Vuoden 2021 Helsinki ilman natseja -mielenosoitus päättyi voitokkaisiin tunnelmiin antifasistien näkökulmasta. Vuonna 2020 kaikenlaiset mielenosoitukset jäivät väliin koronapandemian takia, mutta vuoden 2021 itsenäisyyspäivänä asetelma jatkoi siitä, mihin se jäi vuonna 2019. Aiempaan verrattuna äärioikeiston soihtukulkueen osallistujamäärä romahti, ja pakotimme natsimarssin muuttamaan reittiään. Saadaksemme paremman kuvan siitä, mitkä tekijät johtivat tämän vuoden poikkeuksellisiin tapahtumiin, haastattelimme Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjestämiseen vuodesta 2016 osallistunutta helsinkiläistä toveria.
Hei! Voisitko kertoa, mitkä olivat välittömät tunnelmat vuoden 2021 itsenäisyyspäivästä, ja mitä silloin tapahtui?
Tunnelma oli niin mielenosoituksessa kuin sen jälkeenkin äärimmäisen hyvä. Olimme tovereiden kanssa äärimmäisen tyytyväisiä nähdessämme Narinkkatorilla tapahtuneen kokoontumisen aikana, että ihmisiä oli saapunut paikalle taas niin paljon ja moninaisina. Mielenosoituksen lähtiessä liikkeelle tämä moninaisuus tuli vielä selkeämmäksi nähdessämme, kuinka esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuneiden ympäristötoimijoiden blokki oli selkeästi kasvanut viime vuodesta, ja kuinka kurditovereidemme tuomat liput liehuivat kulkueessa.
Kuten aikaisempinakin vuosina, mielenosoituksen liikkuessa tunnelma oli odottava. Tähän vaikuttaa usein poliisin vahva läsnäolo, joka reunustaa mielenosoituksen ja kaupungin kadut militarisoiduilla mellakkapoliiseilla. Joka vuosi mietimme, miten poliisi päättää tänä vuonna reagoida mielenosoitukseen, sillä Helsingin poliisi on jo vuosia yrittänyt tukahduttaa antifasistista katutoimintaa.
Saapuessamme Runeberginkadun ja Caloniuksenkadun risteykseen väkijoukossa sytytettiin punaisia savuja, jotka merkitsivät, että oli aikamme pysähtyä. Toverit levittäytyivät määrätietoisesti kadulle ja sulkivat näin liikenteen ja samalla 612-soihtukulkueen aiempina vuosina käyttämän reitin. Hetken odotimme poliisilta jotain reaktiota, mutta heidän sulkiessaan tien edestämme tiesimme voittaneemme. Kun mielenosoituksen äänentoistoa kantaneesta autosta kuulutettiin blokkauksen alkamisesta, oli ihanaa nähdä niin leveitä hymyjä ihmisjoukossa, jossa osa taputti ja syleili toisiaan. Vielä suurempaa riemua herätti myöhemmin saatu tieto siitä, että 612-soihtukulkue oli joutunut väistöreitille, jossa fasistit osoittivat mieltään tyhjälle Hesperian puistolle ja kasalle suljettuja toimitiloja. Ihmiset tanssivat ja juhlivat kadulla mielenosoitukseen esiintymään kutsuttujen artistien tahtiin, ja mielenosoitus päätettiin lopulta marssimalla yhdessä Taivallahden puistoon, jossa kuultiin vielä viimeiset kiitokset kaikille.
Kuunnellessani seuraavina päivinä monien osallistujien kertomuksia mielenosoituksesta oli selkeää, että tänä itsenäisyyspäivänä antifasistit määrittivät sitä, mihin tahtiin äärioikeiston on mahdollista kulkea Helsingin kaduilla, ja veivät merkittävästi tilaa fasistien toiminnalta sen omien kulkueiden osallistujamäärien jatkaessa kutistumistaan.
Ennen tarkempaa itsenäisyyspäivän käsittelyä käydään hiukan läpi siihen vaikuttavia asioita. Millaisia muutoksia äärioikeistossa on mielestäsi kuluneen vuoden 2021 aikana tapahtunut?
Viime vuosien äärioikeistolaisen toiminnan pirstaloituminen on jatkunut odotetusti vuonna 2021 ja tulee varmasti jatkumaan myös vuonna 2022. Äärioikeistotoiminta on siirtynyt vuosien 2015-2018 avoimista äärioikeistolaisista mobilisaatioista sisäisiin mobilisaatioihin ja tarkoin varjeltuihin salaisiin kerhoihin, joiden toimintaa esitellään mahtipontisin sanankääntein, mutta joka yrittäessään julkiselle areenalle työnnetään joka kerta takaisin koloihinsa. Tästä hienona esimerkkinä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) uuden kustantamoprojektin Kiellettyjen kirjojen poistuminen kaikista kaupallisista palveluista antifasistisen kamppanjoinnin tuloksena. Järjestäytyneempi äärioikeisto on aktiivisesti flirtaillut koronadenialistisen liikkeen kanssa, mutta ei ole ehkä saavuttanut asemaa sen piirissä.
Vuonna 2021 äärioikeisto on järjestänyt kaksi mielenosoitusta, joita kumpaakin vastaan järjestettiin antifasistinen mobilisaatio. Elokuussa Turussa järjestettiin vuodesta 2018 asti järjestetty 188-Kukkavirta -mielenosoitus, jossa äärioikeisto yrittää ratsastaa terrori-iskun uhrien muistolla, onnistuen kuitenkin keräämään paikalle vain noin 100 henkeä. Kuten aikaisempinakin vuosina, antifasistit järjestivät Turku ilman natseja -mielenosoituksen, joka keräsi tällä kertaa 800 ihmistä Vanhalle Suurtorille. Mielenosoitukseen järjestettiin myös lähes täysi bussikyyti Helsingistä.
Syyskuussa Sinimusta liike, Soldiers of Odin ja Suomen Kansa Ensin -hörhöpuolue järjestivät Helsingissä Nouse Suomi -mielenosoituksen. Kansan syvät rivit jättivät tälläkin kertaa saapumatta paikalle tapahtuman kerätessä jälleen vain noin 100 ihmistä ja jääden lähinnä surulliseksi osoitukseksi äärioikeiston heikosta kyvystä saada paikalle ketään muuta kuin omat kaverinsa. Nouse Suomi -mielenosoitusta vastustamaan järjestettiin Ketään ei jätetä -mielenosoitus, joka halusi äärioikeiston vastustamisen lisäksi tuoda keskusteluun myös hallituksen julman turvapaikkapolitiikan ja vaati toimia erityisesti siirtolaisten aseman parantamiseksi Suomessa.
Vuosi on ollut kiireinen antifasisteille myös lukuisista muista syistä. Tänä vuonna tuli täyteen viisi vuotta Jimi Karttusen kuolemasta, jonka vuoksi järjestettiin Helsingin keskustassa mielenosoitus, joka päättyi Asema-aukiolle, jossa pidettiin muistotilaisuus. Tämän lisäksi monet meistä ovat myös osallistuneet lukuisien muiden liikkeiden toimintaan, kuten kesällä Palestiinan puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin, ympäristöliikkeen ja erityisesti Elokapinan lukuisiin aktioihin, sekä lukuisiin muihin projekteihin. Erityisesti ympäristöliikkeessä käydyt keskustelut ja kokeilut kaduilla olivat asia, joka varmasti vaikutti tämän vuoden itsenäisyyspäivään ja siihen, mitä Töölössä lopulta nähdiin kaduilla.
Äärioikeiston marsseille osallistui yhteensä huomattavasti toissa vuotta vähemmän ihmisiä, kun taas antifasistiseen Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen osallistui 1500 ihmistä. Voitko kuvata hieman tarkemmin, miten Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen ympärille järjestäydyttiin vuonna 2021 ja miten mobilisaatio meni? Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla, mitkä seikat tänä vuonna mielestäsi mahdollistivat 612-soihtukulkueen tavallisen reitin sulkemisen, joka pakotti natsit muuttamaan suunnitelmiaan?
Mielenosoitusta järjestettiin tänä vuonna laajemmalla kokoonpanolla kuin koskaan aikaisemmin, ja mukana valmisteluissa oli enemmän ihmisiä. Mielenosoituksen järjestäminen on kehittynyt prosessina vuosi vuodelta, ja tänä vuonnakin otettiin askeleita järjestelmällisempään työskentelyyn, joka näkyi mielenosoituksessa, blokkauksessa ja erityisesti mielenosoituksen ohjelmassa, joka on mielestäni parantunut vuosi vuodelta. Myös mobilisaatiota tehtiin tänä vuonna vierailemalla useammalla paikkakunnalla ja puhumalla tovereiden kanssa, sekä myös vierailemalla Göteborgin radikaaleilla kirjamessuilla, jossa esitelmöimme täydelle salilliselle ihmisiä mielenosoituksestamme ja sen historiasta. Erityisesti Suomen sisäisen mobilisaation suhteen on syytä kiittää tovereitamme Turussa ja Tampereella, jotka järjestivät bussikuljetuksia mielenosoitukseen.
Tämän lisäksi tärkeää on toki ollut myös sisäisempi mobilisaatio, joka on jälleen kehittynyt. Erityisen hienoa oli tehdä tänä vuonna yhteistyötä ympäristöblokin järjestäjien kanssa ja nähdä, kuinka heidän blokkinsa kasvoi aikaisemmista vuosista. Yhteistyö toi koalitioon myös tuoreen Emilia-ryhmän uutena osanottajana. Tämän lisäksi mielenosoitusta tukivat useat muut poliittiset ryhmät ja toverit joko mainostamalla tai auttaen konkreettisesti järjestelyissä tai tehtävissä. Nämä yhteydet eivät toki ole syntyneet kuitenkaan tyhjästä, vaan ovat monen vuoden työn tulos. Yhteinen toiminta on luonut vuosien varrella yhteyksiä, jotka mahdollistivat tänä vuonna uusia asioita ja erityisesti sen, että meillä oli lukuisia määrätietoisia tovereita, jotka halusivat blokata natsimarssin reitin. Olemme myös viimeisen parin vuoden aikana halunneet ulottaa järjestäytymistämme kansallisvaltioiden rajojen yli, ja tänä vuonna meillä olikin ilo saada vieraiksemme tovereitamme Autonom Organisering -ryhmästä Lundista. Jatkossa kaikkia näitä yhteyksiä on hyvä pitää yllä ja syventää.
Blokkauksen onnistuminen tänä vuonna oli useiden asioiden summa, mutta tärkeitä vaikuttimia sille olivat mahdollisuuden suoma etu ja päättäväisyys. Mielenosoituksen aikaisempina vuosina käyttämä reitti ja olosuhteet olivat otolliset blokkauksen suorittamiselle, mutta pelkästään tämä ei aina riitä. Onkin siis tärkeää sanoa kiitos niille järjestäjille ja blokkaukseen osallistuneille, jotka pitivät huolta sen onnistumisesta ja järjestivät mielenosoitusta kuukausien ajan. Määrätietoisuus kävi esille hyvin siinä vaiheessa, kun mielenosoitus aloitti blokkaamisen, ja poliisi päätti jäädä vain seuraamaan sitä sivusta, sillä se ei todennäköisesti olisi kyennyt tekemään mitään 1500 ihmiselle tarpeeksi nopeasti avatakseen reittiä soihtukulkueelle. Tämä viekin huomion siihen, miksi olemme vuosia puhuneet siitä, että on tärkeintä, että antifasisteja on aina eniten kaduilla. Kokoontuessamme yhteen todellinen voimamme tulee näkyväksi kaduilla, ja voimme käyttää sitä ilmoittaessamme fasisteille: tästä te ette kulje.
On myös yksi kysymys, joka vaikutti tämän vuoden blokkaukseen merkittävästi, ja se on ollut ympäristöliikkeen ja Elokapinan toiminta viimeisen kahden vuoden aikana Suomessa. Erityisesti Elokapina on esitellyt suomalaisille uudestaan blokkausten ja kansalaistottelemattomuuden merkityksen poliittisessa toiminnassa, ja tämä avasi myös antifasisteille poliittista mielikuvitusta, jonka kautta miettiä tässä hetkessä erilaisia massatoiminnan mahdollisuuksia itsenäisyyspäivänä.
Vuonna 2021 Suomi Herää -mielenosoitus oli jotakuinkin sen kokoinen mitä PVL:n ja muiden natsien vastaavat mielenosoitukset 2016-2019. Sen sijaan jo takana olevina huippuvuosinaan huomattavasti laajemmin äärioikeistoa natsimarssilleen koonut 612-soihtukulkueen osallistujamäärä romahti noin tuhannella osallistujalla 500 marssijaan. Mitkä kaikki tekijät vuoden 2021 aikana ja laajemmin vaikuttivat äärioikeiston mielenosoitusten osanottajamäärän pienentymiseen?
On varmasti mahdotonta tehdä analyysiä äärioikeiston murenevasta pohjasta mainitsematta koronaa. Vaikka suomalainen äärioikeisto suhtautuu koronaan pääsääntöisesti omaksumalla erilaisia denialistisia asenteita, on se luultavasti vaikuttanut äärioikeiston kykyyn värvätä uusia jäseniä ja mobilisoida ihmisiä. Tämä taas on kääntänyt sen katsetta yhä enemmän sisäänpäin ja tehnyt suomalaisesta äärioikeistosta äärimmäisen alakulttuurisen, mikä on osaltaan romahduttanut koko kansan mielenosoitukseksi pyrkineen 612-marssin mainetta ‘koko perheen kivana itsenäisyyspäiväjuhlana’.
612 -kulkueen osallistujamäärä on tietysti ollut laskussa myös aikaisemminkin, ja on täysin mahdollista, että korona sekä äärioikeiston sirpaloituminen ja kutistuminen viimeisen vuoden aikana ovat vain vauhdittaneet tätä prosessia. Ja siinä missä 612-mielenosoitus onnistui aikaisempina vuosinaan yhdistämään hajaantuneen äärioikeiston, joutuu se nyt löytämään uusia ratkaisuja selvitäkseen.
Myös viime vuosien antifasistisella toiminnalla on varmasti ollut vaikutusta 612-mielenosoitukseen liitettyjen mielikuvien muuttamisessa ja sen järjestäjien henkilöllisyyksien ja poliittisten yhteyksien paljastamisessa. Viime vuosina kulkueesta on puhuttu yhä enemmän ja enemmän avoimen äärioikeistolaisena, eivätkä sen selittelyt “epäpoliittisesta” isänmaallisesta kansanjuhlasta mene läpi enää kellekään. Fasistien olisi siis ehkä aika keksiä joku toinen mainoslause.
Miten uskot vuoden 2021 itsenäisyyspäivän tapahtumien vaikuttavan äärioikeistoon?
Vaikka äärioikeisto selitteli ankarasti itsenäisyyspäivän jälkeen, oli antifasistien suorittamalla blokkauksella siihen demoralisoiva vaikutus. Monet osallistujat valittelivat eri keskustelupalstoilla 612 -kulkueen väistöreitin ankeutta, ja muilla toimijoilla aika meni keksiessä hätävalheita siitä, miten päivä oli taas paras maanantai ikinä. On kuitenkin selkeää, että antifasistit ilmoittivat tällä aktiolla, että jatkossa äärioikeiston liikkuminen vapaasti edes itsenäisyyspäivänä tulee olemaan haaste, johon niin heidän kuin heitä suojelevan poliisin tulee reagoida.
Tällä hetkellä monet äärioikeistolaiset toimijat suhtautuivat omien mielenosoitustensa pienuuteen lähinnä kieltämällä todellisuuden ja selittelemällä fiktiivisiä lukuja yli tuhannesta mielenosoittajasta soihtukulkueessa. Samaan aikaan kuitenkin monet äärioikeistomediat ilmoittivat 612-mielenosoituksen osallistujamääräksi 500 ihmistä, joka on lähimmäs totuutta, mitä fasistit ovat päässeet koskien mielenosoituksiensa kokoja eri itsenäisyyspäivinä. Mikäli yhä mureneva äärioikeistolainen liike jatkaa omiin selityksiinsä uskomista, eikä kykene uudistamaan itseään, se tulee todennäköisesti kuihduttamaan itsensä hitaasti elävältä.
Antifasistien tehtävä on tietysti tulkita näitä erilaisia kehityksiä ja lisätä painetta läpi vuoden, mutta erityisesti itsenäisyyspäivänä, jolla on äärioikeistolle suuri symbolinen merkitys sen jäsenten motivaation kannalta. Tänä vuonna olemme jo varmistaneet, etteivät fasistit kulje siellä, missä he haluavat, ja jatkossa varmistamme, etteivät he kulje lainkaan.
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin vuoteen 2016, jolloin järjestettiin ensimmäinen Helsinki ilman natseja -mielenosoitus. Miten tapahtuma on muuttunut vuosien aikana ja miltä vuoden 2021 saavutukset näyttävät peilattuna viiteen aiempaan vuoteen?
Tämän vuoden järjestämistä ja mobilisointia voi ehkä katsoa ainoastaan viimeisen viiden vuoden kautta, sillä järjestämisprosessi on ollut jatkuvaa oppimista ja soveltamista kaikille siihen osallistuneille. Vuoden 2016 mielenosoitus järjestettiin tilanteessa, jossa takana oli vuoden 2015 intensiiviset yhteiskunnalliset kamppailut, jotka olivat polttaneet monia loppuun. Vuonna 2016 tilanne alkoi ikäänkuin alusta, mutta se oli myös hieno tilaisuus määritellä tiettyjä toiminnan muotoja uudestaan. Katsoessani tämän vuoden blokkausta viimeisen viiden vuoden kautta, voin nähdä siinä elementtejä jokaisesta vuodesta aina alkaen vuoden 2015 jälkimainingeista, jolloin puhuttiin blokkauksista ja konfrontaatioista, aina vuosien 2016-2017 koalition ja yhteyksien rakentamiseen ja vuosien 2018-2019 mielenosoituksen järjestäjä- ja osallistujakunnan demografian kasvattamiseen. Tänä vuonna kaikki nämä elementit yhdistyivät, ja siirryimme uuteen vaiheeseen, joka on konseptin edistäminen ja massatoiminta. Tämä vuosi ei näyttäydy päätepisteenä vaan enemmänkin alkuna sille, minkälaisia käänteitä antifasistinen katutoiminta voi saada seuraavien vuosien aikana.
Mielenosoituksen järjestämisen lisäksi myös yhteiskunnallinen tilanne on ollut suuri vaikuttava tekijä, joka on osaltaan ohjannut sitä, miten eri vaiheista on siirrytty toiseen. Vuonna 2016 ilmapiiri oli täysin erilainen kuin se on tänään, ja erityisesti vuotta 2015 värittäneet Sipilän oikeistohallituksen esiinmarssi sekä rasistisen väkivallan ja mielenosoitusten räjähdysmäinen kasvu olivat edelleen läsnä. Osiltaan ne toivat toimintaan synergiaa erilaisissa kamppailuissa olleiden tovereiden tehdessä keskenään yhteistyötä, mutta aiheuttivat myös huomattavaa väsymystä jatkuvan kamppailun käydessä uuvuttavaksi tilanteessa, jossa ei ollut aina aikaa istua katsomaan asioita tarkemmin. Tästä huolimatta vuoden 2016 Helsinki ilman natseja oli lähtölaukaus sille, mitä olemme onnistuneet rakentamaan tähän mennessä, sillä se kokosi yhteen lukuisia erilaisia ryhmittymiä ja alkoi muodostaa ymmärrystä siitä, miksi antifasismi on tärkeä kysymys kaikille yhteiskunnallisille liikkeille. Nämä kysymykset ovat osiltaan pysyneet samanlaisena myös Sanna Marinin hallituksen aikana, sillä huolimatta sen kauniista sanoista se jatkaa asekauppaa jatkuvaa sortoa harjoittaviin maihin, tekee vähemmän kuin tyydyttävää ilmastopolitiikkaa ja ylläpitää yhdessä muiden kanssa Euroopan tappavaa rajaregiimiä. Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjestämiseen osallistuneet toimijat ovatkin monesti halunneet korostaa ulkoparlamentaarisen järjestäytymisen tärkeyttä ja antifasismin lisäksi halunneet nostaa kaikki edellämainitut poliittiset kysymykset esille luoden samalla pidempikestoisia yhteyksiä ja kontakteja ihmisten välille.
Uskoakseni yksi vuosi vuodelta tärkeimpinä säilyneistä kysymyksistä ja kehityskuluista Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjestämisessä on ollut sen avoimuus ja saavutettavuus. Olemme halunneet luoda uutta antifasistista kulttuuria, joka normalisoi kadulle lähtemistä ja näyttää esimerkkiä siitä, miten tärkeää antifasismin sisällyttäminen muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin on. Tätä on saavutettu toisaalta ottamalla huomioon osallistujien erilaisia tarpeita, esteettisillä valinnoilla ja ohjelmalla, mutta myös konkreettisesti ottamalla yhteyttä eri toimijoihin ja pyytämällä heidän apuaan. Meille on ollut tärkeää saada mielenosoituksiin erityisesti ihmisiä, jotka eivät siellä normaalisti käy, mutta kokevat äärioikeiston vastustamisen eli antifasismin tärkeäksi. Olemme halunneet myös osaltaan avata antifasismia käsitteenä ihmiselle, jotka eivät sitä tunne, mutta jotka vastustavat ihmisvihamielisyyttä ja rasismia ja ovat valmiina kulkemaan kanssamme. Voin tyytyväisenä sanoa, että olemme mielestäni onnistuneet kehittymään tässä entistä paremmiksi ja jatkamme työtä sen eteen.
Onko sinulla ajatuksia siitä, mihin suuntaan Helsinki ilman natseja -mielenosoitusta ja laajemminkin antifasistista toimintaa voisi seuraavaksi kehittää?
Mielenosoituksen tulee jatkaa fyysisen tilan viemistä äärioikeistolta itsenäisyyspäivänä, mutta myös muina päivinä. Tällaista antifasistista toimintakulttuuria ja suunnitelmallisuutta on tärkeää kehittää jatkossakin. Olen erityisesti sitä mieltä, että toiminnan tavan pitää olla avoin ja saavutettava. Meidän tulee edelleen jatkaa työtä sen eteen, että tavoitamme uusia ihmisiä. Tulevaisuudessa voisi ehkä olla tärkeää miettiä mielenosoituksen määrällisen kasvun lisäksi ajallista puolta ja sitä, Helsinki ilman natseja -koalitio mahdollisesti toimia ympäri vuoden tai vaikka useampana päivänä itsenäisyyspäivän ympärillä tarjoten lisää mahdollisuuksia ihmisille tavata toisiaan ja tulla yhteen poliittisesti merkityksellisellä tavalla.
Antifasistisen liikkeen kehittymiseen liittyy mielestäni hyvin samanlaisia mahdollisuuksia, sillä sen tulee pyrkiä olemaan saavutettava ja kannustaa ihmisiä toimimaan. Erityisen tärkeänä kokisin antifasistisen toiminnan laajentumisen työpaikoille, harrastuksiin ja asuinalueille. Tällainen arkinen antifasismi voisi näyttää esimerkiksi siltä, ettemme antaisi äärioikeistolaisten toimijoiden levittää vihaansa vaikka kunto- tai kamppailusaleilla tai puuttuisimme työpaikoillamme ilmenevään seksismiin ja rasismiin järjestäytymällä yhdessä muiden kanssa.
Jokainen näistä asioista vaatii järjestäytymistä, ja se on mielestäni asia, joka on jatkuvan kehittämisen tuote. Toivonkin tältä vuodelta yhä enemmän uusia vapaudenhenkisiä ja antifasistisia poliittisia aloitteita, ryhmiä, mielenosoituksia, keskustelutilaisuuksia, asukasyhdistyksiä, harrastekerhoja ja lukupiirejä.
Haluatko tuoda vielä jotain esiin, jota ei aiemmin mainittu?
Ensinnäkin kiitos vielä jokaiselle niistä 1500 ihmisestä, jotka saapuivat paikalle itsenäisyyspäivänä ja jotka seivoivat kanssamme kaduilla osoittaen yhteisen voimamme. Kiitos Helsinki ilman natseja -mielenosoitusta järjestäneille tovereille, uusille ja vanhoille, jotka käyttivät aikaansa tämän toteuttamiseen.
Tämä vuosi oli äärimmäisen onnistunut, mutta vielä paljon on tehtävänä ja sen voimme saavuttaa vain yhdessä. Suosittelen kaikkia antifasistisesta toiminnasta kiinnostuneita aktivoitumaan ja järjestäytymään yhdessä ystäviensä kanssa tai liittymällä poliittiseen ryhmään tai projektiin ja näin ottamaan osaa yhteiseen kamppailuun.
Toivottavasti ensi vuonna meitä on kaduilla vielä enemmän ja olemme vielä voimakkaampia!
Katso myös: