Syyskuussa 2014 Kannonkoskella järjestetty Colours of Autumn -konsertissa soitti natsistista RAC- ja NSBM-musiikkia soittavia bändejä. Kuvassa RAC-bändi Marder, jonka kitarassa oikealla Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) helsinkiläinen aktiivi Janne Moilanen. Bändin jäsenistä myös ainakin Aleksi Kyrönperä on PVL:n jäsen.
Natsimusiikin ensisijainen tarkoitus on levittää natsi-ideologiaa. Se on osa äärioikeiston metapoliittista vaikuttamista, politiikan tekemistä toisin keinoin. Musiikki on vahva tunteiden ja ideoiden välittäjä ja äärioikeiston tietoisesti käyttämä vaikutuskanava kulttuurisen muutoksen aikaansaamiseen. Metapolitiikkaa suomalaisessa natsimusiikissa on käsitelty tässä kirjoituksessa.
Natsi-ideologian suoraviivaisen musiikillisen levittämisen lisäksi natsikeikoilla myydään usein natsipropagandaa, kuten kirjoja, lehtiä, pamfletteja ja tarroja sekä oheistuotteita kuten t-paitoja ja pinssejä, joilla rakentaa ja ylläpitää natsi-identiteettiä. Lipputuloilla voidaan bändien kulujen lisäksi rahoittaa poliittista toimintaa. Natsikeikoilla myös tavataan samanmielisiä ja verkostoidutaan. Varsinkin uusille tulokkaille ovat julkiset ja avoimet, helpommin lähestyttävät keikat elintärkeitä. Tämän natsit tajuavat itsekin ja vaikka musiikkialakulttuuri saattaa pysyä elossa pelkillä salaisilla kerhotilakeikoilla, ei se uusiudu ja kasva ilman julkisia ja avoimia tapahtumia. Eristäytymistä seuraa yleensä vain alakulttuurin näivettyminen, mikä oli nähtävissä esimerkiksi Englannin aiemmin niin vaikutusvaltaisten Blood & Honour -järjestöjen ”ukkoutumisena” skenen siirryttyä antifasistien ja kansalaisyhteiskunnan pelossa ”maan alle” eli järjestämään ainoastaan salaisia ja syrjäisiä maaseutukeikkoja omalle vähälukuiselle sisäpiirille (tätä käsitellään mm. Shekhovtsovin & Jacksonin artikkelissa White Power Music – Scenes Of Extreme-Right Cultural Resistance).
Äärioikeistolaiset konsertit eivät ole ainoastaan harmitonta marginaalipuuhastelua, “epäpoliittista hauskanpitoa” tai “sananvapauden käyttämistä”. Suomessa 2010-luvulla nähty natsiväkivalta on kytkeytynyt natsistiseen musiikkialakulttuuriin, joka toimii äärioikeistolaisen politiikan kulttuurisena siipenä. Tässä kontekstissa keikat on hahmotettava ennen kaikkea (meta)poliittiseksi tapahtumaksi, jossa yhtyeiden tavoite on uusien jäsenten värvääminen äärioikeistolaiseen liikkeeseen ja kulttuuritaistelun levittäminen.
Viime vuodet ovat olleet suomalaisessa natsimusiikkialakulttuurissa kasvun aikaa. Vaikka piirit ovat edelleen pienet, on uusia toimijoita tullut mukaan paljon ja vanhat hiljaiseloa tai taukoa pitäneet yhtyeet ja tekijät ovat aktivoituneet uudestaan. Natsimusiikkiin keskittyviä levymerkkejä, musiikkiblogeja, bändejä, kollektiiveja, distroja sekä salaisia keikkapaikkoja ja kerhotiloja syntyy tasaisesti ja uudet toimijat verkostoituvat vanhempien aktiivien kanssa. Osasyy tähän on varmasti ollut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) aktiivien toimijuus natsimusiikkialakulttuureissa – moni PVL-aktiivi soittaa RAC-yhtyeessä (Rock Against Communism) tai on muuten aktiivinen natsimusiikkialakulttuurissa. PVL:n Suomen osaston johtaja Antti Niemi on Oriveden Blood & Honour -natsimusiikkijärjestön pitkäaikainen jäsen. PVL:n Turun johtaja Pauli Kailan sivuprojekti taas on natsistisena musiikkizinenä alkanut Ukonvasama, joka on alkanut tehdä pienemmässä mittakaavassa samanlaista toimintaa kuin PVL (esimerkiksi tarrojen liimailua, mahtipontisia poseerauksia, kuolleiden fasistien muistelua ja niin edelleen). Lisäksi vuoden 2017 lopussa PVL:n liittynyt vantaalainen Jani Pihlaja pitää viiden pennin NSBM:iin (National Socialist Black metal) ja natsismiin keskittyvää Belial’s Torch -blogia.
Vuonna 2014 aloitetun natsimusiikkiskenen kenties tärkeimmän yksittäisen blogin eli Veriyhteyden perusti pitkän linjan uusnatsi Rami Leskinen, joka on myös Timo Hännikäisen päätoimittaman Sarastus-verkkolehden toimituskunnassa. Sarastus taas on vuorostaan järjestänyt natsikeikkoja kahtena viime itsenäisyyspäivänä (lisätietoa täältä ja täältä). Vuoden 2017 itsenäisyyspäivän natsikeikan Sarastus järjesti yhdessä Sami Haaviston Northern Brotherhoodin kanssa. Natsistisen musiikkialakulttuurin lonkerot ulottuvat Suomen keskeisiin äärioikeistolaisiin toimijoihin Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä Sarastukseen.
Syksyllä 2015 aktivoituneen Crew 38 -natsijärjestön aktiivinen toiminta ainakin Jyväskylässä sekä Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän Blood & Honourin ja Kotkan natsiskinien virkoaminen on myös syytä huomioida. Lisäksi on nähtävissä monen aiemmin ”epäpoliittisen” black metal -yhtyeen politisoituminen ja siirtyminen äärioikealle, mikä on usein johtanut aktiiviseen yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja siten kaatanut raja-aitoja musiikkialakulttuurien ja äärioikeistolaisten toimijoiden väliltä. Samaa tarkoitusta palvelevat ikävä kyllä myös Metallihelvetin ja Steelfestin kaltaiset isot ja epäpoliittisemmat keikkajärjestäjät, jotka vuodesta toiseen buukkaavat natsibändejä tapahtumiinsa. Natsismin kasvua ja yleistä hyväksyttävyyttä musiikissa ja alakulttuureissa on tietysti helpottanut yleinen Euroopan ja Suomen äärioikeiston nousu sekä rasististen ja fasististen sisältöjen yleistyminen suomalaisessa julkisessa keskustelu- ja toimintakulttuurissa. Valtapolitiikan siirtymä rasistisia asenteita sallivammaksi näkyy paitsi Perussuomalaisten ulostuloissa myös esimerkiksi Maahanmuuttoviraston käytännöissä.
Pääkaupunkiseudulla edellä mainittu natsimusiikkialakulttuurin kasvu näkyy ennen kaikkea lukuisissa salaisissa ja julkisissa natsikeikoissa. Vuonna 2017 pääkaupunkiseudulla järjestettiin noin 15 natsihenkistä tai selkeän rasistista keikkaa. Noin puolet näistä oli varsinaisia kerhotila- tai salakeikkoja ja loput järjestettiin suhteellisen avoimesti mm. sellaisissa ravintoloissa ja baareissa kuten Alem, Baarikärpänen, Bar Rock Bear, Domino ja Rockin’ Corner. Lisäksi periaatteessa avoimena, mutta käytännössä melko pienen piirin intiiminä keikkapaikkana toimi monella natsikeikalla Vantaan Hakkilassa sijaitseva, pääasiassa noise, industrial ja power electronics -alakulttuuriin keskittyvä Obscurex-kontti, joka on nimensä mukaisesti keikkakäytössä oleva työmaaparakki. Löydettyään yhteistyöhaluisen keikkapaikan natsit yleensä pitävät siitä kiinni, eikä ole todennäköistä että julkinen natsikeikkojen järjestäminen esimerkiksi Alemissa tai Bar Rock Bearissa päättyisi ilman laajaa ja määrätietoista toimintaa.
Katso myös:
- Natsikeikat jatkuvat Helsingin Ravintola Alemissa
- Natsikeikkoja järjestävän Ravintola Alemin omistaa kiinteistösijoitusyhtiö Kojamo
- Apoliteittinen musiikki: neofolk, martial industrial ja metapoliittinen fasismi
- Suomalaisen natsimusiikin vaikuttajat: Northern Brotherhoodin ja Horror Shopin Sami Haavisto
- Äärioikeistolaista ideologiaa Hyvinkään kaupungin tiloissa Villatehtaalla – Steelfest 2018