Elokuun lopulla Gotlannin saarella toteutettiin Take Concrete Action -massa-aktio Cementan betonitehdasta vastaan. Varisverkosto oli yhdessä A-Ryhmän ja Emilia-ryhmän kanssa järjestämässä yhteismatkaa Suomesta Ruotsiin. TCA:n tavoite oli häiritä saaren ympäristöä tuhoavan ja runsaasti päästöjä aiheuttavan Cementa-sementtiyhtiön tuotantoa ja vaatia tehtaan sulkemista. Osallistuminen ympäristökamppailuihin on antifasisteille tärkeää, sillä haluamme olla mukana antikapitalistisissa, feministisissä ja antirasistisissa kamppailuissa puolustamassa elämää ja oikeutta elinkelpoiseen planeettaan. Tässä tekstissä avaamme antifasistisia näkökulmiamme, jotka koskevat aktion onnistumisia ja merkityksiä.
Cementa globaalissa ja paikallisessa kontekstissa
Gotlannin Slitessä sijaitseva mammuttimainen sementtitehdas on ollut vuosien ajan paikallisten asukkaiden kiivaan vastustuksen kohteena. Monikansallisen Heidelberg Cementin tytäryritys Cementa valmistaa sementtiä, jonka raaka-aineena käytetty kalkkikivi louhitaan tehtaan läheisyydestä sijaitsevista massiivisista avolouhoksista.
Cementan tehdas on yksi merkittävimmistä yksittäisistä päästölähteistä Ruotsissa, sillä se vastaa yksinään jopa noin 3-4 % kaikista Ruotsin kasvihuonepäästöistä. Maailman kasvihuonepäästöistä peräti 8% on peräisin sementtiteollisuudesta. Runsaat päästöt johtuvat sementin valmistuksen vaatimasta intensiivisestä fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä siitä, että sementtiä käytetään raaka-aineena betonin valmistuksessa. Betoni on veden jälkeen käytetyin raaka-aine maapallolla, sillä niin sanotut modernit ja kaupungistuneet osat maailmasta on rakennettu betonin varaan. Betonin hyödyt ja haitat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Samaan aikaan kun maapallon köyhimmän väestönosan (joka myös joutuu kantamaan suurimmat ilmastokriisin seuraukset) perustarpeet eivät tyydyty esimerkiksi turvallisen kodin osalta, kuluttaa maapallon rikkain osa betonia luksukseen ja talouskasvua edistäviin infrastruktuuriprojekteihin, kuten ostoskeskuksiin, liikekeskuksiin ja megamoottoriteihin.
Paikallistasolla sementin valmistukseen vaaditun kalkkikiven esiin kaivaminen vahingoittaa merkittävällä tavalla Gotlannin lähiluontoa, eri eliölajeja, maanpeitettä ja vesistöjä. Kalkkikiven louhinta on jo tuhonnut alueen luontoa sekä saastuttanut ja kuluttanut saaren valmiiksi niukkoja pohjavesivarantoja. Paikalliset asukkaat ovatkin järjestäytyneet vastustamaan tehdasta korostamalla esimerkiksi oikeuttaan puhtaaseen juomaveteen. Cementan toiminnan vastustamista perustellaan muun muassa sillä, että Gotlannin vedet pilaava tehdas ei yksinkertaisesti kuulu saarelle. Ympäristöä saastuttavan tehtaan toimintaa ei voi oikeuttaa sen tuomilla työpaikoilla jos kyseinen tehdas tuhoaa peruuttamattomasti ihmiselämälle välttämättömiä puhtaan veden varantoja. Tällainen toiminta on lakkautettava! Lisäksi on ennen kaikkea yhtiön omistajien vastuulla tukea niitä työntekijöitä, jotka vihreän siirtymän yhteydessä väliaikaisesti menettäisivät työpaikkansa. Ei myöskään ole pelkoa yhtiön köyhien omistajien ajautumisesta vararikkoon sillä pelkästään Heidelberg Cementin osaomistaja Ludwig Mercklen omaisuus on yhteensä 5,8 miljardia Yhdysvaltojen dollaria.
Vaikka hallitseva luokka pyrkii luomaan vastakkainasetteluja, eivät luokkataistelu ja taistelu ympäristön puolesta ole toisistaan erillisiä kamppailuja. Vaurauden kasautumiseen ja voiton maksimointiin pyrkivä kapitalistisen tuotantotapa tarvitsee suuren määrän energiaa ja luonnonvaroja. Sen seurauksena syntynyt ekologinen kriisi uhkaa kaikkia ihmisiä maapallolla, mutta ihmiskunnan rikkain osa pystyy suojelemaan itseään mitä mielikuvituksellisin keinoin yhä korkeampien muurien pystyttämisestä aina maapallon eristyneisiin kolkkiin pakenemiseen ja Mars-planeetan tulevasta kolonisaatiosta haaveilemiseen. Taistellessamme luontoa tuhoavia ja hyvinvointia sekä terveyttä heikentävää ja sortavaa yksityistä omaisuutta vastaan, taistelemme myös parempien elinolojen ja oikeudenmukaisemmin ja tasaisesti jakautuvien mahdollisuuksien ja resurssien puolesta.
Suoraa toimintaa luontoa tuhoavaa infrastruktuuria vastaan
Ruotsin politiikot ovat suojelleet Cementan tehdasta muokkaamalla ympäristölainsäädäntöä tehtaan eduksi, mitä moni on pitänyt kyseenalaisena ja epädemokraattisena. Huoli Cementan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista, turhautuminen politiikkojen harjoittamaan tehtaan suojeluun sekä halu kamppailla globaalin ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta toimivat kimmokkeena asioiden omiin käsiin ottamiselle ja mobilisaatioille tehtaan sulkemista varten.
Saksan Ende Gelände -ympäristöliikkeestä mallia ottanut Take Concrete Action (TCA) -massa-aktio keräsi yhteen yli 200 osallistujaa, jotka olivat matkustaneet Gotlannin saarelle ympäri Eurooppaa ja Pohjoismaita. Suomen mobilisaatio oli erittäin onnistunut, sillä Suomesta tulleita ihmisiä oli paikan päällä noin 50 eli lähes kolmasosa koko aktioon osallistuneiden määrästä.
Toiminnan tukikohtana toimi Cementan lähettyville pystytetty ja hyvin organisoitu ilmastoleiri, joka tarjosi erilaisia mukavuuksia, kuten juoksevan veden, sähkön ja lämmintä ruokaa. Osallistujat saapuivat leirille pari päivää ennen aktiota, jolloin heille jäi aikaa tutustua saareen ja toisiinsa sekä osallistua leirillä järjestettäviin koulutuksiin, infotilaisuuksiin ja kokouksiin.
Aikaisin perjantaiaamuna alkaneen aktiopäivän aikana kahdessa eri ‘sormessa’ liikkuneet noin 170 aktivistia ottivat kohteekseen Cementan ja onnistuivat keskeyttämään sen tuotantoa. Sormilla, eli irrallaan mutta yhteistyössä toimineilla ryhmillä, oli omat reittinsä ja päämääränsä aktion toteuttamisessa. Sormet onnistuivat sulkemaan kahdesta kohtaa avolouhoksilta tulleet tiet ja häiritsemään tehtaan toimintaa. Liikenne kahdelle avolouhosalueelle oli pysähdyksissä, mikä pakotti yhtiötä vähentämään tuotannon määrää. Koska Cementa oli lisäksi jo etukäteen päättänyt vähentää tuotantoaan perjantain ajaksi, voidaan sanoa että tämänkaltainen toiminta hidastaa yritysten tuotantoa jo pelkällä julkilausutulla suunnitelmallaan. Tehdas myös joutui uudelleenjärjestämään toimintaansa, palkkaamaan lisää turvahenkilöstöä ja kärsi mittavaa taloudellista vahinkoa päivän keskeytyksistä.
Fossiilipääoman vastaisku
Kamppailu fossiilikapitalismia vastaan ei käy ilman vastat(u)ulta. Ruotsin tapauksessa Cementan johto ja fossiilikapitalismia puolustavat tahot, kuten poliisiviranomaiset, pyrkivät omalta osaltaan häiritsemään aktiota ja estämään poliittista toimintaa. Poliisi otti rajoilla kiinni ilman perusteita 7 henkilöä, joista 1 oli tullut Tanskasta ja 6 Suomesta. Vastikään julkaistujen tietojen mukaan poliisi väärensi jälkikäteen dokumentteja pyrkiäkseen oikeuttamaan kiinniottoja. Henkilöitä pidettiin kiinni useita päiviä ja viisi heistä sai Ruotsiin kahden vuoden maahantulokiellon. Ruotsin poliisi toimi vastaavalla tavalla vuonna 2018, jolloin Tukholmassa järjestettiin työntekijöiden lakko-oikeutta puolustava Strike Back -toimintapäivä.
Ihmisten kiinniottoa perusteltiin heidän oletetulla vaarallisuudellaan sekä niin sanotulla uhalla ‘yleiselle järjestykselle’. Viranomaisten perustelujen mielivaltaisuus ei sinänsä ole yllättävää kun muistetaan, että ‘yleinen järjestys’ on keskeinen osa fossiilikapitalismin luomia ja sen toimintaedellytyksiä suojelevia puhetapoja joita käytetään repression oikeuttamiseksi.
Poliisin pyrkimys vaientaa ja pelotella ei onnistunut tälläkään kertaa. Aktivistit saivat paljon solidaarisuutta ja pidätykset huomiota, minkä lisäksi poliisin käytös motivoi meitä taistelemaan entistä kovemmin erilaisia ja eri paikoissa tapahtuvaa poliisin repressiota vastaan.
Ylirajaista järjestäytymistä
Fossiilikapitalismia vastaan kuumenevalla maapallolla kamppailevien ihmisten yhteistyön merkitys kasvaa kasvamistaan. Ilmastokriisin vaikutukset ovat globaalit, ja siitä tulevat kärsimään eniten jo valmiiksi sorretussa asemassa olevat ryhmät, kuten monet alkuperäiskansat, jotka puhtaan luonnon ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden lisäksi taistelevat oikeudesta maahan ja itsemäärittelyyn. Ilmastoliikkeiden tuleekin sekä järjestäytyä ylirajaisesti että myös osoittaa solidaarisuutta erilaisille eturintaman kamppailuille, joissa esimerkiksi taistellaan sekä uusia että olemassaolevia fossiili-infrastruktuuriprojekteja vastaan.
TCA onnistui tuomaan yhteen runsaan määrän kapitalismia, fasismia ja ympäristötuhoa vastustavia aktivisteja ja ryhmiä eri puolilta Pohjoismaita ja Eurooppaa oppimaan, vaihtamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan ilmastoliikkeen ja antikapitalistisen toiminnan tulevaisuutta ajatellen. Matkan ja aktion aikana teimme yhteistyötä Suomen sisällä ja ruotsalaisten tovereiden kanssa liittyen mobilisointiin, yhteismatkojen organisoimiseen, toisistamme huolehtimiseen ja päätöksentekoon. Opimme erilaisista paikallisista kamppailuista, ryhmistä, strategioista ja taktiikoista ja loimme uusia luottamussuhteita. Lisäksi visioimne yhdessä keinoja edistää kamppailua ilmastokatastrofia vastaan nyt ja tulevaisuudessa.
Aktio onnistui yhdistämään entisestään Suomen mobilisaation osallistuneita tovereita. Suomen kontekstissa yhteismatkan järjestäminen toi yhteen kolme eri poliittista ryhmää ja vahvisti yhteistyötämme. Prosessin aikana tutustuimme paremmin toistemme työskentelytapohin ja kasvatimme keskinäistä luottamusta ja loimme myös uusia väyliä tulevaisuuden yhteistyölle.
Kohti uusia yhteistyömuotoja
Oman antikapitalistisen näkökulmamme mukaan kapitalismin ‘korjaaminen’ esimerkiksi viherpesulla ei riitä, sillä se ei poista riiston ja voitontavoittelun logiikkaa. Hallitseva eliitti pyrkii laitaamaan ilmastokriisin yksilöiden vastuulle, ja enenevissä määrin olemme nähneet myös äärioikeiston retoriikkaa, jossa globaalin etelän ihmisiä syytetään ilmastokatastrofista. Vaikka yksilöillä ja yksilöiden kulutustottumuksilla ja ylipäätään kaikella luontoa kuormittavalla käyttäytymisellä on merkitystä, maapallon palamisen yksiselitteinen juurisyy on nykyisessä fossiilikapitalismiin perustuvassa yhteiskuntajärjestyksessämme ja sen rakenteissa.
Ilmastokriisiin ja eläinlajien kuolemiin ovat syyllisiä fossiilipääoma ja hallitseva luokka, jonka oikeuksia yksityisyysomaisuudelle ja riistolle valtio ja poliisi suojelee. Näin ollen ilmastokriisin pahentuessa (ja hallitsevan luokan pitäessä yhtä tiiviimmin kiinni etuoikeuksistaan) olisi tärkeää keskustella niistä strategioista, joilla voitaisiin häiritä suoraan fossiilipääoman toimintaa. Meidän ei tulisi tyytyä kompromisseihin tai sinisilmäisesti uskoa, että paperilla vihreitä agendoja ajavat politiikot ratkaisisvat kriisin. Kärventyvällä maapallolla antifasistisen itsepuolustuksen tulisi kattaa myös puolustautuminen elämää tuhoavaa fossiili-infrastruktuuria vastaan.
Viime vuosina Pohjoismaissa ilmastoliikehdintä on kasvanut ja ollut nostamassa ilmastokriisiä ja sen seurauksia suuremman väestön tietoisuuteen. Uuden ilmastoliikkeen strategioina ovat olleet muun muassa erilaiset mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus. TCA:n antikapitalistisessa suoran toiminnan mallissa eri ryhmät järjestäytyvät yksittäistä saastuttavaa infrastruktuurikohdetta vastaan. Kuten Emilia-ryhmä kirjoittaa, TCA voi toimia inspiraationa uudelle pohjoismaiselle mallille. Yksittäiset aktiot ja niihin liittyvät laajemmat kampanjat voivat onnistuessaan aktivoida, voimaannuttaa ja politisoida ihmisiä sekä tuoda yhteen yksilöitä ja eri ryhmiä. On kuitenkin syytä pohtia, mitä tällaisten aktioiden välissä tapahtuu ja millaisia toiminnan muotoja tarvitaan yksittäisten massa-aktioiden rinnalle, jotta toimintamme johtaa ympäristöä tuhoavan ja ilmastoa lämmittävien teollisuudenalojen alasajamiseen tai muuttamiseen.
Yksityisomaisuuden ympärillä oleva pyhyyden verho on rikottava ja myös tässä aktiossa siihen pyrittiin. TCA oli suuri menestys, sillä se näytti luontoa tuhoavalle yritykselle, että heidän toimintansa on määrätietoisella toiminnalla häirittävissä ja estettävissä. Toisaalta aktio myös antoi meille useita tärkeitä opetuksia mitä tulee tulevaisuuden suoran toiminnan massa-aktioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Oma näkökulmamme ilmastotoimintaan ei sulje pois muita taktiikoita tai osallistumisen muotoja. Jatkuvasti kasvavan ilmastoliikkeen kontekstissa on mahdollista, että niin sanottu pohjoismainen oikeusvaltion malli alkaa murtua puolustaessaan entistä väkivaltaisemmin nykyistä fossiilikapitalismin varaan rakentuvaa järjestelmää. Tästä syystä on myös tärkeää, että oikeutta poliittiseen toimintaan myös suoran toiminnan keinoin on puolustettava julkisesti ja kovaäänisesti. Hallitseva luokka ei jätä miljardien voittoja helposti, vaan pitää sekä niistä, että niiden mahdollistamista poliittisista etuoikeuksista kiinni tiukasti. Näin ollen on tärkeää, että luomme erilaisista strategisista painotuksesta huolimatta yhteistyökanavia ja järjestäytymisen muotoja erilaisten toimijoiden välille. Antikapitalisten, antifasistien ja ilmastoliikkeen toimijoiden välinen yhteistyö ja samaan suuntaan katsominen on mitä tärkeintä, koska yhdessä olemme vahvempia.
Lue lisää
Seuraavan kerran on mahdollista pohtia ilmasto- ja antikapitalistista toimintaa ARNA:n järjestämässä konferenssissa Malmössä: https://varisverkosto.com/2022/09/maailmanlopun-tuolla-puolen-ilmastokamppailun-antikapitalistiset-askeleet/
https://varisverkosto.com/2022/08/antifasismi-on-ymparistoliikkeen-itsepuolustusta/,
https://www.aftonbladet.se/kultur/a/pQgpyV/karin-pettersson-om-klimataktivister-pa-gotland
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009028246.html
https://www.etc.se/debatt/vi-maaste-saetta-stopp-foer-cementa
https://www.dn.se/sverige/aktivister-blockerar-cementas-produktion-pa-gotland/
https://www.theguardian.com/cities/2019/feb/25/concrete-the-most-destructive-material-on-earth