Helsinki ilman natseja järjestetään taas!

Helsinki ilman natseja Runeberginkadulla vuonna 2021. Kuva: Rajaton Vimma

Helsinki ilman natseja -mielenosoitus on jo vuosien ajan kerännyt tuhansia mielenosoittajia kaduille vaatimaan rasismista ja fasismista vapaata yhteiskuntaa ja ollut mukana rakentamassa antifasistista liikettä. Järjestelmällinen natsien tapahtumien vastustaminen niin täällä kuin muuallakin Suomessa on pitänyt äärioikeiston toimintaa marginaalissa. Äärioikeistolaiset tapahtumat ovat pienentyneet viime vuosina, koska ne ovat kohdanneet yhä enemmän vastarintaa. Helsinki ilman natseja järjestetään tänä vuonna kuudennetta kertaa. Mielenosoituksen taustalla oleva Helsinki ilman natseja -koalitio on saanut kirjavan joukon antifasisteja kaduille joka vuosi vuodesta 2016 lähtien (ainut poikkeus oli ensimmäinen koronatalvi 2020, kun äärioikeiston marssi peruutettiin).

Itsenäisyyspäivän natsimarsseja on järjestetty Helsingissä vuodesta 2014 lähtien, ja vuodesta 2015 lähtien on järjestetty antifastistisia mielenosoituksia niiden pysäyttymiseksi. Pienenä äärioikeistoaktiivien mielenosoituksena aloittanut 612-soihtukulkue moninkertaisti alkuvuosinaan osallistujamääränsä, ja keräsi huippuvuotenaan 2017 jopa 1400-1600 marssijaa. Alussa 612-mielenosoitus sai paljon osallistujia esimerkiksi perussuomalaisten tukijoista, mutta heidän määrä kääntyi laskuun näkyvien natsijärjestöjen osallistumisen ja mielenosoituksen herättämän vastustuksen takia jo ennen koronapandemiaa. Vuonna 2020 612-soihtukulkuetta ei järjestetty koronarajoitusten vuoksi, ja vuonna 2021 se järjestettiin selvästi aiempaa pienempänä noin 400 osallistujalla.

Antifasistit paljastivat jo alussa, että järjestäjiin kuului sittemmin Suomessa kielletty natsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL), mitä järjestäjät yrittivät itse salailla. Vuosia myöhemmin PVL:n kansallissosialistit myönsivät kuitenkin roolinsa kulkueen perustamisen taustalla. PVL lisäksi järjesti itsenäisyyspäivänä muutamien vuosien ajan omaa “avoimen poliittista” kansallissosialistista Kohti vapautta -mielenosoitusta. Natsien uudeksi perinteeksi muodostui ensin “avoimen poliittiseen” natsimielenosoitukseen osallistuminen ja sen jälkeen Töölöntorille sekä 612-mielenosoitukseen liittyminen. Soihtukulkueen salakähmäinen pyrkimys ylläpitää kaikille suunnattua “kansallismielistä” ja “isänmaallista” imagoa onnistui parhaimpina vuosina houkuttelemaan muitakin osallistujia kuin äärioikeiston aktiivijäseniä Suomen Sisusta, PVL:stä ja muista fasistiryhmistä. Vuonna 2021 koronaa edeltänyt koreografia jatkui, kun Suomi Herää -mielenosoitus marssi Rautatientorilta eduskuntatalolle ennen liittymistään 612-marssiin. Vastaperustetun Sinimusta liike -järjestön aktiivit, joista useampi oli myös aktiivinen kielletyssä PVL:ssä, olivat myös näkyvästi mukana Suomi Herää -mielenosoituksen järjestämisessä.

Pitkäjänteinen antifasistinen mediatyö ja mobilisaatio vastamielenosoitukseen on näyttänyt, kenelle Helsingin kadut kuuluvat. Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen on osallistunut joka vuosi 2000-3000 ihmistä. Vuonna 2021 Helsinki ilman natseja -mielenosoitus pakotti natsimarssin muuttamaan perinteistä reittiään, kun antifasistinen mielenosoitus pysähtyi ja muuttui katusuluksi Runeberginkadulla, jossa artistit aloittivat keikkansa.

Helsinki ilman natseja Runeberginkadulla vuonna 2021

Meidän työmme antifasisteina ei kuitenkaan ole vielä tehty, emmekä voi tuudittautua siihen, että äärioikeisto pysyisi itsestään poissa kaduilta. Meidän on jatkettava työtämme, sillä fasistien soihtukulkue kokee edelleen turvalliseksi marssia kaduillamme. Kulkueen pyrkimyksenä on luoda yhteinen äärioikeistolainen rintama kielletyn PVL:n uusnatseista aina eduskunnassa istuviin perussuomalaisiin. 

Kaduilta kohti puoluepolitiikka?

Suomen äärioikeisto on kokenut koronapandemian aikana vuosina 2020-2022 merkittäviä muutoksia järjestöjen lakkauttamisen seurauksena. Viime vuonna perustettu Sinimusta liike (SML) keräsi riittävästi allekirjoituksia ja on jo asettanut ehdokkaita vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. SML:n perustajien ja aktiivien ydinryhmä koostuu pitkälti aiemmissa poliittisissa hankkeissaan epäonnistuneista natseista ja muista äärioikeistolaisista. Jäsenistöön kuuluu ennen kaikkea perussuomalaisten lakkauttaman nuoriso- ja opiskelijajärjestön Perussuomalaisten Nuorten entisiä aktiiveja, Perussuomalaiset-puolueesta erotettuja henkilöitä sekä korkeimman oikeuden kieltämän kansallissosialistisen PVL:n pitkäaikaisia jäseniä. 

SML Tampereella 2021. SML:n ja Uudenmaan Akselin aktiivi Eemil Virkkunen (oikealla SML-lipun kanssa), turkulainen Roni Nieminen ja PVL:n Tampereen aktiivi Laura Rantanen (vasemmalla siniristilipun kanssa). 

SML on alkutaipaleellaan keskittynyt järjestön rakentamiseen sisäisillä tapahtumilla sekä keräämään kannattajakortteja puoluehankettaan varten. Tämän lisäksi se on ollut mukana järjestämässä Helsingissä Nouse Suomi -mielenosoitusta, itsenäisyyspäivän Suomi Herää! -mielenosoitusta 2021 sekä piiskuista natsimarssia Tampereella vappuna 2022. Liikkeen jäseniä osallistui myös natsien 188-mielenosoitukseen. 188-Kukkavirran järjestäjä on Kansallismielisten liittouma -yhdistys, mutta monet sen aktiivijäsenistä toimivat nyt SML:n johdossa. Lisäksi PVL:n raunioille syntyneet ryhmät toimivat yhteistyössä ja osoittavat tukea SML:lle aina ruotsalaista emojärjestöä myöten.

Mielenosoitusten osalta ollaan tilanteessa, jossa äärioikeiston katuaktivismi ja ulkoparlamentaarinen toiminta Suomessa on vähäisempää kuin vielä muutama vuosi sitten. Uutta on SML:n pyrkiminen puoluepolitiikkaan, jossa aiemmat yritykset, kuten PVL:n puolueprojekti “Kansan yhtenäisyys” epäonnistui sen alkumetreillään. 2010-luvulla nähty suomalaisen yhteiskunnan oikeistolaistuminen tapahtui perustettujen puolueiden sisällä, ja suoranaiset äärioikeistolaiset näkemykset lisääntyivät erityisesti jo aiemmin perustetun perussuomalaiset-puolueen sisällä. Suomen vanhin edelleen toimiva fasistijärjestö Suomen Sisu perustettiin 1990-luvulla, ja se on perussuomalaisten jäsentensä kautta saanut edustusta sekä kuntapolitiikassa että eduskunnassa. Nähtäväksi jää se, miten kourallisen ehdokkaita ympäri Suomea värvännyt SML asettuu kilpailemaan perussuomalaisten kanssa ja miten pienen uuden ryhmän olemassaolo vaikuttaa parlamentaariseen ja ulkoparlamentaariseen äärioikeistoon.

Antifasismi ja 2020-luvun yhteiskunta

Äärioikeistokentällä tapahtuneet muutokset nostavat keskusteluun kysymyksiä siitä, miten ja millä keinolla antifasistiset toimijat voivat vastustaa parlamentaarisesti toimivia fasisteja. 2010-luvulla rasistiset ja fasistiset näkemykset ovat yleistyneet Suomen puoluepoliittisella kentällä, tuoden ihmisvihamielisiä näkemyksiä osaksi valtavirran keskusteluja. Samanaikaisesti yhteiskunnalliset kriisit kuten vuoden 2008 finanssikriisin seuraukset, uusliberaali kurjistamispolitiikka, ilmastonmuutos ja koronapandemia ovat nostaneet esiin yhteiskunnan eriarvoisuutta ja vuosikymmeniä rapautettua hyvinvointivaltiota.

Kysymystä parlamentaarisen ja ulkoparlamentaarisen politiikan suhteesta on keskusteltu antifasistien kesken eri maissa jo vuosien ajan. Pelkästään ulkoparlamentaarisesti toimiva antifasistinen liike pystyy taistelemaan natseja vastaan kadulla menestyksekkäästi, mutta sillä on haasteita löytää oikeita välineitä vastustamaan fasistisia liikkeitä silloin, kun ne ovat pystyneet järjestäytymään ja saamaan kannatusta puoluepolitiikassa. Valtio voi antaa tällaisessa tilanteessa hyväksyntää ja virkavallan suojelua myös niille, jotka haluavat purkaa demokraattista järjestelmää. Tästä syystä on entistä ajankohtaisempaa järjestäytyä ja tehdä kaikkemme, ettei fasistit saa tilaa kaduilla eikä kabineteissa. Antifasistien täytyy löytää liittolaisia ja yhteisiä kamppailua muiden liikkeiden kanssa, koska kyse ei ole pelkästään kamppailusta fasistiryhmiä vastaan, vaan ennen kaikkea kamppailusta niitä synnyttävää kapitalistista järjestelmää vastaan. Ilmastokriisin keskellä on löydettävä uusia keinoja yhdistää erilaisia kamppailuja, kuten antifasistit ovat tehneet viime vuoden aikana yhteistyössään ilmastoliikkeen kanssa.

Isot tapahtumat, kuten Helsinki ilman Natseja, Turku ilman natseja ja muut antifasistiset, feministiset ja antikapitalistiset mielenosoitukset muodostavat merkittävän vastavoiman äärioikeiston pyrkimyksiä vastaan. On tärkeää mennä kaduille mielenosoitus toisensa perään, ja näyttää natseille aina uudestaan, että meitä on enemmän. Meillä on toisenlainen maailma unelmissamme kuin heidän vihaa ja katkeruutta tihkuva maailmansa.

Lue myös:

Antifasismia ja ympäristökamppailu: