Muistokirjoitus kolmelle kurdinaiselle, jotka taistelivat fasismia vastaan. 8 vuotta sitten tänään heidät murhattiin Pariisissa.
Kahdeksan vuotta sitten, tammikuun yhdeksäntenä 2013, turkkilainen mies jolla oli linkkejä Turkin turvallisuuspalveluun ampui kolmea kurdinaista päähän kurdien informaatiokeskuksessa Pariisissa. He olivat Sakine Cansiz, Fidan Doğan ja Leyla Şaylemez. Kaikki kolme olivat olleet aktiivisia ja järjestäytyneitä kamppailussa fasismia ja patriarkaattia vastaan kurdien vapausliikkeessä. Pari päivää sitten Pariisissa pidettiin muistotilaisuus ja marssi heidän kunniakseen, ja vaadittiin Turkin presidentti Erdoganin viemistä oikeuteen näistä murhista.
Väkivalta naisia kohtaan on erittäin poliittista, kohdistuen erityisesti poliittisesti aktiivisiin naisiin. Nämä murhat osoittavat että Turkilla on valta ja vapaus toimia myös Euroopassa. Ketään ei ole vieläkään tuomittu näiden kolmen naisen murhista.
Haluamme tänään muistaa ja kunnioittaa näitä kolmea naista. Fidan Doğan oli Kurdistan National Congress (KNK) Pariisin edustaja ja Leyla Şaylemez oli kurdien nuorisoliikkeen jäsen. Sakine Cansiz, tai Sehid Sara, oli yksi PKK:n (Kurdistanin työväenpuolue) perustajajäsenistä. PKK perustettiin vuonna 1978 ja koki alkuvuosinaan kammottavaa sortoa Turkin valtion taholta. Monia perustajajäseniä ja aktiiveja vangittiin. Monet kurdit silloin, kuten nykyäänkin, pakotettiin mukaan turkkilaiseen nationalismiin sekä assimiloitumaan turkkilaiseen identiteettiin. Olosuhteet vankilassa olivat karmeat, kidutus ja väkivalta oli yleistä. Sakine Cansiz jatkoi poliittista työtään vankilassa ja hänen tovereidensa kerrotaan pitäneen yhtä erinomaisen hyvin kidutuksia ja vartijoiden solvauksia vastaan. Sakine vapautettiin vankilasta vuonna 1991.
1990-luvulla puolueessa tapahtui ns. “avioero” miesten ja naisten välisessä järjestäytymisessä. Vankilasta vapauduttuaan Sakine pisti alulle järjestäytymisen naisten parissa ja perusti naisten aseelliset joukot, jotka toimivat erillisinä miesten vastaavista joukoista. Arkipäiväisen patriarkaatin todettiin aiheuttavan ongelmia, jotka heikensivät naisten asemaa. Siksi naisten autonomista järjestäytymistä pidettiin tarpeellisena ja tätä tuki myös PKK:n ideologinen johtaja Abdullah Öcalan. Tämä kuitenkin tapahtui yhteistyössä miesten kanssa. Katsottiin, että naisten järjestäytyminen on tie kaikkien vapauteen.
Tänään näemme tämän järjestäytymisen ja ideologisen kehityksen siirtyneen pois vanhanaikaisesta marxismi-leninismistä ja valtio-ajattelusta vapaaseen demokraattiseen konfederalismiin, jonka tunnetuin käynnissä oleva projekti on Rojava, nykyään Pohjois-Syyrian Autonominen Hallinto. Abdullah Öcalanin kehittämä vapauteen perustuva ideologia ja PKK:n tapa järjestäytyä on johtanut muun muuassa siihen, että nuoret kurdinaiset – ja nyt myös muutkin naiset Lähi-idässä – ovat olleet tärkeässä roolissa sodassa niin ISISiä kuin fasistisen Turkinkin hyökkäyksiä vastaan.
Haluamme muistaa myös muita, jotka ovat jatkaneet Sakinen, Leylan ja Fidanin työtä. Yksi heistä on naispolitikko Hevrin Khalaf, jonka Turkin tukemat jihadistit (ja entiset ISIS-taistelijat) brutaalisti teloittivat vuonna 2019 kun Turkki hyökkäsi Pohjois- Syyriaan. Turkin hyökkäys on edelleen käynnissä, vaikka siitä ei ole paljon uutisoitu valtamediassa vuoden 2019 jälkeen. Turkin valtio ja Bashurissa (Irakin Kurdistanissa) toimiva KDP-puolue ovat viime aikoina aloittaneet vaarallisen yhteistyön PKK:ta vastaan mikä tarkoittaisi kurdien välistä sisällissotaa ja hyödyttäisi Turkkia. Tämä kaikki vaarantaa sen kamppailun ja perinteen, mitä Sakine on ollut rakentamassa.
Oppiessamme näistä naisista, heidän kamppailuistaan ja heidän ideologiastaan, voimme jatkaa heidän työtään kertomalla siitä eteenpäin. Sakine kamppaili fasismia vastaan, samoi myös meidän on kamppailtaiva fasismia vastaan täällä ja nyt. Olemme osa laajaa fasisminvastaista perinnettä ja liikettä. Erityisesti Yhdysvalloissa juuri tapahtuneen fasistisen vallankaappausyrityksen jälkeen tulee yhä selvemmäksi ja selvemmäksi, että kamppailumme pitää vahvistua. Otamme esimerkkiä Sakinesta, Fidanista ja Leylasta, ja muistamme heitä ja kaikkia kamppailevia vapaita naisia kunnioituksella.
Antifasistisena ja feministisenä verkostona lähetämme erityisen lämpimät ja vallankumoukselliset terveiset kaikille kamppaileville naisille, jotka jatkavat Sakinen, Fidanin ja Leylan tietä, ja jotka näyttävät että kamppailu fasismia ja patriarkaattia vastaan jatkuu. Lähetämme myös lämpimät ja vallankumoukselliset terveiset kaikille Sakinen, Fidan ja Leylan tovereille, sekä liikkeelle, josta he tulevat.
Sakinen elämänkerrasta kaksi ensimmäistä kirjaa on käännetty englanniksi ja suosittelemme lämpimästi molempia. Sara: My Whole Life Was a Struggle ja Sara: Prison Memoir of a Kurdish Revolutionary löytyvät hyvästä kirjakaupasta läheltäsi, tai voit tilata ne lähikirjastoosi.
Lue myös: