Norjan Antifascistisk Aksjon (AFA, Antifasistinen toiminta) täytti tänä keväänä 25 vuotta. Tämän kunniaksi toverit pistivät pystyyn syntymäpäiväjuhlat, joten oli aika lähteä jälleen muiden pohjoismaalaisten tovereiden kanssa kohti Osloa. Tällä kertaa matkaseurueeseemme kuului ihmisiä kaikkista Variksen paikallisryhmistä eli Helsingistä, Turusta ja Tampereelta.
Saapuessamme maahan perjantai-iltana 17. toukokuuta kadut olivat täynnä Norjan itsenäisyyspäivää juhlivia ihmisiä. Ero Suomen talviseen itsenäisyyspäivään oli melkoinen, sillä nuorisoa myöten monet pukeuituivat kansallispukuihin, heiluttivat Norjan lippuja ja juhlivat täyttä häkää. Meininki toi enemmän mieleen vappuaaton kaltaisen rymyämisen kuin haudanvakavan suomalaisen itsenäisyyspäivän. Kyselimme paikalliselta majoituksen tarjoavalta toverilta, että eikö äärioikeisto yritä kaapata näin laajaa itsenäisyyspäivän juhlintaa haltuunsa? Samalla keskustelimme siitä, miten itsenäisyyspäivänä on Suomessa nähty viime vuosina pahimmillaan 4-5 mielenosoitusta aina avoimen kansallissosialistisista mielenosoituksista järjestäjiensä äärioikeistolaista taustaa häivyttämään pyrkivään 612-mielenosoitukseen. Oslolaiset toverit vastasivat, että äärioikeiston mielenosoituksille ei anneta lupaa itsenäisyyspäivänä. Päivä kuulosti siinä mielessä hämmentävältä, että bilepäivää muistuttavaan itsenäisyyspäivän juhlintaan osallistutaan Suomea enemmän ja samaan aikaan äärioikeisto suljetaan siitä ulos. Tämä herätti monenlaisia näkemyksiä siitä miten tällaiseen laajemmalle yhteiskuntaan levinneeseen ja “pehmeämpään” nationalismiin pitäisi suhtautua. Isänmaaallisesta hurmoksesta huolimatta oli joka tapauksessa ilo huomata, että fasistit eivät näkyneet katukuvassa millään tavalla Norjan itsenäisyyspäivänä.
Päätimme mennä perjantaipäivänä aikaisin nukkumaan, sillä työviikon jälkeen keräsi mieluusti voimia lauantaina olevaan AFA:n juhlintaan. Merkkipäivänsä kunniaksi AFA oli julkaissut tapahtuman alla neljässä osassa historiansa, joka ulottuu ysäriltä nykypäivään. Norjaa tai ruotsia taitamattomat voivat lukea sen melko hyvin esimerkiksi Googlen kääntäjällä englanniksi. Ensimmäisen ja muut osat löydät täältä. Luin toveriemme tarjoamassa yöpaikassa lauantaiaamuna historiikin, joka johdatteli hyvin päivän antifasistiseen juhlatunnelmaan.
Tapasimme lisää suomalaisia tovereita iltapäivällä, jonka jälkeen oli aika suunnata kohti Blitziä. Perillä kohtasimme suuren joukon ruotsalaisia antifasisteja, ja joukossa oli useita vanhoja tuttuja. Varsinkin Länsi-Ruotsi oli tapahtumassa hyvin edustettuna, sillä Malmö ja Göteborg sijaitsevat kohtuumittaisen automatkan päässä Oslosta. Ruotsalaiset toverit olivat hyvin kiinnostuneita siitä mitä Suomessa tapahtui, josta syntyi illan monia kiinnostavia keskusteluja. Useampi toveri länsinaapurista tuli kysymään mikä on väliaikaisesti kielletyn PVL:n ja laajemmin äärioikeiston tilanne Suomessa sekä mitä kuuluu Suomen antifasistiselle ja laajemmin antiautoritaariselle liikkelle (ruotsalaiset itse puhuvat ulkoparlamentaarisesta tai autonomisesta vasemmistosta).
Olimme ennen matkaanlähtöä pohtineet mistä asioista haluaisimme keskustella muiden pohjoismaalaisten antifasistien kanssa ja mitä haluamme nostaa esiin Suomen tilanteesta. Viimeisen vuoden aikana on tullut selväksi, että PVL:n toiminta on vastatuulessa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Niinpä halusimme kertoa enemmän Suomen Sisusta ja Perussuomalaisten radikalisoitumisesta kuluneen vuosikymmenen aikana. Suomessa kehittyneenä paikallisena 3. position fasismin sovelluksen Suomen Sisu on PVL:ää enemmän paikallisiin olosuhteisiin juurtunut, ja kenties osin tästä syystä sekä järjestön sulkeutuneesta julkisivusta johtuen vähemmän tunnettu Suomen ulkopuolella.
Bileitä ennen ja niiden aikaan käydyissä keskusteluissa tuli vertailua molemmissa maissa toimivan PVL:n lisäksi perussuomalaisia ja ruotsidemokraatteja sekä miten antifasistiliike on eri maissa vastannut parlamentaarisen radikaalioikeiston tuomiin uusiin haasteisiin. Ruotsissa ja Suomessa on reagoitu hyvin eri tavoin persujen ja ruotsidemokraattien fasismiyhteyksiin, mikä johtuu muun muassa maiden erilaisesta historiasta, yhteiskunnallisesta tilanteesta, median toiminnasta ja antifasistien ponnisteluista. Kärjistäen voisi sanoa, että ruotsidemokraatit ovat deradikalisoituneet puolueessa tehtyjen puhdistusten seurauksena kuluneen vuosikymmenen aikana ja perussuomalaisilla on käynyt päinvastoin (tämä näkyi myös viime vaalien tuloksessa).
Syntymäpäivien aikana kuultiin Suomesta tuomiemme onnittelujen lisäksi useista eri maista tulleiden tovereiden onnitteluja Norjan AFA:lle, joka laajentui viime vuonna useiden vuosien tauon jälkeen Oslon ulkopuolelle, kun Bergeniin perustettiin uudelleen AFA-ryhmä. Kuten Norjan AFA:n historiikista käy ilmi, maan fasistiliike lähestulkoon kuoli ja kutistui muutamiin piilossa pysytteleviin natseihin viime vuosikymmenellä. Tämän seurauksena tarve antifasismille väheni, ja aiemmin monilla paikkakunnilla aktiivinen antifasistinen toiminta hiljeni. Aivan viime vuosina äärioikeisto on kuitenkin hiljalleen aktivoitunut Norjassa, josta esimerkkinä käy PVL:n toiminnan aktivoituminen maassa. Fasistiliike on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Suomessa ja Ruotsissa, ja kaduilla nähdään vielä Tanskaakin vähemmän äärioikeistolaista toimintaa.
Kuuden jälkeen alkoivat julkiset bileet, jolloin väkeä alkoi valumaan sisään katsomaan keikkoja. Illan musiikkitarjonta oli monipuolista, sillä kaikki bändit olivat hyvin eri tyylisiä. Eniten mieleen jäivät Fever Rayn mieleen tuova Linda Lazer, joka veti todella tunnelmallisen keikan ja otti yksin lavan haltuun. Korkokengät taas nousivat kattoon, kun malmöläinen The Guilt kehotti tanssimaan vallankumouksen puolesta. Illan viimeisenä soitti ennalta odottamamme Hårda Tider, joka ponnistaa myös Malmöstä. Keikkojen jälkeen oli todettava, että yllättäen malmöläiseet bändit tykittivät illan kovimmat keikat. Pitkän illan päätteeksti tutustuimme vielä oslolaiseen falafel- ja pizzatarjontaan, jonka jälkeen oli aika vetäytyä yöpuulle. Sunnuntaipäivän ehdimme vielä käyttää paikallisten nähtävyyksien tarkastamiseen, jonka jälkeen suuntasimme mahtavan viikonlopun jälkeen hyvillä mielin kohti Helsinkiä.
Viikonlopun aikana kohtasimme vanhojen toverien lisäksi taas uusia antifasistisen liikkeen aktiiveita, joita tulemme varmasti tulevina vuosina kohtaamaan kaduilla. Poliittisesti synkistä ajoista huolimatta on tärkeää kohdata kasvokkain ihmisiä ja muistaa juhlia niin pienempiä kuin suurempia voittoja. AFA Norja on 25 vuoden iällään merkittävä osapohjoismaalaista antifasistista liikettä, jota sietääkin juhlia. Tovereiden järjestämät syntymäpäivät Blitzillä olivat hieno esimerkki siitä, miten kokoontumalla yhteen juhlimaan voidaan yhdistää politiikka ja hauskanpito.
Gratulerer med dagen Antifascistisk Aksjon 25 år!
Katso myös: