Raportti vuoden 2017 Helsinki ilman natseja -mielenosoituksesta

Hakaniemen torilla oli jo kova kuhina päällä, tunnelman ollessa samanaikaisesti hieman jännittynyt kuin myös isolle mielenosoitukselle tyypillisesti jopa juhlava, musiikin raikaessa soundiautosta. Paikalla oli porukkaa hyvin monimuotoisesti ja kirjavasti – mielikuvat naamioidusta ja mustanpuhuvasta väkijoukkiosta eivät mitenkään vastanneet mielenosoituksen yleisilmettä. Pienelle torinpätkälle ahtautunut mielenosoitus alkuun näytti jopa yllättävänkin pieneltä, mutta sen alkaessa purkautua ja väen tullessa myös matkan varrelta mukaan tulikin jo välittömän selväksi, että todella monet olivat tänäkin vuonna tulleet paikan päälle osoittamaan mielipiteensä natseista. Katsoessani olkani taakse mielenosoitusta jatkui kauemmas kuin silmä kantoi ja myös eteenpäin todella pitkälle.

Mielenosoituksen järjestäjistä muutamat olivat laskeneet osanottajia ja todenneet, että Rautatieasemaa ohitettaessa paikalla oli noin 3000 osallistujaa. Itse kulkueen aikana poliisin arvioima sekä median sekä natsien lähes suoraan tiedotteissaan kopioima reilu 1000 osallistujaa oli villisti aliarvioitu lukema. Kulkueen kyltit ja huudot olivat pitkälti jo aikaisemmista antifasistisista mielenosoituksista tuttuja, ja rumpuryhmä Rhythms of Resistance oli meiningeissä mukana koko matkan ajan. Myös musiikkia ilmeisesti luukutettiin kärjessä autosta, mutta tällaisia autoja tarvittaisiin aika monta vielä lisää että olisi mitään saumaa sen kantautumisesta koko mielenosoitukseen.

Mielenosoitus teki pienen pysähdyksen Asema-aukion holleilla reilu vuosi sitten Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (Pvl) aktiivin Jesse Torniaisen tappaman Jimi Karttusen muistoksi, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Kampin ohitse pitkin Mannerheimintietä. Mannerheimintien kohdalla mielenosoitus ohitti läheltä Pvl:n Kohti vapautta -mielenosoituksen, mutta tähän ei ainakaan kirjoittajalla ollut mitään näköyhteyttä. Tämän natsien mielenosoituksen osallistujamääräksi on arvioitu reilu 300 osallistujaa. Sen sijaan Narinkkatorin kulmalla päivysti aikaisemmin poissaolollaan jo hieman ihmetyttänyt poliisimuuri, joka teki parhaansa että natsien kulkuetta ei ainakaan hirveämmin päästäisi tänäänkään häiriköimään. Pieni välikohtaus sattui Mannerheimintien alkupäässä kun maastokuvioituun takkiin pukeutunut mies yritti jonkinlaista sooloiskua mielenosoituksen kylkeen, mutta päätyi oikeaoppisen futiskaatumisen jälkeen valittelemaan kohtaloaan paikalle lompsineille reinikaisille, jotka poistivat miehen alueelta.

Marssi jatkui aika samaan henkeen aina Hesperian esplanadille asti, jossa poliisit kuitenkin olivat vastassa tiukassa rivistössä tehden selväksi, että kolmen tuhannen natsismin vastustajan tulee antaa tietä muutamalle sadalle natsille, jotka ovat ylittämässä esplanadin Runeberginkatua pitkin. Mielenosoituksen oli tarkoitus alunperin mennä suoraan Runeberginkadun läntiselle puolelle Hesperian esplanadia, mutta ilmeisesti riittämättömän etenemisvauhdin perusteella poliisit kokivat parhaaksi vaihtoehdoksi pysäyttää sen jo ennen ylitystä.

Kun poliisirivistön takaa alkoivat viuhua Pvl:n valkovihreiden lippujen lisäksi myös Saksasta paikalle saapuneiden Junge Nationaldemokraten -ryhmän (suom. Nuoret kansallisdemokraatit, fasistisen Saksan kansallisdemokraattisen puolueen nuorisososasto) punavalkoiset liput ja härömmät jämänatsibannerit, muuttui hieman juhlava mielenosoitustunnelma ainakin mielenosoituksen kärjessä oikeutetuksi raivoksi ja ohimarssiville natseille huudeltiin poliisirivistön ylitse harkittuja mielipiteitä heidän läsnäolostaan. Mielenosoitus jatkui kuitenkin sen verran pitkälle, että kaikki eivät ilmeisesti ehtineet edes huomata natsien ohimarssia kun eivät olleet sitä lähelläkään. Poliisien muurin väistyttyä mielenosoitus jatkoi esplanadin perälle, jossa luvassa oli mielenosoituksen päätösohjelmaa, mm. puheita ja Julma H:n ja Pastori Leksin musiikkia. Myös turvapaikanhakijoiden Right to Live -mielenosoituksen aktiivit antoivat terveisensä mielenosoitukselle.

Tässä kohtaa suurin osa kulkueeseen osallistuneesta väestä oli kuitenkin jo poistunut paikalta. Noin tunnin ohjelman jälkeen sana 612-mielenosoituksen kokoontumisesta alkoi ilmeisesti kiirimään ja ihmiset siirtymään takaisin kohti Runeberginkatua rumpusäestyksellä iskulauseita huudellen. Poliisimuuri oli kuitenkin tiukasti estämässä minkäänlaisen liikkumisen siihen suuntaan, ja poliisien määrän esplanadin ympärillä lisääntyessä lähtivät ihmiset siirtymään pois yhä enemmän ja enemmän sumpun alkua muistuttavasta tilanteesta muualle. Varsinaisen Helsinki ilman natseja -tapahtuman jälkeen yksittäiset ihmiset vielä päättäväisesti pyrkivät parhaansa mukaan häiriköimään fasistisen soihtukulkueen etenemistä. Muun muassa kananmunien ja pullojen kerrotaan lennelleen soihtukulkuetta päin, jolloin poliisi teki myös useamman kiinnioton. Soihtukulkue sai kuitenkin marssia toistuvaa huutelua lukuun ottamatta enimmäkseen häiriöttä ja se päättyi suunnitellusti Hietaniemen hautausmaalle. Soihtukulkueeseen otti osaa arviolta n. 1100-1500 ihmistä  (tarkempi luku tarkentuu videoiden analyysin myötä) ja sen mahdollinen todellinen potentiaali Suomi100-vuonna jäikin hyvin pitkälti käyttämättä.Vaikuttaakin hieman siltä että sen osallistujamäärät ovat saavuttaneet lakipisteensä. Kulkueen itse uutisoima jopa 4000 osallistujaa ovat puhdasta fantasiaa.

Jonkinlaisena fiilisten loppukoontina päivästä jäi ehkä hieman ristiriitainen olo. Oli upeaa nähdä kuinka monta ihmistä kyettiin mobilisoimaan mielenosoitukseen, joka Helsingin mittakaavassa on jokaisella mittapuulla iso. Kyttien omituisista arvioista ja natsien naureskeluista huolimatta selkeästi isompi kuin mielenosoitukset, joita se oli kokoontunut vastustamaan. Etenkin Pvl:n marssi, johon verrattuna Helsinki ilman natseja oli osallistujamäärältään moninkertainen, jäi hieman surkean oloiseksi viimeiseksi pyristelyksi, jolle Soldiers of Odinien ja YouTubesta tunnettujen kämänationalistien mukaanotto ei ole tuonut ainakaan lisäuskottavuutta. Muutamaa tuntia myöhemmin soihtujen täyttämä Töölö oli kuitenkin kylmäävä näky. Väkivaltaisten ja avointen natsien vastustaminen on tärkeää, mutta myös salonkikelpoisuuteen pyrkivien fasistien poliittisen elintilan kuristaminen olemattomiin on välttämätöntä, etenkin kun ne samat natsit pääsivät samoilla tunnuksilla marssimaan suhteellisessa rauhassa siellä. Vaikka myös jokainen yksittäinen häiriöteko on ehdottoman tärkeä, voimamme natseja vastaan on joukoissa, joita tarvitaan myös soihtukulkuetta ja sen henkisiä tilaisuuksia vastaan. Jos ja kun vastaavia tapahtumia tullaan järjestämään myös tulevaisuudessa, kehotamme kaikkia toimimaan porukalla ja innolla myös niitä vastaan loppuun asti, ja myös suunnitella yhdessä miten jatkaa järjestäytynyttä toimintaa myös mielenosoituksen jälkeen. Ensi vuodelta odotamme siis entistä enemmän ja monipuolisempaa vastarintaa natseja vastaan!