Naistenpäivän kunniaksi kutsuimme tovereitamme kertomaan, miltä feministinen antifasismi näyttää. “Itse näen sekä antifasismin että feminismin sorron vastustamisena ja oikeudenmukaisuuden ja vapaudellisuuden puolustamisena”, eräs antifasisti kiteyttää.
Feministiselle antifasismille ei ole yhtä tiettyä määritelmää tai yhtä oikeaa toteutustapaa. Se on sortoa ja fasismia vastustavaa toimintaa, jossa moninaisuuden arvostaminen – niin sukupuolen kuin taktiikoidenkin – on keskiössä. Kuten meille ajatuksiaan jakaneiden antifasistien huomiot kertovat, feministinen antifasismi kritisoi patriarkaattia kaikissa sen muodoisssa, mutta voi kääntää myös katseensa itseensä – esimerkiksi sukupuoliessentialismi on asia, jonka eräs antifasisti nostaa esille ongelmallisena. Keskeistä feministisessä antifasismissa onkin pyrkimys reflektoida omaa ja muiden toimintaa sekä hyödyntää jokaisen vahvuuksia ja taitoja monipuolisesti ja kestävästi kamppailussa fasismia vastaan.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta odottaa parempia aikoja
Fasismi on ultimaattinen sorron muoto. Fasistien pakkomielle on rotuhygienia ja rodun jatkuminen, ja he tarvitsevat binääristä sukupuolijärjestelmää, jossa sukupuolilla on selkeät ja toisestaan eriävät roolit, jotta valkoiset ihmiset lisääntyisivät ja säilyttäisivät valta-aseman. Fasistinen mallikansalainen on valkoinen cis-heteromies, jolle kaikki muut ovat alisteisia. Naisen tehtävä on hoivata miestä ja synnyttää lisää miehiä kansakunnan puolustamiseen. Fasistisessa yhteiskunnassa ei ole tilaa sukupuolten tai seksuaalisuuden monimuotoisuudelle, ei itseilmaisulle, eikä vapaalle liikkuvuudelle. Fasistinen yhteiskunta perustuu etnonationalistisiin mytologioihin biologisesti, ulkonäöllisesti ja henkisesti yhtenäisestä kansasta.
Fasismi rajoittaa myös valkoisen cis-heteromiehen oikeuksia. Miehen olisi tarvittaessa uhrattava kaikki kansallisvaltion vuoksi, kysymättä ketä varten kansallisvaltio on olemassa, sillä fasismissa kansallisvaltio on itseisarvo. Suomen valtio vasta flirttailee fasismin kanssa, mutta jo nyt miehet ja pojat oireilevat väkivaltaisella käytöksellä, sillä kansallisvaltion maskuliinista ihannetta on mahdotonta täyttää. Eräs antifasisti mainitseekin taistelun incel-kulttuuria vastaan tärkeäksi osaksi antifasismia.
Juuri tämän vuoksi juuri he, jotka fasistit sulkevat ulos ensimmäisenä, kuten transihmiset ja rodullistetut ihmiset, ovat antifasistisen taistelun kärjessä. Kuten eräs antifasisti sanoo:
“Minulla ei ole mahdollisuutta mukautua fasismin armoille tai odottaa parempia aikoja. On välttämätöntä käydä jatkuvaa ja nokkelaa taistelua fasisteja vastaan.”
Feministiset toimintatavat ovat pitkäjänteisen antifasismin ydin
Feministisessä kamppailussa fasismia vastaan yhteisöllisyys ja yhteisöjen luominen on tärkeää. Yhteisöissä tulemme vahvemmiksi ja pidämme toisistamme ja itsestämme huolta. Omat vaihtoehtoiset tilat antavat mahdollisuuden vapautua, edes hetkellisesti, ympäröivän maailman sorrosta, jota kaikki koemme tavalla tai toisella. Vaihtoehtoisen, antifasistisen elämän, tilojen ja yhteisöjen luominen on yksi keino vastustaa fasismia, toteaa eräs antifasisti. Yksi yhteisöjen rakennuksen kivijaloista on keskinäinen apu, ja toinen antifasisti kuvaileekin, mitä kaikkea feministisin periaattein rakennettuihin yhteisöihin voisi kuulua:
”Järjestelmällinen dyykkaus ruoka-apuna, itsepuolustuksen harjoittelu yhteisön tarpeisiin, kaupunkitilan haltuunottaminen valtauksilla ja tukeutuminen yhteiseen voimaan kilpailullisen yksilövoiman sijaan. Kaikenlainen ajanvietto yksinäisyyttä vastaan ja omien ideoiden jakaminen.”
Yhteisön tarjoama tuki ja solidaarisuus on korvaamatonta. Kuitenkin niiden takana on eriäviä näkemyksiä paitsi tavoitteista ja taktiikoista toiminnassa laajemmin, myös yhteisöjen merkityksestä. Yhteisössä toimiminen vaatii ennen kaikkea halukkuutta osallistua yhteisön toimintaan, jonka keskustelu ja neuvottelu mahdollistavat. Tuskin koskaan tulee tilannetta, jossa olisimme tovereidemme kanssa kaikesta täysin samaa mieltä. Kuitenkin kun teemme päätöksen siitä, että noudatamme toiminnassamme feministisiä periaatteita, sitoudumme vastaanottamaan moninaisia näkemyksiä, lähestymään toisiamme suopeasti myös kritiikkiä antaessamme, opettelemaan myös epämukavuuden tai turhautumisen tunteiden kanssa olemista. Meidän on kyettävä toimimaan kestävästi toistemme kanssa, jos haluamme järjestäytyä pitkäjänteiseksi vastarinnaksi fasismille. Tässä onnistuaksemme feministiset toimintatavat ovat ainoa keinomme.
Tarvitsemme toisiamme antifasistisessa kamppailussa
Antifasismi voidaan nähdä itseisarvona, mutta todellisuudessa mikään kamppailu ei ole muista erillinen. Jo vuosia sitten olemme kirjoittaneet naistenpäivänä yhteyksistämme muihin kamppailuihin. Myös tänä vuonna osallistumme yhdessä muiden ulkoparlamentaaristen, antiautoritääristen ja antirasististen toimijoiden kanssa naistenpäivän marssille. Marssin jälkeen järjestämme yhteistyössä Aurora Helsingin kanssa tukikeikan Alimuksella. Kaikki illan tuotot ohjataan Naisten Linjan toiminnan tueksi.
Muiden kamppailujen tukeminen inspiroi ja antaa mahdollisuuden laajentaa aiempia näkemyksiä ja kehittää poliittista analyysia.
”Kurdiliikkeen kamppailu inspiroi aina”, eräs antifasisti kertoo ja jatkaa: ”Lähempää katsottuna hoitoalan työriidat inspiroivat, kun rivit on saatu niin suoriksi. Toki hoitoalan vaatimus on hyvin yksinkertainen: lisää palkkaa!”
Feministisestä antifasismista keskusteltaessa on kaikkea muuta kuin yllättävää, että hoivaan liittyvät kysymykset nousevat esille. Hoivalla ja hoivatyöllä on keskeinen, mutta myös moniulotteinen ja kenties toisinaan haasteellinenkin, merkitys feminismissä. Ilman uusintavaa ja hoivatyötä antifasistisen liikkeen toiminta ei olisi mahdollista, mutta hoivaa on tarkasteltava kollektiivisesta näkökulmasta. Mistä puhumme, kun puhumme hoivasta? Millä tavoin ihmisten erilaiset ja moninaiset tarpeet huomioidaan ja kuinka vastuuta hoivasta jaetaan yhteisesti?
Monesti antifasistien ja muiden poliittisten toimijoiden välisessä yhteistyössä antifasistien panos perustuu taitoihin ja valmiuteen vastustaa fasisteja ja äärioikeistoa kaduilla, tarvittaessa myös fyysisesti. Kuitenkin monipuoliset taktiikat ovat vahvuus, ja uusien taitojen ja taktiikoiden kehittämistä edesauttaa yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, oman liikkeemme ulkopuoleltakin. Eräs antifasisti kuvailee feministisen antifasismin mahdollisuuksia:
”Toivoisin, että antifasistisessa liikkeessä olisi enemmän yhtymäkohtia aktivismin muotoihin, joissa on keskimäärin enemmän naisia. Esimerkiksi toiminta maahanmuuttajien kanssa on tällaista, ja sillä olisi paljon annettavaa antifasistiselle toiminnalle.”
Antifasistien osallistuminen muunlaisiin kamppailuihin on erityisen tärkeää myös siksi, että yksin emme kykene voittamaan. Lainaten meille ajatuksiaan jakanutta antifasistia: meitä kaikkia tarvitaan vastustamaan sortoa ja puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja vapautta.
