Afrinin miehityksen jälkeen omaisuuttaan turvaamaan palanneet perheet joutuivat pakenemaan uudelleen Turkin valtion ja sen jengien tyrannian vuoksi.
Turkin valtion ja sen miliisien miehitettyä Afrinin kaupungin joutuivat sadat tuhannet ihmiset jättämään talonsa ja tilansa kuluneen vuoden maaliskuussa paetakseen Şehban alueelle. Jotkut perheet palasivat myöhemmin estääkseen miehitysjoukkoja takavarikoimasta heidän talojaan ja maitaan, mutta kohdattuaan miehytysjoukkojen harjoittamat ryöstelyt, rosvoamiset, kaappaukset ja kidutukset joutuivat he jälleen pakenemaan.
H. M. -lyhennettä käyttävä henkilö kertoo, miten heidän perhe oli yksi niistä perheistä, jotka joutuivat palaamaan. ANF-uutissivusto puhui perheenjäsenten kokemuksista miehitetyssä Afrinissa heidän paluunsa jälkeen. He kertoivat uskoneensa huhuja siitä, että Afriniin olisi turvallista palata. Afrinissa he kuitenkin huomasivat sen muuttuneen “täydeksi helvetiksi.”
Afrin on joutunut susien kynsiin
H. M. kertoo kuinka perhe joutui miehityksen jälkeen kodittomaksi ja pakenemaan Şehbaan. Siellä perhe oli kaksi kuukautta. “Jotkut kertoivat meille ettei Afrinissa olisi mitään ongelmia ja palasimme. Mutta siellä ei ollutkaan niinkuin he olivat sanoneet. Afrin on kaunis, mutta Afrin on joutunut susien kynsiin. He tekivät Afrinista helvetin.”
“Yöllä he tulevat ja vievät ihmisiä”
H. M selittää meille, että Afrinissa on paljon vakoojia ja ilmiantajia: “Kukaan ei tiedä kuka tappaa kenet. Vihollisella ei ole omatuntoa. He menevät taloihin ja varastavat. He vievät viattomia ihmisiä. He ampuvat toisiaan. He tulevat illalla ja ottavat ihmisiä mukaansa. Melkein joka, ellei peräti joka yö, vievät he 5-10 henkilöä. Meidän oli itse koettava, ettei täällä voi asua. Totesimme lopulta, että mitä iloa on talosta tai omaisuudesta jos joutuu pelkäämään henkensä puolesta”
He peittävät kasvonsa ja tunkeutuvat taloihin
H. M. kertoo heidän Afrinissa olonsa alkuvaiheista: “he odottavat 15-20 päivää, sitten he tunkutuvat kasvot peitettyinä taloon. Tilanne oli täysin erilainen kuin mitä meille oltiin kerrottu. Asemamme Şehbassa oli parempi. He polttivat koko Afrinin ympäristön maan tasalle. He sytyttävät oliivipuita tuleen. He jakavat kansan sadon keskenään. Kun talonomistajat tulevat takaisin ja vaativat talojaan, kieltäytyvät he antamasta niitä takaisin. He sanovat heille ‘tehkää kantelu asiasta’ Mutta kenelle? Turkkilaisille? Jengeille? Me jäämme äänettömiksi, ilman vaihtoehtoja.”
“Meidän oli jengien takia paettava toisen kerran Afrinista”
H. M:n kumppani K. H. kertoo: “Jätimme Afrinin erityisesti lentokoneiden takia. Meillä ei ollut autoa ja kävelimme Şehban. Meille sanottiin ‘Tulkaa takaisin, teidän asuntonne ryöstetään’ Eli lähdimme takaisin. Mutta kun olimme siellä näimme kuinka Afrinin tilanne on todella huono. Meidän oli jengien takia paettava toisen kerran Afrinista. Kävelimme taas takaisin Şehbaan. Lapsemme sairastuivat matkalla ja olivat täysin lopussa. Afrin on meidän vanha Afrin, mutta jengit ja Turkin valtiot ovat ajaneet sen aivan hirvittävään tilaan. He vievät ihmisiä, he vievät tyttöjä, he vievät vanhuksia. Mutta eniten he kaappaavat nuoria.”
Lasten kaappauksia ja lunnaiden vaatimisia
K. H. sanoo, että jengit kaappaavat jopa pieniä lapsia vaatiakseen lunnaita. “Naiset ovat aina taloissa. Kun he menevät ulos eivät he voi olla puolta tuntia pidempään. Heitä pelottaa. Lapsia kaapataan. He yrittivät kaksi kertaa kaapata poikamme. Poikani onnistui pelastamaan itsensä ja pakenemaan kotiin. He onnistuivat kaappaamaan 5 tai 6 lasta. He ottavat lapset mukaansa ja haluavat rahaa. Emme tiedä mitä tapahtuu jos rahoja ei makseta. Emme tiedä tapetaanko heidät vai viedäänkö heidät jonnekin muualle. Mutta lapset eivät koskaan palaa. Jengit ovat kaikkialla. Todella monet tulevat Ghoutasta. Jengit tappavat toisiaan. Kaksi jengiä tappoivat toisensa hääpaikan takia.
Lapset eivät voi unohtaa kokemaansa pelkoa
Perheen lapset eivät voi unohtaa kokemustaan Afrinissa. Yks perheen lapsista, R. H., kertoo kahdesta jengien kaappausyrityksestä: “Afrinissa on paljon jengiläisiä. He ampuivat jatkuvasti. Me pelkäsimme kovasti. He yrittivät kaapata minut kaksi kertaa, mutta juoksin pois ja sain pelastettua itseni.
Emme voineet leikkiä kadulla. Kun ammuskeltiin, menimme koteihimme. Pelkäsimme, että he osuisivat myös meihin. Halusimme palata Afriniin, mutta siellä on jengejä joita pelkäämme. He heittelivät pommeja ja heidän kranaatinsirpaleensa lensivät lähistöllemme. Kun hävittäjät hyökkäsivät piilouduin talon nurkkaan ja peitin korvani etten pelkäisi. Nyt olemme Şehbassa ja saamme olla rauhassa. Minä saan olla rauhassa.”
Lähde: Anfdeutsch.com
Katso myös: