Huomautus: kun kirjoitamme tässä jutussa skineistä, tarkoitamme etupäässä natsiskinejä (boneheadeja) ja muita äärioikeistolaisia skinejä, joista jälkimmäiset yleensä nimittävät itseään patriooteiksi. Skinhead-alakulttuuriin kuuluu myös runsaasti antirasistisia ja antifasistisia SHARP-skinejä sekä vasemmistolaisen position ja ajatusmaailman omaksuneita RASH-skinejä.
Äänekoskelainen Ari “Arska” Honkonen tunnetaan suomalaisessa musiikkiskenessä lähinnä jonkinlaista kulttisuosioita nauttivista 90-luvun hevibändeistään (kuten Morningstar) sekä kotikutoisesta Oi!-musiikista ja “hakkapeliitta-rockista”, joista jälkimmäinen on lähinnä kiertoilmaus ruotsalaisen äärioikeiston suosimalle viking rockille. Terveysalalla työskennellyt Honkonen on vuosien varrella selvästi politisoitunut ja hän on tuonut musiikissaan esille rasistisia ja äärioikeistolaisia näkemyksiään. Lisäksi Honkonen on soittanut white power -keikoilla ja tehnyt yhteistyötä natsibändien kanssa.
Yksi mies, monta projektia
Honkosella on yleensä tulilla lukuisia (yhden miehen) bändiprojekteja ja levyjä ilmestyy tasaiseen tahtiin useita vuodessa, monet Honkosen oman Hakkapeliitta Records -levymerkin kautta. Nykyisissä yhtyeissään Honkonen on yleensä joko ainoa jäsen tai muuten keskeisessä asemassa. Tätä nykyä Honkonen ilmeisesti nauhoittaa kaiken musiikkinsa kotistudiossaan. Honkosen aktiivisia yhtyeitä ovat olleet viime vuosina ainakin mTORR, Rockarska, Fennoman ja Kalevan Soturit. Muutama vuosi sitten Honkonen hautasi nipun “hakkapeliitta-rock” -yhtyeitään, kuten Kareliaani, Arska & Hakkapeliitat ja Kalevalan viikingit.
Honkosen yhtyeet eivät juuri keikkaile. Syyksi tähän hän mainitsee vuoden 2017 Imperiumin haastattelussa syrjäisen asuinpaikkansa, livekokoonpanon puuttumisen ja sen, ettei Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, ole erityistä viking rock -skeneä, mikä tekee hänestä väliinputoajan. Tämä on vain osittain totta ja kuvastaa myös Honkosen omaa ujoutta ja epävarmuutta suhteessa äärioikeistoon ja uusnatsien musiikkialakulttuuriin. Myös pelko natsiksi, rasistiksi tai äärioikeistolaiseksi leimaamisesta on yleensä pitänyt Honkosen kädenmitan päässä järjestäytyneestä natsimusiikkialakulttuurista, vaikka nämä aika ajoin antavatkin hänelle tunnustusta. Toisinaan nämä pidäkkeet ovat kuitenkin karisseet ja Honkonen onkin urallaan levyttänyt useita rasistisia ja äärioikeistolaisia kappaleita, kuten “Suomi paskassa” (Skinboiss), “Perseilijät” (Kalevalan viikingit), “Herää” (Kareliaani), “Ja hän taistelee” (Kalevan soturit), “Kulttuurien taistelu” (Fennoman) ja “The Force” (Diamond Axe).
Kohdatessaan äärioikeistosyytöksiä on Honkonen yleensä vetäytynyt epäpoliittisen patriootin savuverhon taakse ja tästä “tolkun ihmisen” positiosta käsin pyrkinyt marginalisoimaan musiikkiinsa kohdistuvaa kritiikkiä syyttämällä kritisoijia harhaisiksi ja poliittisesti tarkoitushakuisiksi “kommareiksi” ja anarkisteiksi sekä vetoamalla sananvapauteen. Tästä esimerkkinä ote Honkosen haastattelusta metallimedia Imperiumin nettisivulla vuodelta 2017:
Hakkapeliitta rock on aina ollut kansallisromanttista ja patrioottista musiikkia, muttei minkään tietyn poliittisen kentän kamaa. Esimerkiksi mitään poliittisia/ RAC jne. -keikkoja ei olla ikinä soiteltu – mikäli tämä oli edelleen epäselvää joillekin. Tietysti tämä kama uppoaa juuri kansallisromanttisuutensa ja patrioottisuutensa vuoksi erinäisille ryhmille ja kommareille ja anarkoillehan kaikki tämänsuuntainen, defensiivinen juttuhan on ‘fasismia’. Elämme loukkaantumisen aikoja, jossa mielipiteestä rangaistaan.
Sama levy pyörii myös Miasma-lehden tekemässä haastattelussa lehden numerossa 46 vuodelta 2018:
Sanoitukset liikkuvat kansallisromanttisissa ja patrioottisissa meinigeissä, myös historiassa, mytologiassa ja ajan ilmiöissä. Tätä ei suoraan pidä sekoittaa RAC-musaan, vaikkakin monet RAC-fanit viking rockia diggaavatkin. Viking Rock on toki patrioottista, mutta ei avoimen poliittista tai mitään palopuhe/vihamusiikkia.
Ylläoleva retoriikka on tyypillistä monilla rasistisilla ja oikealle kallellaan olevilla “patrioottisilla” oi! ja viking rock -yhtyeillä, jotka eivät kuitenkaan ole valmiita julistautumaan täysverisiksi valkoista ylivaltaa kannattaviksi RAC-bändeiksi (Rock Against Communism). Ilmiö tosin on tyypillisempi lähinnä niissä maissa, missä lainsäädäntö on tiukempi, antifasistinen konsensus selkeämpi ja antifasistit, kansalaisyhteiskunta ja jopa poliisi tekevät natsibändien ja natsiskinien toiminnasta vaikeaa, mikä vaatii näiltä siten enemmän sitoutumista ja uhrauksia, vähentäen jonkin verran suoraviivaisten natsibändien ja keikkojen määrää. Ruotsissa eräs viking rockin suosio lienee myös Ruotsidemokraattien nousu ja äärioikeiston ja oikeistopopulistien käyttämä vahva nationalistinen ja rasistinen retoriikkaa. Ruotsin 90- ja 00-luvun natsimusiikkiskenestä on kirjoitettu kattavasti täällä.
Suomessa sen sijaan viranomaisten suhde natsimusiikkiin on melko lepsu, eikä se juuri herätä edes poliisin mielenkiintoa. Osin tästä syystä Suomessa on melko heikko “patrioottinen” oikeistolainen oi! ja viking rock -alakulttuuri, mutta RAC-alakulttuuri on aktiivinen. Toisaalta syy on myös natsimusiikkialakulttuurin sisäänpäinkääntyneisyys ja kyvyttömyys murtautua ulos alakulttuurisesta ghetosta tekemällä ideologisia kompromisseja. Suomen tilanteessa äärioikeistolaiset bändit eivät harrasta poliittisesta tai viranomaispaineesta johtuvaa “itsensuuria” ja kaikenlainen “fence walking” ja kevytnatseilu on melko tarpeetonta muista kuin imagosyistä. Edelläkuvattu ruokkii natsimusiikkialakulttuurin kovaa ydintä, mutta toisaalta jättää kovin vähän tilaa populistisemmalle äärioikeiston musiikkialakultturille, jolla voisi tavoitella massoja.
Siinä missä Ruotsin äärioikeisto on nostanut esiin Sagan ja Ultima Thulen kaltaisia suhteellisen menestyneitä ja sliipattuja white power -artisteja, on Suomessa äärioikeiston ja “patrioottisten” yhä tyytyminen Pylvanaisen ja Pagan Skullin divaritason kerhohuone-RAC:iin tai Jösse Järvenpään rasistisiin jollotuksiin. RAC:in ja “patrioottisten” skinimusiikin alakulttuurit toki myös risteävät jonkin verran vaikka pysyttelevätkin näennäisesti erillään. Tässäkin on toki näkyvissä pientä liikettä. Esimerkiksi uusnatsien Veriyhteys-kollektiivi mainosti blogissaan 14.8.2017 (sittemmin kuopattua) Suomen puolesta -kokoelma LP:tä, jossa piti esiintyä rinta rinnan sekä kotimaisia “patrioottisia” Oi!- ja viking rock -yhtyeitä, kuten King’s Cross ja Honkosen yhtyeet Kareliaani, Arska & Hakkapeliitat ja Diamond Axe, että suoraviivaisia RAC-bändejä, kuten Pagan Skull ja Vapaudenristi.
Diamond Axe, Honkosen anonyymi white power -yhtye
Aiemmin mainitussa Veriyhteyden jutussa Diamond Axe mainitaan ensimmäistä kertaa julkisesti Honkosen yhtyeenä, mutta vähänkin tarkkakorvaisempi kuulija toki tunnistaa ilmankin laulusolisti Honkosen kädenjäljen: tavaramerkiksi muodostuneen rallienglannin, kömpelöt lyriikat ja “hakkapeliitta-rock” -poljennon. Honkonen on julkaissut Kareliaanin ja Diamond Axen yhteislevyn Hakkapeliitta Records -levymerkkinsä kautta vuonna 2016. Diamond Axen puoliskolta löytyvät mm. kappaleet “Ethnonationalist”, “We Don’t Want You Here” ja “RAC Vikings”, mikä kertonee jotain levyn sisällöstä ja yhtyeen poliittisesta suuntautumisesta.
Silmiinpistävää aiemmin mainitussa Imperiumin haastattelussa on, ettei Honkonen erittele musiikkiaan fanittavia “erinäisiä ryhmiä” (kuten uusnatseja, uusfasisteja ja rasisteja) tai mainitse sanallakaan Diamond Axe -yhtyettään, joka sentään on levyttänyt yhteislevyn kahden keskisuomalaisen RAC-yhtyeen eli Pagan Skullin ja Pylvanaisen kanssa vuonna 2016. Levyn julkaisi lähinnä kotimaiseen RAC-musiikkiin keskittyvä, vuonna 2014 toimintansa aloittanut suomalaisten uusnatsien levymerkki Europa Erwache Productions (suom. Herää Eurooppa). Diamond Axea lukuunottamatta Honkonen on ollut varsin avoin musiikistaan. Haastatteluissa hän tarinoi mielellään yhtyeistään, tulevista levytyksistä ja soittohistoriastaan sekä postailee Instagram-tililleen kuvia uusista julkaisuista ja äänityssessioista. Onkin selvää että Honkonen haluaa peitellä jäsenyyttään Diamond Axessa, oletettavasti sen natsikytkösten ja suoran julistavan sanoman vuoksi. Tässä lyriikat Diamond Axen kappaleesta “The Force” edellämainitulta yhteislevyltä:
the force we are feeling is true
like a hammer and lightning
it’s coming near to you
so rise your hammerthe force we are feeling is true
the force inside of me and youit’s getting worse every day
the immigrant rapists are here to stay
you got to stand them saying loud
with a strong hand (we must rule the night)the force we are feeling is true
the force inside of me and youyou don’t have to be sorry for being yourself
you don’t have to be sorry for being white
Kappaleessa samaistetaan maahanmuuttajat raiskaajiin, maalaillaan uhkakuvia huonontuvista elinoloista ja kehoitetaan (valkoista) kuulijaa ryhtymään vastarintaan (“rise your hammer”) ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä rasististen stereotypioiden ylläpito, uhkakuvien maalailu ja kutsu vastarintaan kulkee punaisena lankana läpi monien Honkosen poliittisempien kappaleiden. Asetelma on usein sama: korruptoitunut eliitti on ahne ja vasemmistolaisten johdattelema eikä tajua kansan parasta, jolloin kansallisen edun nimissä tavalliset duunarit/ skinheadit/ kansalaiset liittyvät yhteen, työntävät poliitikot ja turhan poliittisen korrektiuden syrjään ja puhdistavat kadut “saastasta” jonkinlaisessa äärioikeistolaisessa oman käden oikeuden voimafantasiassa.
Samaan retoriikkaan nojaavat monet “patrioottiset” skinibändit sekä RAC-yhtyeet, joskin jälkimmäisillä tämä on yleensä ohjelmallisempaa ja ideologiaa sen takana ei pyritä peittelemään. Edellämainittu puhetapa on tyypillistä varsinkin natsiskinien ja “patrioottisten” oikeistolaisten skinien retoriikassa, jossa he näkevät itsensä isänmaallisina, joskin antisosiaalisina vastentahtoisina sankareina; tavallisina “epäpoliittisina” työtätekevinä ihmisinä, joiden pitää vain siivota se sotku, minkä poliitikot ovat saaneet aikaan “paapomalla maahanmuuttajia ja rikollisia”. Hyvänä esimerkkinä edellämainitusta äärioikeistolaisesta retoriikasta käy Honkosen Skinboiss-yhtyeen kappale “Suomi paskassa” vuodelta 2012:
kaiken maailman paskajengiä
täällä tallustaa
ryöstelee ja raiskaa
ja myy huumeita
jos sä koitat vastustaa
natsikortti paukahtaa
kukkahatut mokuttaa
ja kultamunat juhlii vaanhuolestunut veronmaksaja
päätä puistelee
tilastot on vihapuhetta
media vaikenee
demokratia romukoppaan
jos et istu meidän linjaan
vitun runkut myyvät maansa
liian halvallavihervasemmisto-hihhulit, puunhalaajat
kukkahatut, anarkistit
rikolliset (…)
tää petturiporukka meidät tuhoaa
joten ole valmiina
ja pistä kapulaa rattaisiin vaan
Saman retoriikan variaatio löytyy esimerkiksi Honkosen Kalevalan viikingit -yhtyeen kappaleesta “Perseilijät” vuodelta 2012:
Rikastaja-häiriköt perseilee
jos olet vastaan olet natsi
rattijuoppo-tappajat ehdonalaiseen
jos olet vastaan olet natsi
raiskaajille sakkotuomioita
jos olet vastaa olet natsi
No en oo natsi enkä kommunisti enkä myöskään
mikään muukaan vitun nisti
en ole rasisti vaan realisti
toiset porukat vain enemmän perseilee
Jos käyt töissä ja elätät perheesi
ja maksat verot olet natsi
jos oot kalju ja sulla on Dr Martenssit
ja diggaat Oi!:ta olet natsi
jos et tahdo tänne mitään sirppiä ja vasaraa
vaan vapautta olet natsi
jos et tahdo tänne mitään raiskareita
vaan vähän järkee olet natsi
No en oo natsi enkä kommunisti
enkä myöskään mikään muukaan vitun nisti
en ole rasisti vaan realisti
toiset porukat vain enemmän perseilee
Skinheadeista hakkapeliittoihin – samaa roskaa uusissa kääreissä
Tätä nykyä on Honkonen hiljalleen siirtynyt natsiskinheadien ja RAC:n “katusotilas” -kuvastosta, antikommunismista ja karkeasta biologisesta rasismista kohti modernia kulttuurista rasismia, jossa rodun käsitteen korvaa valkoinen identiteettipolitiikka ja ajatus kulttuurien yhteensovittamisen mahdottomuudesta. Tämä näkemys saa ideologisen muotonsa etnonationalismissa, etnopluralismissa ja muissa senkaltaisissa äärioikeiston aatteissa. Honkosen “käänne” tietysti vain seurailee Euroopan äärioikeiston yleisiä trendejä eikä siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä. Kuten tunnettua, on suuntaus kohti kulttuurista rasismia ollut pitkään näkyvissä paitsi politiikassa, myös natsimusiikkialakulttuurissa, varsinkin NSBM-yhtyeiden suuntautumisessa kohti pakanallista kuvastoa ja kansallisromantiikkaa, mutta myös esimerkiksi Ruotsin viking rock -skenen kasvussa irtiottona marginalisoivaksi nähdystä RAC-skenestä.
Nykyään Honkonen laulaakin lähinnä “historiasta, mytologiasta ja pohjoisesta identiteetistä” (Imperiumi 2017) sekä näitä uhkaavista vaaroista, joita edustavat esimerkiksi modernisaatio, arvoliberalismi, vasemmistolaiset ja maahanmuuttajat. Viking rockille tyypillisesti vertauskuvat haetaan kotimaan historiasta ja niissä pyritään äärioikeistolaisiin historian uudelleentulkintoihin ja keinotekoisiin jatkumoihin vetämällä vinksahtaneita analogioita muinaisista heimosodista tämän päivän “maahanmuuttoaaltoon” ja “pakolaiskriisiin”. Hyvä esimerkki tästä on Honkosen Fennoman-yhtyeen kappale “Soihtu” vuodelta 2015. Kappale on myös epäsuora viittaus uusfasistien itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssiin:
Suomi mennyt on kelkkaan tuhon
Rajat aukaistaan
vitsaukset vastaan saa
On pakko reagoida
ei saa jäädä makaamaan
Tulee soihdut sytyttää
Vainotulet mun sytyttää
Tule – seuraa mua
yhdessä me taistellaan
Ota soihtu kätehen nyt
valoa yöhön tarvitaan
Linnavuorellein kasaan kulttuurin rippeet
Samanmieliset ovat veljet viimeiset
Tule – seuraa mua –
yhdessä me taistellaan
Ota soihtu kätehen nyt
valoa yöhön tarvitaan
Ota miekka kätehen nyt
kättä pidempää tarvitaan
Piirrä merkki ovehen nyt
Tursaan merkkiä tarvitaan
Sama teema toistuu Fennomanin kappaleessa “Kulttuurien taistelu” vuodelta 2015:
Kotimaamme on tulessa
ristiriitojen tulessa
Tämä on kulttuurien taistelu
Mikä ennen oli pyhää
oma kulttuuri
Nyt se on ajettu marginaaliin
Kulttuurien taistelu!
On meillä omat tavat
on meillä omat arvot
Niitä tahdo mä muuttaa en
Maassa maan tavalla
tai maasta pois
Pidetään Pohjola puhtaana
Kuten aiemmin todettiin, ei Honkonen yhtyeineen juuri keikkaile. Honkonen on kuitenkin soittanut muutamilla white power -keikoilla. Näistä mainittakoon esim. Ruotsin viking rock-painotteinen Kuggnäsfestivalen -tapahtuma vuosina 2012 (Arska & Hakkapeliitat) ja 2014 (Kareliaani) sekä Kareliaanin ja ruotsalaisen viking rock -yhtye Njordin yhteiskeikat Turussa ja Helsingissä 29.-30.5.2015.
Honkonen on antanut 1.5.2015 julkaistun haastattelun uusnatsien Midgård Magazine -blogiin. Blogi sisältää lähinnä haastatteluja viking rock ja RAC-yhtyeiltä. Blogissa on julkaistu käytännössä kaikkien vuonna 2015 aktiivisten suomalaisten RAC-yhtyeiden haastattelut. Näitä ovat mm. Pylvanainen, Pagan Skull, Vapaudenristi, Marder, Sniper ja Mistreat. Honkosen yhtyeiden levyjä on myynnissä Midgård-levymerkin nettikaupassa. Kyseinen nettikauppa on (luonnollisesti) keskittynyt rasististen ja uusnatsististen tuotteiden, kuten levyjen, kirjojen, lehtien, vaatteiden ja tarrojen myyntiin. Midgård on Ruotsin vanhimpia white power -levymerkkejä ja se on perustettu vuonna 1994.
Viikinkirokkari Honkonen pyrkii näennäisesti tekemään pesäeroa natsimusiikkialakulttuuriin, mutta tämä pyristely tuskin hämää ketään. Äärioikeistolainen maailmankuva ei ole abstrakti “mielipide” tai neutraali makuasia, vaan kokonaisvaltainen näkemys ensisijaisina ja muuttumattomina pidettyihin identiteetteihin (etnisyys, sukupuoli jne.) perustuvasta sorrosta ja hierarkiasta. Rasistisen ja äärioikeistolaisen sanoman suoltaminen viking rockin kuvastoon naamioituna ei ole muuta kuin samaa roskaa eri paketissa.
Onko sinulla ennen julkaisematonta tietoa suomalaisesta natsimusiikkialakulttuurista, natsien salaisista keikkapaikoista tai natsimusiikkialakulttuurin toimijoista? Ota yhteyttä osoitteeseen varistoimitus[at]riseup.net.
Lue myös: