10. maaliskuuta 2021 pidettiin Ruotsissa etäseminaari nimeltä Ekofascism – hur möter klimat- och miljörörelsen hotet från högerextremt håll? (suom. “Ekofasismi – miten ilmasto- ja ympäristöliike kohtaavat äärioikeiston uhan?”). Ruotsinkielisen seminaarin videotallenteen voit katsoa täältä. Tapahtuman järjesti kansanopisto Färnebo Folkhögskola, antirasistinen nuorisojärjestö Ungdom Mot Rasism ja kansansivistysyhdistys Föreningen Offensiv Folkbildning. Seminaari oli kaksiosainen ja osallistujalista varsin vakuuttava, mukaan lukien ekofasismiin erikoistuneita tutkijoita ja ympäristöliikkeen toimijoita.
Koska kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on yksi aikamme tärkeimmistä, luo se uudenlaisia mahdollisuuksia myös fasisteille ja muille äärioikeistolaisille toimijoille. Varisverkosto on aiemmin kirjoittanut ja kääntänyt ekofasismia käsitteleviä tekstejä sekä tuonut esiin sitä miten antifasisteilla ja ympäristöaktivisteilla on yhteinen tavoite. Vaikka monet ympäristöaktivistit ovat jo nykyään tietoisia ekofasistien olemassaolosta ja ideoista, on tätä keskustelua jatkettava ja kehitettävä jatkuvasti sekä ympäristöliikkeessä että antifasistisessa liikkeessä.
Julkaisemme tiivistelmän seminaarin keskusteluista suomeksi, koska seminaari toi esiin olennaisia pohdintoja myös ympäristöliikkeestä ja sen sisäisistä rakenteista. Jokaisen antiautoritaarisen poliittisen liikkeen täytyy kyetä toverilliseen kritiikkiin ja itsekritiikkiin, koska ilman niitä kehitys ja kasvu ovat mahdottomia. Avoin keskustelu antaa myös mahdollisuuden toimia solidaarisesti muiden liikkeiden kanssa ja löytää yhteisiä kamppailuja paremman maailman puolesta.
Ensimmäinen paneelikeskustelu: Tiedon tasaaminen
Seminaarin ensimmäinen osa koostui paneelikeskustelusta, johon osallistui sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Maria Darwish Örebron yliopistolta, äärioikeistoa tutkivan Expo-säätiön Daniel Vergara sekä ihmisoikeusjuristi ja Ruotsin Amnestyn puheenjohtaja Parul Sharma. Moderaattori Alex Fridunger avaa keskustelun painottamalla, miten tärkeää normikriittisyys ja kansansivistys on kaikissa yhteiskunnallisissa liikkeissä. Lisäksi hän ilmaisee huolensa tällä hetkellä meneillään olevasta äärioikeiston kasvusta. Tämän jälkeen paneelin keskustelijoilta kysytään, miten eri puhujat määrittelevät ekofasismin.
Vergara selittää kuinka ekofasistinen ajattelu on mahdollista nähdä jopa kansallissosialismin ytimessä: Natsi-Saksan ideologia perustui luontoa palvelevaan völkish-ajatteluun. Tästä kehittyi myöhemmin rotuopit, kuten ajatukset verestä ja maasta (”blut & boden”), eräänlainen äärimmäinen “biologinen” tulkinta ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Vergara huomauttaa että äärioikeistossa on vuosien varrella ollut monia erilaisia teemoja ja tendenssejä näkyvillä, mutta ympäristökeskustelu on nyt suosittu, koska se on ollut viime vuosina enemmän esillä yhteiskunnassa. Vergara sanoo, että ympäristö on teemana jopa korvannut niin kutsutun vastajihadismin, joka oli äärioikeistossa keskeinen teema kymmenen vuotta sitten.
Darwish on aiemmin kirjoittanut pro gradu -opinnäytetyönsä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) suhtautumisesta maskulinisuuteen ja ympäristöön Oslon yliopistolla ja kirjoittaa tällä hetkellä väitöskirjaa ekofasistisesta affektista Pohjoismaissa. Darwishin mukaan PVL on ekofasistinen järjestö ja hyvä esimerkki aattesta koska se on Pohjoismaiden järjestäytynein ekofasistisia periaatteita edustava ryhmä. Ekofasistisia diskursseja ovat muun muassa ekosentrismi ja ihmisvihamieliset tulkinnat syväekologiasta. Tämä on näkynyt varsin hyvin koronapandemian aikana, kun meemeissä ja tekstimateriaalissa on esiintynyt ”Humans are the virus”-tyyppistä sanomaa ja ns. malthusilaista diskurssia ylikansoituksesta.
Sharma kertoo, että hän on jo vuosikymmeniä toivonut ympäristöliikkeen olevan aktiivisempi ihmisoikeuskysymyksissä, koska ruotsalaiset yhtiöt toimivat kansainvälisesti uuskolonialistisilla periaatteilla eivätkä ole kiinnostuneita oikeudenmukaisuudesta. Sharma kertoo että Ruotsin ympäristöliike on hyvin valkoinen ja keskiluokkainen. Tähän liittyviä rakenteita on ymmärrettävä ja kritisoitava, koska muuten liike ei kykene kunnolla haastamaan valtiota ja suuryhtiöitä. Kaikista ongelmallisin on Ruotsin ”ympäristönationalismi”, mikä näkyy maan omakuvassa: Ruotsin luonto nähdään hyvänä asiana, mutta kun ruotsalaiset yhtiöt ja ruotsalainen elämäntapa vahingoittavat ympäristöä muualla, luontoon suhtaudutaan välineellisesti. Monet kansalaisjärjestöt ovat hänen mielestään liian naiiveja suuryrityksiä kohtaan ja uskovat kapitalististen yhtiöiden haluavan samoja asioita kuin ihmisoikeusjärjestöt.
Tämän jälkeen yleisöstä esitetään kysymys siitä, kuinka suuri ekofasistinen liike on Pohjoismaissa. Darwishin mukaan kysymykseen on vaikea vastata, koska liike toimii pitkälti anonyymisti verkossa. Näkyvin natsijärjestö tällä hetkellä on PVL, joskaan ekofasistinen aate ei ole tärkeä kaikille järjestön jäsenille. Hän näkee kuitenkin, että Pohjoismaat ovat hyvä rekrytoimisalue ekofasisteille identiteettisyistä, koska ympäristö on monille tärkeä ja monet täällä ajattelevat olevansa “luontoihmisiä”.
Lisäksi moderaattoreilta kysytiin, miten ympäristöliike voi tunnistaa ekofasismin ja vastustaa sitä tulevaisuudessa, otten huomioon, että ekofasistien argumentit voivat olla hyvin erilaisia keskenään. Vergaran mukaan vastaus on yksinkertainen: meidän ei pitäisi hyväksyä fasistien ennakko-oletuksia ja niihin pohjautuvia kuvittellisia vastakkainasetteluja. Jos antirasismi kuuluu ympäristöliikkeen perusarvoihin, me emme voi myöskään hyväksyä ekofasistien yksinkertaistavia ja epäinhimillisiä ratkaisuja. Darwish lisää tähän, että jatkuva sivistystyö tulee olemaan tarpeellista, koska ekofasistinen aate on edelleen hyvin abstrakti ja etäinen suurelle yleisölle.
Vaikka ekofasistinen liike tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa, meidän täytyy pitää omat arvomme selkeästi esillä eikä tehdä kompromissejä heidän kanssaan, summaa Vergara.
Toinen paneelikeskustelu: Ympäristöliikkeen näkökulmia
Paneelikeskustelun jälkeen pidettiin lyhyt tauko, ja sen jälkeen seurasi toinen paneeli, jossa lavalle astui ympäristöaktivisteja eri ryhmistä ja liikkeistä. Färnebo folkhögskolan moderaattorin Carmen Blanco Valerin lisäksi osallistujia oli viisi: Lanja Rashid Jordens vänneristä, Leo Rudberg Fältbiologerna-ryhmästä, Jonas Ohlson Extinction Rebellionista, David Bennett Omställningsnätverket-verkostosta ja Jorge María Londoño Ungdom mot Rasism -verkostosta. Keskustelu alkaa esittäytymiskierroksella.
Jordens vänner on osa kansainvälistä Friends of the earth -verkostoa, joka toimii Suomessa nimellä Maan ystävät. Ryhmä painottaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden olevan globaali kysymys, joka vaati intersektionaalista näkökulmaa. Rashidin mukaan Jordens vänner katsoo, että ilmastonmuutoksen haitat jakautuvat epäoikeudenmukaisella tavalla, joka kytkeytyy rakenteellisella tasolla rasismiin ja seksismiin. Siksi on mahdotonta ratkaista pelkästään ilmastonmuutosta puuttumatta muihin rakenteisiin.
Rudberg on puheenjohtaja Fältbiologerna-järjestössä, joka on Ruotsin Luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Fältbiologerna kamppailee elävän planeetan ja luonnon oikeuksien puolesta. Kyseessä on Ruotsin suurin ympäristöjärjestö, joka on suunnattu nuorille ja lapsille. Järjestö on kriittinen järjestelmää kohtaan, ja yrittää luontokurssien ja lintubongauksen ohella nostaa esille tärkeitä kysymyksiä mielenosoituksien ja kansalaistottelemattomuuden avulla.
Ohlson kertoo että Extinction Rebellion, joka toimii Suomessa nimellä Elokapina, toimii samalla tavalla. Ryhmän toimintatapoihin kuuluu rauhanomaisen kansalaistottelemattomuuden ja muun toiminnan kautta median ja vallanpitäjien häiritseminen niin, että ne joutuvat ottamaan kantaa ympäristöasioihin.
Omställningsnätverket (suom. siirtymäverkosto) on suhteellisen uusi toimija Ruotsin ympäristöliikkeessä. Yhdistys on saanut inspiraatiota Isossa-Britanniassa toimivasta Transition towns -liikkeestä. “Liike pyrkii siihen, että koko yhteiskunnan täytyy muuttua luonnonmukaisempaan suuntaan, mutta muutoksen pitää tapahtua yhteisymmäryksessä ja perustua paikallisyhteisöihin, kuten naapuriyhdistyksiin”, kertoo Bennett.
Lopuksi Londoño esittelee Ungdom Mot Rasism -verkoston toimintaa. Hän kertoo, että verkosto on Ruotsin isoin antirasistinen järjestö, joka perustettiin jo 1990-luvulla. Tuolloin ei ollut olemassa omaa lapsille ja nuorille tarkoitettua antirasistista toimintaa. Verkoston mielestä ympäristökysymykset ovat tärkeitä nuorille. Tästä syystä ympäristöliikkeiden täytyy olla vapaita rasismista ja fasismista, jotta kaikki halukkaat uskaltavat osallistua siihen. Järjestön mukaan Eurooppan kolonialistinen historia on iso ongelma, koska siitä muodostuvien jatkumoiden takia ihmiset globaalisessa etelässä kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta.
Seuraavaksi paneelin osallistujilta kysytään mitä he ajattelevat ekofasismista. Rashid (Jordens vänner) kertoo, että ympäristöliikkeen vahvuus on sen laajuus ja monimuotoisuus, ja jos ekofasistiset ideat yleistyvät, ne muodostavat uhkan kaikille. Jos ekofasistinen ajattelu leviää, meidän täytyy olla tarkkana ja kertoa selvästi olevamme inhimillinen vaihtoehto sille. Jordens vännerin toiminta pyrkii oikeudenmukaisuuteen. Kamppailu ilmastonmuusta vastaan ei ole mahdollista jos ympäristöliike ei vastusta myös kapitalismia ja uusliberalismia, jotka perustuvat epäoikeudenmukaisuudelle ja riistolle. Jordens vänner ei ole tavannut ekofasisteja, mutta katsoo rakenteellisen rasismin aiheuttavan paljon ongelmia yhteiskunnassa.
”On ongelmallista, että Ruotsin porvaripuolueet ovat pikkuhiljaa avanneet ovensa ruotsidemokraateille. Mahdollinen porvarihallitus eduskuntavaalien 2022 jälkeen vaikuttaisi ympäristöliikkeeseen negatiivisesti muun muassa siksi, että Ruotsidemokraatit vastustaa ympäristöaktivisteja ja haluaa leikata valtion tukia tällaisilta järjestöiltä.”
– Lanja Rashid, Jordens vänner
[Toim. huom. porvarihallitus muodostettiin Ruotsin vaalien jälkeen niin, että äärioikeistolainen Ruotsidemokraatit jäi muodollisesti sen ulkopuolelle, mutta vaikuttaa vahvasti siihen. Kommentaattorien mielestä äärioikeiston voi katsoa pitävän porvarihallitusta panttivankinaan. Katso Ruotsin Antifasistinen toiminta -ryhmän kommentti aiheesta täältä.
Rudberg (Fältbiologerna) uskoo, että tärkeimmät kysymykset nuorille 2000-luvulla tulevat olemaan ilmastonmuutos ja fasismin kasvu. “Jos me ympäristöaktivistit emme ole antirasisteja, emme pysty vastustamaan fasismin kasvua yhteiskunnassa. Meidän on rokotettava liikkeemme ekofasismia vastaan, mikä vaatii itsekritiikkiä ja pohdintaa. Valkoisuusnormi näkyy vahvasti liikkeessä, ja olemme epäonnistuneet, jos rodullistetut ihmiset eivät koe olevansa tervetulleita ympäristöliikkeeseen. Lisäksi fasistit muodostavat konkreettisen uhkan rodullistettujen järjestäytymiselle.”
Hän kertoo myös, että Fältbiologernan emojärjestössä Naturskyddsföreningenissä monet vanhemmat aktivistit suhtautuvat epäluuloisesti antirasistiseen kamppailuun. Monet valkoiset aktivistit ovat erittäin naiiveja poliisia kohti ja jopa kiittävät poliisia jos se ei käytä väkivaltaa. Fältbiologerna sen sijaan näkee, että poliisi on uhka monille ihmisille ja haluaa rakentaa inklusiivisen järjestön, johon kaikki ihmiset ovat tervetulleita, lukuunottamatta äärioikeistolaisia.
Ohlsson (Extinction Rebellion) lisää, että sortoa ajavat liikkeet yrittävät aina paketoida ideansa uudella tavalla, koska ne haluavat hyödyntää muiden liikkeiden nousukausia omiin tarkoitusperiinsä. Siksi ilmastoaktivistien pitää olla tarkkana ja valmiina haastamaan äärioikeistolaisia puhetapoja. Ohlsson huomasi yhdessä Extinction Rebellionin tapahtumassa, että eräs osallistuja käytti antisemitistä kieltä ja käyttäytyi muutenkin oudolla tavalla. Hän lähti nopeasti kokouksesta, kun muut aktivistit ottivat tämän puheeksi hänen kanssa. Ohlsson muistuttaa, että Saksassa vuonna 2016 ilmastoliike Ende Geländen tapahtuma joutui natsien hyökkäyksen kohteeksi. Ympäristöliikkeiden turvallisuussuunnitelmissa täytyy ottaa fasistien aiheuttama uhka tosissaan, koska heidän iskujaan tapahtuu jo nyt.
Omställningsnätverketin Bennettin mukaan rasistiset ja fasistiset ajatukset ovat oire yhteiskunnan kriiseistä. “Ympäristöjärjestöissä toimii tuhansia ihmisiä. Olen huomannut, että joillain aktivisteilla on nihilistisiä ja ihmisvihamielisiä ajatuksia. Toivottomuus ja pelko ovat inhimillisiä reaktioita ilmastonmuutoksen edessä.” Tällainen ajattelu voi kuitenkin raivata tietä ekofasismille, joka kasvaa Bennettin mukaan siksi, että se tarjoaa yksinkertaisia ratkaisuja ongelmiin, joihin ei ole todellisuudessa olemassa helppoja vastauksia. Koska Omställningsnätverket on hajautettu järjestö, se ei voi olla tietoinen kaikkien jäsentensä mielipiteistä, mutta Bennett kertoo että järjestö sulkee pois jäseniä, jotka ovat jatkuvasti levittäneet ihmisvihamielisiä ajatuksia paikallisjärjestöissä.
Ungdom mot rasism -verkoston Londoño jatkaa: ”Ympäristöliike tulee epäonnistumaan, jos emme saa valtaosaa kansasta mukaan. Järjestäytyneenä antirasistina minulle on ollut vaikea osallistua sataprosentisesti ympäristöliikkeeseen jossa valkoihoiset dominoivat Ruotsissa. Sen lisäksi, Sápmin (Saamenmaan) kolonisaatio jatkuu edelleen…”
Lue lisää ekofasismista ja ympäristöliikestä:
- Toimintaa Gotlannissa luontoa tuhoavaa sementtipääomaa vastaan (2022)
- Veri ja katoava maaperä – Amerikkalainen ekofasismi eilen, tänään ja huomisen ilmastokriisissä (2021)
- Haastattelu: Ympäristöliike vastustaa fasismia ja äärioikeistolaista maailmankuvaa (2021)
- Koronaviruksen esiin tuomaa ekofasismia on vastustettava! (2020)
- Varis-verkosto mukana ilmastolakossa – Ympäristöliikkeellä ja antifasisteilla on yhteinen tavoite (2019)
- Amazonin palavat sademetsät osoittavat miten ympäristöliikkeellä ja antifasisteilla on yhteinen tavoite (2019)