Tämä yhdistettynä puolueen yhä avoimempii äärioikeistolaisiin kontakteihin ja politiikkaan on varsin huolestuttavaa ja edustaa varmasti suurta kysymystä antifasisteille siitä miten seuraavien vuosien aikana tulee toimia. Myös puolueen nuorisojärjestö on radikalisoitunut merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja sen toimijoista on tullut yhä äänekkäämpiä radikaalimman äärioikeistolaisen politiikan kannattajia. Nuorisojärjestö yritti myös vuoden 2019 aikana levittäytyä epäonnistuneesti opiskelijapolitiikkaan Helsingissä Helsingin akateemisten perussuomalaisten (HAPSU ry) kautta, mutta kohtasi pian rasististen kommentiensa vuoksi poistamisen yliopiston piiristä.

Mitä odotat tulevalta vuoden 2019 itsenäisyyspäivältä niin äärioikeiston kuin antifasismin näkökulmasta?

Äärioikeiston fokuksen siirtyminen pois kaduilta tänä vuonna voi tarkoittaa sitä, että sen mielenosoitukset eivät enää välttämättä kerää niin monia osallistujia, mutta ne eivät silti ole yhtään sen vähempää uhka eikä niiden vastustamisen merkitys ole pienentynyt. PVL:n tänäkin vuonna järjestämä Kohti vapautta -mielenosoitus ei tosin vielä reilua viikkoa aiemmin ollut vielä edes ilmoittanut itsestään mitään muuta kuin pelonsekaisia ohjeita osallistujilleen poliisin voimankäytön varalta. 612-mielenosoitus vaikuttaa jatkavan tyypillisellä linjallaan, jota se on käyttänyt vuodesta 2014 asti. On hyvin mahdollista, että päivän kaikki mielenosoitukset kutistuvat viime vuodesta. Tällöin on tärkeää varmistaa, että antifasistiset mielenosoitukset säilyvät viime vuoden tavoin kaikista SUURIMPINA. Ehkä tärkein seurattava kehityskulku tämän vuoden itsenäisyyspäivässä on parlamentaaristen toimijoiden suhtautuminen ja osallistuminen päivän katutoimintaan.

Tänä vuonna “Kaupunki ilman natseja” -konsepti laajenee Suomessa ensimmäistä kertaa neljänteen kaupunkiin itsenäisyyspäivänä, jolloin Oulussa järjestetään ensimmäistä kertaa Oulu ilman natseja -mielenosoitus. Haluamme lähettää lämpimät terveisemme Oulussa tapahtumaa järjestäville tovereille kunnioitettavasti oma-aloitteisuudesta!

Viime vuosien tapaan Helsinkiin järjestetään itsenäisyyspäivänä bussikuljetukset Turusta ja Tampereelta. Helsinki ilman natseja -mielenosoitus on tänä vuonna taas laajempi kuin koskaan. Mielenosoitukseen osallistuu tänä vuonna useita blokkeja, kuten esimerkiksi kansainvälisen solidaarisuuden blokki, ympäristöblokki sekä punainen blokki. Mielenosoituksessa esiintyvät myös F, Pimeä hedelmä, Paleface, Laineen Kasperi ja MC Koo. Antifasistien jo neljättä vuotta jatkunut laaja-alainen mobilisaatiotyö on jo tässä vaiheessa tuottanut tulosta ihmisten tunnistaessa mielenosoituksen konseptin ja levittäessä niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin kutsua osallistua tapahtumaan. Odotamme siis näkevämme myös kaikki tämän haastattelun lukijatkin kanssamme kaduilla 6.12!

Katso myös:

Posted in Haastattelu, Mielipidekirjoitukset Tagged with: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,