Perjantaina 27. syyskuuta järjestettiin maailmanlaajuinen lakko elinkelpoisen ympäristön ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Maailmanlaajuinen lakko toimi loppuhuipentumana YK:n ilmastokokouksen aikaan järjestetylle toimintaviikolle, josta tuli reilusti historian suurin mobilisaatio ympäristön puolesta. Järjestäjien ilmoitusten mukaan yli 6 miljoonaa ihmistä otti osaa mielenosoituksiin, blokkauksiin, lakkoihin ja muihin tapahtumiin toimintaviikon aikana. Perjantaina 27. päivä arviolta kaksi miljoonaa ihmistä osallistui kansainväliseen lakkoon koululaisten ja opiskelijoiden johdolla.
Myös Suomessa ilmastolakko sai liikkeelle tuhansia ihmisiä. Mielenosoituksia ja lakkotapahtumia järjestettiin ainakin 23 kaupungissa, kuten Helsingissä, Turussa, Espoossa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa, mutta myös pienemmilläkin paikkakunnilla. Pelkästään Helsingin mielenosoitukseen osallistui eri arvioiden mukaan 12 – 16 000 ihmistä. Myös Varis-verkoston Helsingin ryhmän jäsenet osallistuivat Eduskuntatalon edessä järjestettyyn mielenosoitukseen. Alla teksti, jota jaoimme lentolehtisenä (pdf) mielenosoituksessa.
Ympäristöliikkeellä ja antifasisteilla on yhteinen tavoite
Kiihtynyt ympäristötuho, vaurauden keskittyminen, rasismi, sodat resursseista, rajojen sulkeminen, työntekijöiden aseman heikentäminen ja äärioikeistolainen väkivalta ovat kaikki osa samaa ongelmaa. On aika tulla yhteen taistelemaan kaikkia näitä vastaan. Tarvitsemme paikallisesti järjestäytyneitä antifasistisia ympäristöliikkeitä, jotka yhdistyvät maailmanlaajuiseksi antikapitalistiseksi liikeeksi. Ympäristö- ja antifasistiliikkeellä löytyy runsaasti yhteisiä teemoja:
- Käsitys ympäristöoikeudenmukaisuudesta
- Antikolonialistinen ja antirasistinen asemoituminen
- Ongelmien juurisyiden paikantaminen fossiilikapitalismiin
Yksi aikamme hyytävimmistä esimerkeistä ympäristölle tuhoisasta pääoman ja äärioikeiston liitosta on Brasilia, jossa vuoden 2018 presidentinvaaleissa autoritaarinen liberalismi ryhmittäytyi äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron taakse.
Bolsonaron presidentiksi valitsemisen konkreettiset seuraukset ovat elokuussa 2019 saaneet globaalia näkyvyyttä, kun maailman keuhkoina tunnettua Amazonin sademetsiä poltetaan nopeampaa vauhtia kuin kertaakaan alueen sateellittivalvonnan aloittamisen jälkeen. Ilmastonmuutosta vauhdittavan sademetsien polton seurauksena alueella asuvien alkuperäiskansojen kodit palavat ja useita ihmisiä on kuollut.
Metsäpaloissa palaa hengiltä valtavasti eläimiä ja kokonaisia lajeja on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sademetsien polton perusteluna on käytetty sitä, että pääasiassa länsimaiden markkinoille suunnattu naudanliha ja soijarehu tarvitsevat lisää viljelypinta-alaa. Globaali kapitalismi, eurooppalainen siirtomaaperintö ja paikallinen autoritaarinen politiikka lyövät kättä päälle Bolsonaron hallinnon alaisuudessa. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Bolsonaro on kuitenkin vain yhdet kasvot raa’assa järjestelmässä. Bolsonaron lisäksi kritiikkiä pitää kohdistaa myös kapitalismin rakenteisiin. Tulevaisuuden bolsonarojen, trumpien ja putinien valtaanpääsy voidaan torpata ainoastaan järjestelmänmuutokseen tähtäävällä poliittisella järjestäytymisellä.
Antifasistien ja antikapitalistien analyyseissa on jo pitkään nähty, että kasautuvat ympäristökriisit voivat hyvin johtaa kapitalismin kriisiin, jossa ratkaisuna päädytään jonkinlaiseen ekofasismiin, jossa vahvimmat valtiot taistelevat yhä niukkenevista raaka-aineista ja energialähteistä. Yhtälailla ympäristöliikkeen piirissä käydyssä keskustelussa usein tiedostetaan, että “vihreä” kapitalismi voi kehittyä vastarintaa kohdatessaan suoranaiseksi fasismiksi. Fasismin ja fossiilikapitalismin ongelmia ei voida ratkaista muuten kuin muuttamalla koko järjestelmää perustuksia myöten.
Nykypäivänä on mahdoton kuvitella antifasistista kamppailua ja taistelua ympäristön puolesta toisistaan irrallisina. Laajassa kuvassa molemmat liikkeet taistelevat saman päämäärän puolesta, joka on elinkelpoinen vapaa planeetta.
Lue lisää: