Kallio natsien näkökulmasta katsottuna.
Viime vuosien tapaan antifasistit järjestivät taas itsenäisyyspäivän suurimman mielenosoituksen, mutta aiemmin vuosista poiketen natsit marssivat Kallion kautta. Varis-verkoston helsinkiläinen jäsen kirjoitti raportin antifasistisesta Kalliosta.
Vuonna 2018 fasistinen 612-mielenosoitus järjestettiin viidettä ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) natsien “Kohti vapautta” -kulkue kolmatta kertaa. Myös Helsinki ilman natseja -mielenosoitus järjestettiin kolmatta kertaa, ja se oli tänäkin vuonna ilahduttavasti itsenäisyyspäivän mielenosoituksista suurin. Muutaman viimeisen vuoden aikana itsenäisyyspäivästä on tullut itselleni ja varmasti monelle muullekin eräänlainen temmellyskenttä fasistien kanssa, josta on vuosien varrella tullut jo mielenosoitusreittejä ja toiminnan muotoja pitkin tiettyihin kaavoihin kangistumista. Tänä vuonna kuitenkin PVL:n uusnatsit ilmoittivat marssivansa Kallion läpi, joten oli selvää, ettei tästä vuodesta ihan samanlaista tulisi.
Ihmiset toivat omia kylttejä, lippuja, banderolleja ja muita natsismin vastaisia viestejä Kallion kaduille runsain mitoin oma-aloitteisesti.
Itsenäisyyspäivän antifasistinen toiminta on omalla tavallaan jäänyt itselleni usein hieman rutiininomaiseksi. Vaikka natsien vastustamisen tärkeyden tiedostaa täysin, ei heidän marssimisensa kylmän porvarillisessa ydinkeskustassa ja virallisen Suomen ytimessä tunnu samalla tavalla henkilökohtaiselta kuin miltä esim. Rajat kiinni -liikkeen sekoilut Itäkeskuksessa aikanaan tuntuivat. Nämä alueet, jotka minulle ovat Helsingin rakkaimpia, ovat natseille vihollisen maaperää. Yksi natsien vihaamista kaupunginosista on Kallio, jota leimaa vastakulttuuri, maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt, kodittomat ja muut yhteiskunnan päähän potkimat, feministit, vasemmistolaiset ja anarkistit eli juurikin me, joista PVL puhuu marsseillaan huutaessaan “saastoja” ulos. Natsien Kallion läpi marssimisessa on kyse silkasta vittuilusta.
Yksi lukuisista antifasistisista viesteistä Kallin julkisivussa. Ei natseja Helsinkiin!
Se, että tämä vittuilu ei napannut jengiä Kalliossa tuli hyvin nopeasti selväksi. Itsenäisyyspäivänä Kalliossa kulkiessani kannanotot sateenkaarilipuista aina Refugees welcome-lippuihin ja ruksattuihin hakaristeihin vilisivät silmissä. Ikkunoista, parvekkeilta ja rakennuksista roikkui banderolleja. Joku teiniporukka oli parhaassa DIY-hengessä teippaamassa papereita, joihin oli tussattu natsien vastaisia iskulauseita katutolppiin. Kallio kaduilla oli kunnon pöhinää! Natsien ilmoitetun reitin varrella oli ihmisjoukkoja odottamassa jo hyvissä ajoin. Monilla oli itse tekemiään kylttejä matkassa, toiset tulivat paikalle enemmän uteliaisuuttaan ja lisäksi paikalle sattui pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita ihmettelemään mitä tapahtuu. Monet vaikuttivat tempautuvan spontaanisti huutamaan natseille, eikä järjestäytyneiden antifasistien pitäisi aliarvioida sitä, miten paljon ihmiset vihaavat uusnatseja. Hakaniemen puolelta ei hirveästi nähnyt mitä sillan toisella puolella tapahtuu, sillä Kaisaniemen suunnalta erottui lähinnä kyttäautojen valojen sininen välke.
Kallion kaduilla on valtavasti ihmisiä vastustamassa natsien mielenosoitusta. Meno on sellaista, että tällaista ei ole Helsingissä tai Suomessa tottunut näkemään. pic.twitter.com/hEGahGg1ts
— Tiia Palmén (@TiiaPalmen) December 6, 2018
Natsien lähteminen viivästyi, koska mielenosoitusta järjestäneet PVL:n jäsenet tulivat itse paikalle myöhässä ainakin parikymmentä minuuttia. Poliiseja alkoi kiitää paikalle yhä enemmän ja enemmän. Tilanne vaikuttikin jo siltä, että jotain on jo käynnissä. Odotellessa ei silti käynyt edes mielessäkään, millä tavalla natsit olivat tällä kertaa spedeilleet. Natsiurpot olivat yrittäneet marssia hakaristiliput mielenosoituksen kärjessä. Tämä oli kuitenkin poliisille hieman liikaa, ja lipunkantajat ja valtakunnanjohtaja Antti Niemi lähtivät siltä istumalta mielenosoituksesta putkaan. Samalla selvisi myös linjanveto siihen, mikä on poliisin mielestä liian natsia mielenosoitustilanteessa: hakaristi on liikaa, mutta natsitervehdykset eli “voitontervehdykset” eivät.
Natsikulkue pääsi kuitenkin painiottelun jälkeen liikkeelle jatkamaan matkaansa poliisin turvaamana. Ironista kyllä, natsit marssivat “polpoa” (natsien käyttämä lyhenne “poliittisesta poliisista”) kritisoivassa banderollissa polisiiautojen takana Kallioon. Jo kauan ennen kuin natseja näkyi, omaperäisen huudatustyylinsä takia yleisen vitsailun kohteena olevan Petri Nordmanin turhankin tutuksi tullut korina raikasi keskustan suunnasta. Valitettavasti itse natsimielenosoituksen äänen voimakkuus ei yltänyt huudattajan tasolle, ja lievää hämmennystä Hakaniemen päässä aiheutti natsien huudatus, joista kuului vain esihuudettu “anarkisti, antifa”. Elimme kovassa jännityksessä loppuosan suhteen kunnes jo melkein kohdalla valkesi, että kokonaisuudessaan huudatus kuului “Anarkisti, antifa – rahavallan kassara.” Tätä natsien huonoa yhteiskunta-analyysia mielenkiintoisempaa tilanteessa oli kuitenkin se, miten marssi selkeästi asemoi vastamielenosoittajat ja satunnaiset natsien vastustajat “antifaksi”. Huutelemalla tätä suuren osan koko Kallion läpimarssinsa ajan he asemoivat selkeästi itsensä koko ympäristöään vastaan, sen sijaan että olisivat pyrkineet kutsumaan uusia ihmisiä marssilleen. Myös yksittäisiä “antifalle” kohdistettuja huuteluita kuului natsien riveistä. Oma tuntumani on kuitenkin se, että luultavasti kaikki vastamielenosoitukseen eivät identifioituneet ainakaan anarkisteiksi (anarkistit voi toki olla immarreltuja jos natsit pitävät kaikkia lukuisista vastustajistaan koko yhteiskunnassa anarkisteina). Natsien ideologia kuitenkin rakentuu pitkälti toinen toistaan villimpien viholliskuvien varaan, joten anarkistien ja muiden vihollisten näkeminen joka kadun kulmassa sopii kuvitteellisisssa voimafantasioissaan marssiville kansallissosialistisotureille. PVL:n natsimarssin osallistujille on varmasti vaikea hyväksyä, että kaikki Helsingin pääpormestarista niin sanottuihin tavallisiin tallaajiin halveksuivat heitä. Jopa monet 612-mielenosoituksen järjestäjistä tai heitä lähellä olevista tahoista haukkuivat sosiaalisessa mediassa itsenäisyyspäivän jälkeen PVL:n hakaristifiaskoa ja PVL-natsien osallistumista muun äärioikeiston joukossa 612-mielenosoitukseen.
Ensimmäiset natsit niputettiin jo ennen Hakaniementorille saapumista. Poliisi ilmeisesti pelkäsi, että hakaristilippujen tuominen Kallioon provosoi liikaa ihmisiä ja takavarikoi liput.
Kokeneemmat PVL:n jäsenet ovat melko tottuneita siihen, kun ympäriltä huokuu lähinnä inhoa. Natsimarssin perässä laahustaneista Soldiers of Odin -blokin ja sen liepeillä kulkeneista ihmisistä paistoi kuitenkin hermostuneisuus läpi. Eikä syyttä, sillä vastaanotto Kalliossa ei ollut natseille lämmin. Natsimarssin takarivin osallistujista osan nähtiinkin naukkailevan pussikaljaa hermot riekaleina povitaskustaan, vaikka PVL:n mielenosoitusohjeet nimenomaan kieltävät alkoholin nauttimisen. Natsien huudoista ei kuulunut juuri mitään buuauksen ja huutelun takaa syvältä kurkustaan korahtelevaa huudattajaa lukuun ottamatta. Ihmisiä juoksenteli mielenosoituksen perässä ja he nostivat natsien vastaisia bandiksiaan esille. Jotkut taas olivat tuoneet nokkahuiluja ja muuta kovaa ääntä pitävää soittimia mukanaan. Omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ihmettelivät tällaista toimintaa ja vastamielenosoituksen konseptia ylipäänsä. Kuitenkin jos kellekään jäi käteen edes hieman paska fiilis osallistumisesta hakaristimarssille, niin tällainen toiminta on vaivan arvoista.
Natsimarssin osallistujien häpäiseminen huutamalla ja muilla tavoin on esimerkki siitä miten yksinkertaisista asioista antifasistisessa toiminnassa voi olla kyse. Silloin kun mielenosoituksen reitti on täynnä ohikulkijoita, jotka toivottavat osallistujia painumaan helvettiin, kyse ei varmastikaan ole voimaannuttavasta kokemuksesta. Arjen antifasistisen kulttuurin peruslähtökohtiin kuuluu, että natsismista ja sen sympatiasta tehdään häpeän aihe. Hakaristilippuja heilutteleviin ideologiansa turruttamiin natseihin ilkkuminen ei välttämättä vaikuta paljon, mutta kokemuksesta on tehtävä kaikin tavoin vastenmielinen vasta ensimmäiseen natsien mielenosoitukseen osallistuville ja natsiliikkeeseen tutustuville ihmisille.Natsit jatkoivat Kalliosta vaappumistaan kohti kisahallia lähtiessäni kohti Töölöä päivän toiseen antifasistiseen kokoontumiseen, mutta sydäntäni lämmitti vielä kauas kuulemani buuaukset ja parvekkeilta riippuvat bandikset. Kiitos Kallio!
Töölössä ehdin Helsinki ilman natseja -kulkueeseen vasta loppumetreille, kun mielenosoitus jo alkoi saapua lopetuspaikalleen Taivallahden kentälle. Halusin nähdä mielenosoituksen kärjen ja yritin ottaa sen perästä kiinni. Tehtävä kuitenkin osoittautui turhan haastavaksi, sillä mielenosoitus tuntui vain jatkuvan kunnes sen päättyikin jo hajaantuneena ympäri kenttää. Järjestäjien arvion mukaan noin pari tuhatta ihmistä oli osallistunut mielenosoitukseen, joka tänä vuonna vastusti enemmän myöhemmin samana iltana järjestettävää fasistikoalition järjestämää 612-soihtukulkuetta. Paikan päällä pidetyt puheet olivat todella tiukkaa asiaa, vaikka yleensä lähinnä kammoksun mielenosoituksissa juuri puheiden kuuntelemista. Glögi- ja piparitarjoilut lämmittivät joulukuista iltaa ja savut toivat mannermaista spektaakkelihenkeä tilaisuuteen – vinkkejä vastaavien tilaisuuksien järjestäjille jatkossa! Myös musiikkiesitysten taso oli kova. Suosittelen varsinkin itselleni uutta B.W.A:ta, mutteivät myöskään lavalle olleet Adikia ja Monsala jättäneet kylmäksi pakkasesta huolimatta.
Ohjelman jälkeen mielenosoitusväki jatkoi omille teilleen, osa jäi Töölöön ja osa lähti jatkoille. Henkilökohtainen raporttini päättyy tähän, mutta kuulemani mukaan myös 612-mielenosoituksen osallistujille huudettiin viime vuosien tapaan pitkin Töölöä. Ensi kerralla olisi kuitenkin hyvä tehdä niin pienryhmissä kuin laajemmin yhteisiä suunnitelmia 612-mielenosoituksen varalle. Vaikka 612-mielenosoitus oli ensimmäistä kertaa aloittamisensa jälkeen kasvamisen sijaan pienempi tänä vuonna, on kaikilla fasismin vastustajilla kollektiivinen vastuu pyrkiä aktiivisesti pysäyttämään äärioikeiston soihtumarssi. Nyt on aika käydä viime vuoden tapaan keskustelua ja pohtia, miten ensi vuonna voimistamme itsenäisyyspäivän antifasistista mobilisaatiota entisestään.
Helsinki ilman natseja -mielenosoitus päätöspaikallaan Töölössä.
Tänä vuonna olin aidosti iloinen nähdessäni viimevuotista monimuotoisempaa vastarintaa Helsingin kaduilla! Antifasistista vastarintaa tullaan tarvitsemaan alkavan vuoden aikana, ja toivoisinkin näkeväni sitä vielä yhä enemmän ja erilaisemmissa muodoissa – more is more!
Järjestäytykää, tulkaa mielenosoituksiin sekä kertokaa työpaikoilla ja kaikkialla kohtaamillenne natseille ja muille rasisteille miten urpoja ne ovat. Meitä on enemmän, ja meitä tulee olemaan paljon lisää!
Katso myös:
- Antifasistit järjestivät jälleen itsenäisyyspäivän suurimman mielenosoituksen
- “Kaduilla yhteinen voimamme tulee näkyväksi” – haastateltavana HIN-mielenosoituksen järjestäjä
- Antti Rautiaisen puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa
- Vapaa Liikkuvuus -verkoston puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa
- Vuoden 2018 itsenäisyyspäivä Helsingissä: Kielletty natsijärjestö ja äärioikeistolaisia soihtuja
- Helsingin itsenäisyyspäivän 2018 antifasistinen liveseuranta
- Raportti vuoden 2017 Helsinki ilman natseja -mielenosoituksesta