Itsenäisyyspäivänä 2024 Töölötorille saapui n. 2000 antifasistia vastustamaan äärioikeiston 612-soihtumarssia. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin haastattelimme järjestäjiä päivän tapahtumista, mielenosoituksen kehittymisestä ja tulevaisuuden näkymistä. Olemme jo useampaan otteeseen haastatelleet järjestäjiä vuosien varrella, niitä pääset lukemaan täältä , täältä ja täältä.
Mitkä fiilikset tämän vuoden mielenosoituksesta nyt pienen etäisyyden päästä? Mitä päivän aikana tapahtui?
Helsinki ilman natseja on aina tapahtumantäyteinen päivä, johon kulminoituu paljon pitkäjänteistä antifasistista työtä. Kuten vuonna 2023, olimme kutsuneet mielenosoituksen kokoontumaan Töölöntorille estääksemme fasistisen 612-kulkueen kokoontumisen siellä. Poliisi kuitenkin oli – suojellakseen 612-kulkuetta – estänyt antifasististen mielenosoittajien pääsyn Töölöntorille sulkemalla sen mellakka-aidoilla. Kuitenkin loppujen lopuksi noin 2000 mielenosoittajaa tuli paikalle, jäi Töölöntorin laidoille ja siten onnistui estämään 612-kulkueen kokoontumisen rauhassa ja pakottamaan sen kiertoreitille. Tunnelma oli hyvä, rohkea ja sinnikäs, poliisin väkivaltaisesta ja mielivaltaisestakin repressiosta huolimatta. Poliisi otti 40 henkilöä kiinni mielenosoituksessa ja muutenkin pahoinpiteli osallistujia lyömällä, kyynärpäillä työntämällä ja ratsastamalla hevosilla ihmisjoukkojen läpi. Tästä huolimatta osallistujat jäivät paikalle ja pyrkivät auttamaan toisiaan.
Vaikka HIN kutsuukin mielenosoituksen koolle, sen osallistujat toimivat itsenäisesti ja erilaiset tahot HIN-koalition ulkopuolelta järjestävät yhteislähtöjä mielenosoitukseen, mikä kielii laajasta ja monitahoisesta tuesta mielenosoitukselle. Esimerkkinä on osallistujien itsenäisestä ja spontaanista toiminnasta on se, että 612-marssin kokoonnuttua ja lähdettyä liikkeelle antifasistit eivät antaneet sen kulkea rauhassa määränpäähän Hietaniemen hautausmaalle ja tekivät selväksi, että natseilla ja fasisteilla ei ole mitään asiaa Helsinkiin. Antifasistinen toiminta itsenäisyyspäivänä ei myöskään rajoittunut ainoastaan HIN-mielenosoitukseen, vaan itse asiassa alkoi jo ennen sitä. Sinimusta liike oli ilmoittanut pitävänsä lukupiirin keskuskirjasto Oodissa itsenäisyyspäivänä, ja paikalle saapui antifasisteja sankoin joukoin näyttämään, ettei se ole hyväksyttävää.
Jokainen kerta, kun onnistumme häiritsemään fasistien pyrkimyksiä järjestäytyä ja jalkautua kaduille, on voitto antifasistiselle liikkeelle. HIN-mielenosoitus kuitenkin osoittaa, että vaikka voimme, ja meidän pitääkin, iloita yksittäisistä onnistumisista, kamppailua ei voi jättää kesken. On myös muistettava, että meillä ei ole vastassa ainoastaan fasistit, vaan lisäksi suurilla väkivaltaresursseilla varustettu poliisi, jonka tehtävä on mahdollistaa fasisteille vapaa pääsy Helsingin kaduille. Voi siis sanoa, että fiilikset näin pienen etäisyyden päästä ja talven jälkeen ovat hyvät, mutta työtä on vielä jäljellä.
Miten Helsinki ilman natseja on kehittynyt viime vuosina sen jälkeen kun viimeksi teimme haastattelua?
Edellisestä haastattelusta on tosiaan jo muutama vuosi aikaa, ja HIN on kehittynyt vuodesta toiseen pikkuhiljaa. Vuosi 2021, jonka jälkeen haastattelu edellisen kerran tehtiin, oli käänteentekevä siinä, että HIN ensimmäistä kertaa blokkasi 612-marssin reitin. Viimeisin iso muutos tapahtui kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2023, kun HIN kokoontui 612-marssin aloituspaikalla Töölöntorilla. Paikallaan pysyvä mielenosoitus kulkueen sijaan on tuonut mukanaan muutoksia, joista yksi on se, että meillä ei ole kahteen viime vuoteen ollut ohjelmaa tai artisteja mielenosoituksessa esiintymässä. Vaikka aiempien vuosien talvisessa katujuhlassa tunnelma on ollut korkealla, ohjelman järjestäminen Töölöntorilla samalla tavalla kuin aiemmin on logistinen haaste pitkälti poliisin toiminnasta johtuen. Vastaavista syistä parina viime vuotena mielenosoituksessa ei ole myöskään ollut blokkeja kuten aiemmin. Myös HIN-koalition muodostavissa ryhmissä on ollut joitakin muutoksia, ja tällä hetkellä HIN-koalitiossa toimivat A-ryhmä, Aurora Helsinki ja Varisverkosto.
HIN:in ydintavoitteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet – kuten aiemmin, pyrimme yhä siihen, että fasistit eivät pääsisi marssimaan Helsingin kaduilla. Moni muukin asia on pysynyt samana: kuten jo äsken mainittiin, HIN:iin osallistuu ja sitä tukee monet erilaiset ryhmät ja toimijat, ja esimerkiksi kansainvälinen solidaarisuus on ollut osa HIN:iä jo pitkään; esimerkiksi kurdiliikkeen sekä Palestiinan lippuja on näkynyt monena vuotena mielenosoituksessa. Myös muilta paikkakunnilta on matkustettu HIN:iin, ja nytkin Turku ilman natseja -mielenosoituksen järjestäjäryhmä järjesti bussikyydin Turusta Helsinkiin.
Keskeistä HIN:in kehittymisessä on, että mielenosoituksen tarkoitus ja tavoitteet ovat pysyneet samoina, vaikka keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat muuttuneet ja voivat muuttua myös tulevaisuudessa.
Yksi HIN:in vahvuuksista on, että se ei ole mielenosoituksena sitoutunut mihinkään tiettyyn strategiaan, vaan on joustavasti vuosien aikana kokeillut erilaisia strategioita, ja tämä joustavuus varmasti auttaa myös tulevina vuosina. HIN-koalitio myös kehittää sisäistä organisaatiotaan evaluoimalla sekä mielenosoituksen suunnitteluprosessia että toteutusta. Tehdyn sisäisen työn määrä ei välttämättä näy aina suoraan ulospäin, mutta esimerkiksi HIN:in osallistujamäärä vuodesta toiseen ja sen saama huomio mediassa kertovat tavoitteellisesta ja järjestelmällisestä antifasistisesta työstä.
Äärioikeistolla on takanaan huono vuosi. Miltä 612-soihtukulkue vaikuttaa tällä hetkellä? Ja miten laajempi äärioikeisto tällä hetkellä Suomessa?
Soihtukulkue vaikuttaa siltä, että se kerää nykyään kaikista pahimmat öyhöt koolle. Eräs toverimme oli seuraamassa läheltä Töölöntorin kulmassa, kuinka natsit menivät kokoontumiseensa. Ulkonäön perusteella soihtumarssiin osallistui enemmän naamioituneita katunatseja kamppailuhanskoineen kuin aiempina vuosina. Useat osallistujat myös provosoituivat siitä, kun heitä haukuttiin natseiksi. Kuten aiemminkin, 612 toimii äärioikeistoa yhteen kokoavana voimana. 612-marssia on usein kuvattu mediassa jonkinlaisena kansallismielisenä mutta epäpoliittisena itsenäisyyspäivän kulkueena, mikä on kerta toisensa jälkeen osoittautunut valheelliseksi kuvaukseksi marssista, johon osallistuu äärioikeistolaisia toimijoita perussuomalaisista entisiin PVL:n jäseniin. 612-marssilla nähdyt natsitervehdykset ja marssijoiden väkivaltainen käytös antifasisteja kohtaan kertoo marssin aggressiivisuudesta, joka kenties on nyt lisääntymässä.
Äärioikeisto koki tosiaan tappioita vuonna 2024: heidän vuokraamansa ja laajasti käyttämänsä tila paloi marraskuussa, Sinimusta liike poistettiin puoluerekisteristä ja viitenä vuotena järjestetty 188-Kukkavirta -tapahtuma peruttiin. Lisäksi Lahden ja Kankaanpään terrorismioikeudenkäynnit ovat vielä verrattain tuoreita. Noloista tappioista huolimatta, tai kenties juuri niiden vuoksi, esimerkiksi Sinimusta liike on kuluneen talven aikana järjestänyt useita “lukupiirejä” provosointimielessä eri kaupunkien kirjastoissa huonolla menestyksellä. Viime vuosina pirstaleinen äärioikeisto on pyrkinyt keräämään itseään ja järjestäytymään tehokkaammin, mikä näkyy Sinimustan liikkeen aktiivisuuden lisäksi myös parin viime vuoden aikana perustetuissa Active Clubeissa. Äärioikeisto toimii siis tällä hetkellä aktiivisesti, ja 612-marssin aiempaa suurempi joukko naamioituneita katunatseja heijastelee sen tämänhetkistä kehityskulkua.
612 osallistujamäärä polkee paikallaan, Hin on edelleen päivän suurin mielenosoitus. Samaan aikaan natsien kanssa rinta rinnan marssii perussuomalaisten Teemu Keskisarja, joka on kutsuttu paikalle juhlapuhujana. Miltä kadulla toimivan äärioikeiston ja parlamentissa istuvien ”salonkikelpoisten” fasistien suhde ja kytkökset näyttävät? Onko siinä tapahtunut muutosta perussuomalaisten noustessa hallitukseen?
Perussuomalaisten noustua hallitukseen heidän kytköksensä ulkoparlamentaariseen ja kaduilla toimivaan äärioikeistoon ovat nousseet jossain määrin enemmän esille, kuten kesän 2023 rasismikohuista muistamme. Vaikka nämä kytkökset ovat saaneet kenties enemmän huomiota kuin aiemmin ja ovat olleet laajemman kritiikin alaisena, ne eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Myöskään perussuomalaisten kansanedustajien osallistumisessa 612-marssille ei ole mitään uutta tai odottamatonta. Lähtökohtaisesti kaduilla toimivan äärioikeiston ja “salonkikelpoisemman” fasismin välinen dynamiikka on se, että hallituskumppaneiksi hyväksytyt fasistit arvovallallaan normalisoivat fasismia esittäen sen yhtenä monista poliittisista näkemyksistä, tasavertaisena muiden kanssa. Tämä antaa äärioikeistolle kaduilla vapaammat kädet toimia – ja tuoda esille sellaisiakin ajatuksia, joita “salonkikelpoisten” fasistien ei olisi itse mahdollista tuoda esille, mutta joihin he voivat sitten tarttua.
Parlamentaarinen ja ulkoparlamentaarinen äärioikeisto pönkittävät siis toisiaan, mutta käytännössä näiden kahden välinen suhde ei ole saumaton tai yksioikoinen, vaan siinä on myös jännitteitä ja ristiriitoja. Fyysiseen konfrontaatioon valmistautuvat katunatsit, joita 612-marssillakin näkyi aiempaa enemmän, hyötyvät siitä, että hallituksessa toimivat perussuomalaiset normalisoivat äärioikeistolaista ajattelua ja retoriikkaa. Siitä huolimatta katunatsien tappeluosasto ei välttämättä halua toimia samoilla ehdoilla kuin parlamentaarinen äärioikeisto, ja osa kaduilla toimivasta äärioikeistosta suhtautuu kriittisesti, tai suoraan halveksuvasti, perussuomalaisten tapaan tehdä politiikkaa. Perussuomalaisten ja tappeluvalmiiden katunatsien väliin jää Sinimustan liikkeen kaltaiset toimijat, jotka yhdistelevät toiminnassaan elementtejä sekä parlamentaarisesta että ulkoparlamentaarisesta äärioikeistosta. Toisaalta Sinimustalla liikkeellä on parlamentaarisia tavoitteita ja se pyrkii jälleen puoluerekisteriin korkeimman hallinto-oikeuden poistettua se sieltä. Samaan aikaan sillä on myös ilmiselviä yhteyksiä Active Clubiin ja Hammerskins-järjestöön, mistä Ylekin kertoo hiljattain julkaistussa MOT-dokumentissa.
Hin on 2020-luvulla haastanut 612-marssia yhä enenevissä määrin. Ensin tieblokilla ja nyt pyrkimällä viemään heiltä kokoontumispaikan Töölön torilla. Vuonna 2021 haastattelussa puhuttiin jo siitä, että on jatkettava äärioikeiston haastamista kaduilla ja vietävä heiltä tila. Missä määrin valittu strategia on toiminut?
HIN on totisesti hankaloittanut merkittävästi 612-marssin järjestäytymistä torille sekä aiheuttanut marssin uudelleenreitityksiä. Katuja on ollut suljettuna ja useat ovat myöhästyneet kokonaan marssilta. Strategiamme on toiminut melko hyvin, mutta loppuhuipennus, eli se, että 612 ei voisi kokoontua ollenkaan on vielä saavuttamatta. Äärioikeiston haastaminen näkyy myös siinä, että vaikka 612 on päässyt kokoontumaan ja marssimaan, he eivät kuitenkaan viimeisimmässä HIN:issä saaneet olla rauhassa oikeastaan missään vaiheessa. Fasistit ovat myös tietoisia, etteivät he tulevaisuudessakaan saa marssia itsenäisyyspäivänä vapaasti. HIN:in tekemä pitkäjänteinen antifasistinen työ asettaakin fasistit asemaan, jossa heidän on joko marssiessaan kohdattava antifasistinen vastarinta tai lopetettava marssiminen.
Meidän kannaltamme on huonompi homma, että poliisi ja muut väkivaltaviranomaiset ovat nostaneet resurssejaan ko. päivänä. Voitto häämöttää, mutta seuraamuksilta ei voi välttyä. Sen vuoksi meidän onkin panostettava myös siihen, kuinka pidämme huolta itsestämme ja toisistamme niin HIN:in aikaan kuin muulloinkin.
Miten näkisit että mielenosoitus voisi kehittyä jatkossa, jos peilataan viime vuosien kehitystä suhteessa tavoitteeseen viedä äärioikeistolta tila kadulla itsenäisyyspäivänä?
Mitä enemmän mielenosoitukseen saadaan aloitteellista ja itsenäistä antifasistista toimintaa, sitä monipuolisemmin se voi kehittyä. HIN-koalitiossa toimivat ryhmät suunnittelevat ja järjestävät mielenosoituksen, mutta sen toteutuminen ei ole suinkaan vain järjestäjäryhmistä kiinni, vaan myös kaikista sen osallistujista. Tilan vieminen äärioikeistolta on tärkeä tavoite ja konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että meitä on oltava kaduilla niin paljon, ettei äärioikeiston ole mahdollista järjestää kokoontumistaan. Jotta HIN voisi kasvaa ja saavuttaa vielä suuremman joukon ihmisiä, tarvitaan myös entistä enemmän yhteyksiä muihin antifasistisiin toimijoihin ja ryhmiin. HIN:in kehittymisen kannalta nimenomaan massamobilisaatio on tärkeää, mutta sitä ei tarvitse ajatella vain yhden päivän – itse mielenosoituksen – kannalta. Parhaassa tapauksessa se, että HIN pyrkii viemään äärioikeistolta tilan kaduilta itsenäisyyspäivänä heijastuu laajemmin valmiuteen antifasistiseen toimintaan vuoden kaikkina muinakin päivinä. Tällä hetkellä näyttää, että HIN:illä ei ole syytä vaihtaa varsinaisesti suuntaa, mutta mielenosoitusta vaikuttavuutta voi lisätä juuri sillä, että siihen osallistuu yhä enemmän erilaisia toimijoita ja ryhmiä, jotka tuovat mukaan omaa osaamistaan.
Poliisin toiminta itsenäisyyspäivänä on viime vuosina herättänyt ihmetystä ja keskustelua myös valtamediassa. Laajemmin nykytilaa haastavat liikkeet ja toimijat ovat tietysti aina olleet poliisin kohteena enemmän tai vähemmän. Poliisin väkivalta näyttäytyi taas kerran mielivaltaiselta ja he muodostivat natsien lisäksi suurimman väkivallan uhan päivän aikana. Onko poliisin suhtautuminen mielenosoitukseen muuttunut? Miten se vaikuttaa mielenosoitukseen ja sen järjestämiseen?
Kuten aiemmin sanoinkin, poliisi on lisännyt resurssejaan eikä kaihda väkivallan käyttämistä kohti mielenosoittajia. Poliisi vaikuttaa entistä aggressiivisemmalta verrattuna aiempaan. Nykyään olisi ehkä valehtelua sanoa, että HIN sopii kaikille, vauvasta vaariin, koska poliisiväkivaltaa on ennakoitavissa. Viime vuonna emme palaveeranneet enää poliisin kanssa, koska emme ole kokeneet sitä hyödylliseksi. Aiempien vuosien kokemus on osoittanut selkeästi, ettei poliisilla ole neuvotteluissa intressejä toimia tavalla, joka edesauttaisi HIN:in toteutumista, päinvastoin. On huomionarvoista, että poliisin mielivaltainen toiminta ei koskettanut ainoastaan antifasistisia mielenosoittajia, vaan poliisi esti myös toimittajia pääsemästä liian lähelle. Kun poliisi estää toimittajia tekemästä työtään eli raportoimasta itsenäisyyspäivän tapahtumista, kyse on siitä, että poliisi ei halua median raportoivan sen toiminnasta. Poliisiväkivalta mielenosoittajia kohtaan on itsessään huolestuttavaa, mutta hälyttävää sen lisäksi on, että poliisi väärinkäyttää valtaansa pitääkseen itselleen epäsuotuisat raportit mediassa minimissä. Tämä on asia, jonka suhteen meidän kaikkien on syytä pitää silmät auki tulevaisuudessa.
On selvää, että emme tingi keskeisestä tavoitteestamme ja jatkamme HIN:in järjestämistä tulevina vuosina. On tärkeää miettiä poliisiväkivallan lisääntynyttä riskiä ja sitä, mitä se tarkoittaa mielenosoituksen järjestämisen kannalta ja myös sen osallistujille. Emme silti voi antaa poliisiväkivallan viedä huomiota pois mielenosoituksemme tarkoituksesta ja viestistä – siitä, että haluamme natseista vapaan Helsingin. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on kehitettävä toimintaamme monilla eri tasoilla. Mielenosoituksen järjestäjinä meidän on mietittävä, millä keinoilla voisimme parhaiten saavuttaa tavoitteemme. HIN:in kehittäminen tarkoittaa myös mielenosoituskulttuurin kehittämistä Suomessa ylipäätään, ja tämä voi mahdollistaa osallistujille uudenlaisia tapoja toimia niin antifasistisessa liikkeessä kuin vasemmistolaisissa liikkeissä ylipäätään.
Osallistujia on edelleen huikeat määrät kaduilla, tänä vuonna noin 2000. Poliisi yritti mediassa pelotella ennakkoon puhumalla ”laittomasta mielenosoituksesta” ja käyttää monenlaista väkivaltaa mielivaltaisesti. Silti ihmisiä kerääntyi Töölöön sankoin joukoin vastustamaan fasistien kokoontumista. Kertooko tämä muutoksesta mielenosoituskulttuurissa/antifasistisessa toiminnassa laajemminkin?
Ehdottomasti! On huippuhomma, että mielenosoittajat eivät välittäneet poliisin lausunnoista medialle. Mielenosoittaminen on kuitenkin perustuslaillinen oikeutemme. HIN:in voidaankin ajatella toimivan yhtenä muistutuksena siitä, että meidän on pidettävä itse kiinni oikeuksistamme. Silti keskustelun ei pidä antaa jäädä abstraktille tasolle siitä, tarvitaanko mielenosoitukselle poliisin lupaa vai ei (mainittakoon kuitenkin, että ei tarvita). Mielenosoituskulttuurista puhuttaessa on tärkeää myös pitää mielessä, minkä puolesta ja mitä vastaan osoitamme mieltämme. Itsenäisyyspäivän tapahtumien uutisoinnissa on keskitytty paljon siihen, että 612-marssi oli ilmoittanut Töölöntorin kokoontumispaikakseen ennen HIN-mielenosoitusta, ja poliisin antamien lausuntojen vahvistamana HIN on esitetty enemmän tai vähemmän “luvattomana” mielenosoituksena. Tämänkaltainen uutisointi vie keskustelun aivan sivuraiteille siitä, mistä asiassa on todellisuudessa kyse – fasismin vastustamisessa. Siksi onkin erityisen hienoa, että näinkin suuri joukko mielenosoittajia näki tärkeämmäksi vastustaa fasistien pyrkimyksiä järjestäytyä julkisesti kuin totella poliisin pelottelua.
Yhtenä HIN:in tavoitteena on ollut antifasismin valtavirtaistaminen. Tässä on epäilemättä onnistuttu, mistä kertoo myös HIN:in osallistujamäärät sekä osallistujien autonominen ja spontaani toiminta paitsi itse mielenosoituksessa, myös sitä ennen ja sen jälkeen – keskuskirjasto Oodissa ja Hietaniemen hautausmaalla, jonne joukko antifasisteja seurasi natseja. Antifasismin valtavirtaistaminen kulkeekin käsi kädessä mielenosoituskulttuurin kehittymisen kanssa, ja näihin kehityskulkuihin tarvitaan useita toimijoita, joista yksi HIN on. Toisaalta esimerkiksi myös Elokapina, joka on osallistunut HIN:iinkin, on nostanut esille epäkohtia poliisin toiminnassa ja tuonut kansalaistottelemattomuuden uudelle sukupolvelle poliittisia toimijoita.
Yleistä tyytymättömyyttä oikeiston leikkauspolitiikkaa kohtaan ja sen vastustamista on nähty pitkin hallituskautta monien eri tahojen aloitteesta ja yhteyksissä. Miten arvioisit että nykyinen hallitus, sen politiikka ja toisaalta kasvava turhautuminen näihin vaikuttavat mielenosoitukseen?
HIN on ensisijaisesti vastamielenosoitus äärioikeistolaiselle 612-marssille. Oikeistohallituksen ja sen leikkausten vastustaminen on kuitenkin osa HIN:iä kannattelevaa poliittista ajattelua. Pelkkä tyytymättömyys ja turhautuminen nykyiseen hallitukseen ei välttämättä vielä itsessään kannusta lähtemään mukaan HIN:iin, mutta on tiedossa, että monet tällä hetkellä hallituksessa istuvat poliitikot ovat vuosien saatossa osallistuneet 612-marssille – ja osallistuvat edelleenkin. Siten HIN:iin osallistuminen on myös vastalause hallitukselle, josta merkittävän osan muodostavat äärioikeistolaiset poliitikot. Lisäksi HIN, jonka takana toimiva koalitio muodostuu vasemmistolaisista ja antiautoritäärisistä ryhmistä, on myös osa ulkoparlamentaarista vasemmistoa laajemmin. Osallistuminen HIN:iin on tuenosoitus vasemmistolaiselle liikkeelle ylipäätään. Helsingin Vasemmisto, Vasemmistoliiton paikallisosasto, esimerkiksi kannusti osallistumaan HIN:iin, mikä on merkittävää HIN:ille ei vain antifasistisena vastamielenosoituksena vaan myös siksi, että HIN voi osaltaan tukea vasemmistolaisen vaihtoehdon rakentamista nykyisen hallituksen oikeistolaiselle ja äärioikeistolaiselle politiikalle.
Onko vielä jotain, mitä haluisit sanoa lukijoille lopuksi?
Kiitos kaikille mielenosoitukseen osallistujille ja ympäri vuoden antifasistista työtä tekeville!
Lisää luettavaa
- Analyysi vuoden 2024 itsenäisyyspäivästä
- Aiemmat haastatteluut: vuodelta 2019; vuodelta 2021 sekä vuodelta 2022
- 612-soihtumarssi ja sen taustat