Tämä Antifasistisen toiminnan (AFA) Tukholman ryhmän kirjoittama teksti on julkaistu 4. lokakuuta 2022 Ruotsin vaalien jälkeen verkossa nimellä Samtiden är ett helvete, men framtiden tillhör oss.
Jälleen yhdet vaalit, jälleen askel oikeammalle. Jälleen voitto yläluokalle ja taantumukselle työväenluokan kustannuksella. Ollakseen tehokasta militantti antifasismimme tarvitsee tuekseen organisoidun luokkaliikkeen, sillä jokainen fasisti on luokkayhteiskunnan tuote. Siksi agendamme käsittelee yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Tämän päivän todellisuutemme voi välillä olla yhtä helvettiä, mutta tulevaisuus kuuluu edelleen meille. Me jotka muodostamme AFA Tukholman ryhmän olemme valmiita tekemään yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka haluavat muovata tuosta tulevaisuudesta antikapitalistisen.
On vaikeaa kommentoida tämän vuoden vaalitulosta vasemmistolaisesta näkökulmasta kuulostamatta toistolle jääneeltä vanhalta äänilevyltä vuosilta 2018, 2014 ja 2010. On turhaa kerrata Ruotsissa viimeisten 30 vuoden aikana tapahtuneen oikeistolaistumisen historiaa, sillä samat tiedot löytyvät muiden tekemistä teksteistä eri julkaisuista. Meidän on myös hyödytöntä yrittää ennustaa tulevaisuutta. Ainoa tehtävämme poliittisesti aktiivisina organisaattoreina on yrittää kaivaa esiin tie eteenpäin.
Kaikkein ensimmäiseksi on todettava ulkoparlamentaarisen vasemmiston käyneen aina kamppailuaan vastatuuleen. Vallitseva poliittinen järjestelmä ja sen valtaapitävät kaikissa muodoissaan ja väreissään ovat aina toimineet meitä vastaan, vihanneet meitä ja halunneet murskata meidät. Emme kuitenkaan pyri esittämään itseämme uhrina, päinvastoin. Pikemminkin tarkoitus on löytää voimaa historiastamme; seisomme tutulla maaperällä koska olemme aina olleet valtion ja puolueiden vihollinen tuulen voimakkuudesta riippumatta. Poliittisen keskustan puolueet [suom. huom: Ruotsin puolueista virallisesti lähinnä liberaalit ja keskustapuolue, tässä yhteydessä myös ympäristöpuolue, sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue] voivat nojautua valtioon ja fasistit yläluokkaan, mutta meillä puoluevasemmistosta vasemmalle itsemme sijoittavilla on vain toisemme. Ristiriitaista kyllä, se ajatus voi tuottaa vahvan turvallisuuden tunteen.
Järjestäydy, sillä konflikti on tie eteenpäin
Pinnallisessa tarkastelussa valinta sosialismin ja barbarian välillä vaikuttaa kulkevan pitkälti jälkimmäisen suuntaan. Mutta juuri tällä hetkellä on mitä tärkeintä, ettemme anna pessismin ja uskon puutteen vallata alaa. Elämme kammottavia aikoja, mutta mikäli ei ole antikapitalistina järjestäytynyt, ei ole mitään. Jos ei usko politiikkamme voittavan, antaa aloitteen vastustajiemme käsiin.
Monet aktivistit saattavat välillä kokea myönteisiä oivalluksia siitä, kuinka optimismin tunne on suoraan yhteydessä henkilökohtaisen osallistumisen tasoon eri kamppaluissa. Mitä järjestäytyneempi ihminen on, sitä enemmän hän uskoo voimaansa. Mitä eristäytyneempi ja toimettomampi ihminen on, sitä synkempänä hän näkee tulevaisuuden. Järjestäytymisellä on siten kaksi merkitystä – mitä useampia meitä on, sitä parempi mahdollisuus meillä on voittaa. Yhtä lailla voidaan sanoa, että mitä järjestäytyneempiä olemme, sitä enemmän uskomme mahdollisuuksiimme voittaa. Toisin sanoen ollessamme keskellä roihuavaa konfliktia meidän on mahdollista nähdä avauksia ja mahdollisuuksia, mutta mikäli istumme sivustaseuraajina katsomossa, emme useimmiten kykene näkemään mitään arvokasta ja tärkeää.
Jälleen uusi kehoitus tovereille järjestäytyä saattaa tuntua lattealta. Erityisen vaikealta se voi tuntua tämän hetken kaltaisina synkkinä aikoina, jolloin kynnys järjestäytyä vaikuttaa normaaliakin korkeammalta. Itse asiassa kynnys ei kuitenkaan tietyllä tapaa ole koskaan ollut niin alhainen kuin nyt.
Muuan brittiläinen antifasisti kirjoitti aikoinaan, että paikan päälle tuleminen on tärkeintä mitä antifasisti voi tehdä. Olla mukana, olla läsnä. Eniten paikalle ilmaantuneita ihmisiä haalinut poliittinen liike voittaa. Tämä on tietysti totta, mutta se pätee yhtä lailla myös antifasismin ulkopuolella. Ulkoparlamentaarisen vasemmiston tappiot ovat johtaneet siihen, että eteenpäin vievää tietä on kuljettava pienin askelin. Näistä askelista kaikkein pienin on yksittäisen henkilön paikan päälle ilmestyminen, mutta näinä aikoina se on myös voitto. Älä lopeta mukana olemista vaan näe sen sijaan läsnäolosi itsessään arvokkaana asiana.
Antifasismi ilman luokkaliikettä ei ole huitaisua kummempi
Missä sitten on militantin antifasismin paikka yhteiskunnassa, josta on tulossa työväenluokan ja vasemmiston helvetti? Mitä enemmän oikeistolainen politiikka valtaa alaa, sitä vaikeampaa tulee olemaan antifasistina toimiminen. Ei vain siitä syystä, että äärioikeistolaisuudella on taipumus voimistua samaa tahtia yksityistetyn talouden kanssa, mutta myös siitä syystä että valtion meihin kohdistama sorto tulee lisääntymään ja olemaan aiempaa kovempaa. Jatkossa tulemme näkemään useampia ja tiukempia vankilatuomioita, mutta tämän lisäksi tuomioiden luonne tulee muuttumaan kun ne politisoidaan.
Antifasismi on ja on aina ollut rintama. Se on riippuvainen elävästä ja julkisesti toimivasta luokkaliikkeestä. Ilman tätä luokkaliikettä antifasismimme ei ole muuta kuin kuin pelkkä huitaisu. Voimme loputtomiin hyökätä fasistien kimppuun, mutta mikäli emme luo yleispoliittista liikettä joka pystyy täyttämään fasistien vetäytyessään tyhjäksi jättämää tilaa, tulee tämä tila täyttymään uusista fasisteista nopeammin kuin mihin oman toimintakykymme puitteissa pystymme reagoimaan.
Kuka tahansa voi lyödä natsia. Monesti se on jopa yksinkertaisin kaikista käytettävissä olevista poliittisista käytännöistä. Yhteiskunnan muuttuessa ja kaiken tuntuessa vieraalta voi tuntua turvalliselta turvautua sellaisiin kamppailun keinoihin, joiden katsoo toimineen hyvin yli 30 vuoden ajan. Kun vastustajamme ovat hyökkäyskannalla, selkärankareaktiomme kertoo, että meidän on yhdessä parhaiden ystäviemme kanssa parasta eristäytyä ja yrittää selviytyä myrskystä, pelkästään pysytellä elossa. Asia on itse asiassa juuri päinvastoin, sillä nimenomaan ollessamme heikoimmillamme olemme vapaita kokeilemaan uusia asioita ja löytämään tiemme uudelle maankamaralle. Se tarkoittaa uusia tapoja tehdä politiikkaa.
Ollessamme puolustuskannalla meidän täytyy pakottaaa toisemme solmimaan suhteita uusien poliittisten tuttavuuksien kanssa. Nimenomaan nyt meidän tulee rakentaa uusia liittoja, liittoja joille normaalisti olisimme nyrpistäneet nenäämme. Monille meistä tämä työ merkitsee myös pakkoa haudata vanhoja, niin poliittisia kuin myös mahdollisesti henkilökohtaisiakin sotakirveitä. Vaihtoehtona on marginalisoituminen merkityksettömyyden erämaahan.
Monet tunnistavat itsessään tunteen, joka sanoo että jotain täytyy tapahtua, asiat eivät yksinkertaisesti voi jatkua nykyiseen tapaan. Poliittisen eristyneisyytemme murtaminen edellyttää kamppailujemme laajentamista ja paikoin myös niiden kiihdyttämistä koska vain asteittaisen kärjistämisen avulla voimme liikkua eteenpäin ja houkutella mukaan uusia ihmisiä.
Jokainen fasisti on luokkayhteiskunnan tuote – luokkakonflikti on meidän ohjelmamme
Fasistisen ympäristön on aina otettava huomioon hyökkäyksemme heitä kohtaan. Mutta emme saa joutua ansaan ja antaa lähimpien katutason vastustajiemme määrittää keitä olemme. Olemme kaikki antifasisteja ideologisista syistä ja koska meidän on pakko. Ennen kaikkea olemme kuitenkin sosialisteja, anarkisteja ja kommunisteja. Emme ole pelkästään sortovallan vaikutuksia hillitsevä vastapuoli, sillä meillä on oma toimintaohjelmamme ja se on luokkakonflikti. Tämä on teema jonka ympärille voimme yhdistyä koska se on poliittisen olemassaolomme ydin. Mikä voisikaan olla järkevämpää kylmien tuulten puhaltaessa kuin palata perusasioihin?
Jokainen aktiivinen fasisti on kohde, jonka kimppuun käydä, mutta jokainen fasisti on myös brutaalin luokkayhteiskunnan tuote. Tärkein vihollisemme on siis luokkayhteiskunta yleisesti ja yläluokka erityisesti.
Joka päivä jona työväenluokka menee töihin, tai sillä ei ole työtä mihin mennä, olemme häviäjiä. Työstä riippumatta keskimääräisen johtajan palkka on 60 kertaa suurempi kuin lähihoitajan. Yrityksistä nostetut voitot ovat vain työläisille maksamatta jääneitä palkkoja. Jokainen työtön henkilö tuottaa omistajan näkökulmasta laskelmoitua voittoa. Yritysten irtisanomiset eivät ole muuta kuin yksi väkivallan ilmenemismuoto. Jokainen työpaikkaonnettomuudessa kuollut työläinen (keskimäärin yksi kuolema viikossa) on murha. Jokainen ilta jolloin yläluokka voi häiritsemättä palata segregaation eriyttämille huvila-alueilleen on todiste siitä, että kurjuus tulee jatkumaan myös huomenna.
Puhalla kytevä luokkaviha liekkeihin
Meidän on palattava 1800-luvun loppuun, ajanjaksoon ennen työväenliikkeen esiinmarssia, löytääksemme ajan jolloin yläluokalla oli yhtä hyvät ja mukavan vakaat olot kuin tänä päivänä. Mutta tämä vakaus merkitsee myös sitä, että jokainen pieni hyökkäys, sen vakavuudesta riippumatta, voi antaa aihetta iloon ja inspiraatioon. Kyse voi olla toverien Blocketiin (suom. huom. Ruotsin vastine Tori.fi -sivustolle) tekemistä yläluokan jäsenten autojen ja asuntojen myynti-ilmoituksista tai ympäristöaktivisteista täyttämässä sementillä yläluokan golfratojen reikiä.
Useimmat työssäkäyvät ihmiset ymmärtävät edellä mainittujen tekojen harmittomuuden, sillä moraalipaniikista tuntuvat kärsivän lähinnä oikeistolaiset pääkirjoitustoimittajat. Kaikkein parasta yläluokan kimppuun hyökkäämisessä on varsinaisen uhrin puuttuminen, sillä potkimme vain ylöspäin.
Viimeisten 30 vuoden aikana ulkoparlamentaarisessa liikkeessä toimineiden ihmisten keskuudesta voimme löytää fantastisia tiedon ja taidon lähteitä. Osa vanhoista tovereista on siirtynyt aivan muihin kuvioihin, osa on jäljellä liikkeen reuna-alueilla ja monet ovat edelleen aktiivisia. Kokemukset ovat tallella, toimivia kontaktipintoja voidaan rakentaa uudelleen ja hiipunut, mutta edelleen kytevä palava viha voi nopeasti leimahtaa jälleen liekkeihin. Eikö meidän olisi järkevintä liikkua eteenpäin ja kanavoida luokkavihaa perimmäistä vihollistamme, yläluokkaa vastaan?
Syksyn 2022 vaalien jälkeen neuvomme tovereillemme ympäri maata on tämä: pitäkää poliittista kaaosta kehotuksena toimintaan. Historia opettaa meille, että vasemmiston vastahyökkäykset asettuvat aina oikeiston esiinmarsseja vastaan ja lopulta pysäyttävät ne. Strategia on tälläkin kertaa sama. Vastahyökkäys on jo alkanut, se pihisee eikä kukaan tiedä missä tai miten se tulee muotoutumaan. Ainoa asia minkä varmuudella tiedämme on, että se on oleva jotain, jossa haluamme palavasti olla mukana. Siispä itsesi ja muiden takia, etsi lähimmät toverisi ja jatka taistelua .
***
Nykyhetki on helvetti, mutta tulevaisuus kuuluu edelleen meille. Tukholman Antifascistisk Aktion on valmis tekemään yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka haluavat muovata tästä tulevaisuudesta sosialistisen. Älä epäröi ottaa yhteyttä.
”Kaikki taivaan alla on kaaoksen vallassa, tilanne on mitä erinomaisin.”
/AFA Tukholma
Sähköposti: afa-sthlm[ät]riseup.net
Katso myös: