Juvalainen kansanedustaja Ano Turtiainen erotettiin torstaina perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Päivää aiemmin Turtiainen oli sosiaalisessa mediassa tehnyt vastenmielisellä tavalla pilaa Yhdysvalloissa poliisin murhaamasta George Floydista. Tämä on jo vuoden toinen merkittävissä määrin huomiota saanut tapaus, jonka seurauksena puolue on harventanut rivejään. Viimeksi helmikuussa “harjaamisen” kohteena olivat niin kutsutut “etnonationalistit” eli avoimesti valkoista ylivaltaa kannattavat puolueen nuorisojärjestön edustajat. Turtiaista ei kuitenkaan potkittu pois itse puolueesta, vaan pelkästä eduskuntaryhmästä. Lisäksi hänelle myönnettiin oikeus jo puolen vuoden päästä hakea takaisin, jota hän ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ole käyttämässä.
Turtiaisen potkut ovat hyvä asia. Ihmisen, joka näkee pelkkää huumoria katsellessaan kuolevan ihmisen hätää, ei tulisi toimia kansanedustajana. Turtiaisen historia tällä saralla on pitkä, ja hän on aikaisemmin kehottanut ihmisiä muun muassa terrori-iskuihin Punaista ristiä vastaan ja pitänyt ebolaa hyvänä asiana, koska se tappaa afrikkalaisia. Muiden perussuomalaisten kansanedustajien tavoin Turtiainen on rasisti, mutta sen lisäksi hän on törkyturpa, joka ei osaa tai välitä hillitä ulosantiaan.
Perussuomalaisten kansanedustajilta, kaupungin- ja kunnanvaltuutetuilta sekä puolueen aktiiveilta löytyy sosiaalisesta mediasta jatkuvalla syötöllä rasistista ja ihmisvihamielistä materiaalia, joka vain harvoin päätyy median hampaisiin. Jo pelkästään tähän tapaukseen liittyen espoolainen kaupunginvaltuutettu ja Suomen Sisun ydinaktiivi Teemu Lahtinen jatkoi rasistisella väkivallalla hekumoivaa pilkantekoa Floydin kustannuksella Instagram-tilillään. Jussi Halla-ahon itsensäkin suosio perustuu hänen netissä harjoittamaan rotutohtorointiin, jota hän on vasta poliittisen uransa myötä alkanut kaunistella rasistisen politiikan ydintä unohtamatta. Kun jostain kyseenalaisesta lausunnosta seuraakin poikkeuksellisesti epäsuotuisaa mediahuomiota, asia ei yleensä vaadi perussuomalaisilta juuri mitään reaktiota sillä uutisvirran keskittymiskyky on erittäin lyhyt. Yksittäiset törkeät kommentit saattavat kohahduttaa, mutta kokonaiskuva usein katoaa.
Ei siis ole uskottavaa, että Turtiaisen tai vaikkapa fasistiksi julkisesti identifioituvan Toni Jalosen maailmankuvat olisivat oikeasti yllätys niille, jotka ovat heidän kanssaan jatkuvasti tekemisissä samassa puolueessa. Ennen kuin mediakohun laajuus Turtiaisen tapauksessa todella selvisi puolueelle, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tavio yritti vielä väheksyä koko hommaa pelkästään “alatyylisenä”. Myöhemmin hän tunnusti kuvan jopa rasistiseksi, joka on perussuomalaisilta harvinainen tunnustus. Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa kehuttiin perussuomalaisten etenevän oikeaan suuntaan, mutta sadoista rasistisista edustajista tunnettu ja vähemmistövihamielistä politiikkaa tekevä puolue ei sisällöllisesti muutu yksittäisiä edustajia poistamalla vaan muuttamalla politiikkansa suuntaa niin radikaalisti, ettei kyseessä enää käytännössä olisi sama puolue. Se, että asmankaltaisia rasistisia, seksistisiä ja muilla tavoin syrjiviä kannanottoja jää jatkuvasti median valokeilan ulkopuolelle, kertoo siitä, ettei muutosta voi pitää uskottavana. Turtiaisen rangaistuksessakin puolue meni sieltä, missä aita oli matalin, ja jätti takaoven täysin auki Turtiaiselle.
Potkut ovat kuitenkin näistä varauksista huolimatta oikein. Vaikka ne eivät välttämättä kerro muuttuvasta perussuomalaisesta puolueesta, ne kertovat sitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen rajoista. Tästä kertoo myös urheilufirma Eliteftsin päätös lopettaa yhteistyö Turtiasen voimailualan yrityksen kanssa. Perussuomalaiset ovat kiihtyvässä tahdissa koetelleet ympäröivän yhteiskunnan rajoja sen suhteen, minkälaisia kannanottoja voi tehdä ilman seuraamuksia. Äärioikeistolainen ja rasistinen retoriikka on toistaiseksi vakiintunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja perussuomalaiset ovat jatkuvasti kokeilleet kepillä jäätä sen suhteen, miten paljon pidemmälle he voivat vielä mennä. Heille on nyt lyhyen ajan sisään tullut raja vastaan useasti. Se on pakottanut heidät puolustuskannalle, sillä jos Halla-ahon perussuomalaiset haluavat nähdä itsensä hallitusvastuussa, se tarvitsee siihen myös liittolaisia muusta oikeistosta. Se vaatii persuilta myös todellista työtä imagonsa salonkikelpoistamiseksi.
Turtiainen opettaa meille, että olemalla hiljaa siitä kaikesta rasistisesta törystä mitä perussuomalaiset vuoltavat sosiaalisiin medioihinsa, emme auta yhtään ketään. Mitä enemmän media grillaa perussuomalaisia puolueessa rehottavasta rasismista ja mitä vähemmän media uskoo puoluetoimiston meriselityksiä, sitä kapeampi on perussuomalaisten yhteiskunnallinen tila ja sitä selkeämmän opetuksen se antaa muille varjoissa hiippaileville rasisteille siitä, että rasistisella poliittisella toiminnalla on seurauksensa.
Katso myös: