Rojavan vallankumous Syyrian pohjoisosissa on inspiroinut antifasisteja eri puolilla maailmaa. Useita antifasisteja on mm. matkustanut Rojavaan tukeakseen yhteiskunnallista vallankumousta, osallistuakseen sen puolustamiseen ympäröiviä taantumuksellisia ja autoritäärisiä voimia vastaan sekä oppiakseen apoistisen liikkeen järjestäytymistavoista. YPG/YPJ-joukkojen vallankumouksellinen itsepuolustus pysäytti ylivoimaisesti aseistautuneen ja nopeasti edenneen Islamilaisen valtion (ISIS) Kobanen kaupungin porteille tammikuussa 2015. Siitä lähtien YPG/YPJ ja niiden johtama Syyrian demokraattiset voimat (SDF) -liittouma on vapauttanut Isisin valtaamia alueita takaisin ja vakiinnuttanut alueille paikallisen, tasa-arvoon ja vapauteen perustuvan itsehallinnon.
ISISin ja sen kaltaisten ryhmien vastustaminen on osa kansainvälistä antifasistista kamppailua. Siksi käänsimme Dilar Dirikin artikkelin, joka avaa kurdiantifasismin ideologisia perusteita ja lähihistoriaa. Hänen mukaansa kurdien demokraattinen vastarinta ISISiä vastaan osoittaa, ettei antifasismia voi eikä pidä erottaa laajemmasta taistelusta kapitalismia, patriarkaattia ja valtiota vastaan.
Dilar Dirik:
Radikaali demokratia – fasismin vastaisen kamppailun etulinja
Syksyllä 2014, vain muutamia kuukausia niin kutsutun Islamilaisen valtion (ISISin) Syyriassa ja Irakissa tekemien massiivisten aluevaltauksien sekä erityisesti naisiin kohdistuneiden verilöylyjen jälkeen, nousi tämän synkän pilven voimakas ja vallankumouksellinen hopeareunus suhteellisen tuntemattoman Kobanen kylän horisontista.
Otettuaan haltuunsa Mosulin, Tel Afarin, sekä Sinjarin kaupungit Irakissa, kuten myös laajoja alueita Syyriassa vuodesta 2013 lähtien, ISIS valmistautui hyökkäämään Syyrian pohjoisosaan alueelle, joka on kurdien keskuudessa tunnettu nimellä Rojava. Kobaneen hyökätessään he eivät kuitenkaan osanneet valmistautua uudenlaisen vihollisen kohtaamiseen – hyvin organisoituneeseen, poliittisesti motivoituneeseen yhteisöön, joka oli urheasti valmis puolustamaan itseään keinolla millä hyvänsä sekä maailmankatsomuksella, joka kääntää ISISin kuoleman ideologian päälaelleen.
Arîn Mîrkanista, nuoresta vallankumouksellisesta kurdinaisesta, tuli Kobanen voiton symboli – tuon kaupungin, joka rikkoi myytin ISISin voittamattomasta fasismista. Naisten puolustusjoukoissa (YPJ) taistellut Mîrkan räjäytti itsensä lokakuussa 2014 lähellä strategisesti merkittävää Mishtenur-mäkeä pelastaakseen toverinsa sekä vapauttaakseen alueen ISISin hallinnasta. Tämä muutti tilanteen Kansan puolustusjoukoille (YPG/YPJ) ja muille sen kanssa yhteistyössä toimiville ryhmille myönteiseksi, ja pakotti ISISin puolustuskannalle. Kuukausien väsymättömän taistelun jälkeen, joka sai Yhdysvaltojen johtaman koalition tarjoamaan sotilaallista tukea, Kobane oli vapaa.
Videoita ISISin otteesta vapautuneista ihmisistä julkaistaan lähes päivittäin; ihmiset tanssivat ja polttavat savukkeita ensimmäistä kertaa aikoihin, miehet ajavat partojaan ilosta itkien, naiset polttavat ja tallaavat mustia huivejaan huutaen vapautta. Taistelijoiden, paikallisten yhteisöjen sekä etenkin niihin kuuluvien naisten näkökulmasta tässä sodassa ei ollut kyse etnisestä tai uskonnollisesta konfliktista. Kyse oli historiallisesta taistelusta ISIS:in raiskaajajengien ilmentämän patriarkaalisen statistisen ja kapitalistisen modernisuuden, sekä kamppailussaan vapautuneissa naisissa ruumiillistuvan vapaan elämän vaihtoehdon välillä.
Kapitalistisen modernisuuden tuotos
ISIS-ilmiötä ja sen viehätystä tuhansissa nuorissa on yritetty selittää paljon etenkin huomioiden organisaation brutaalit toimintatavat. Monet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että ISISin jäsenet palvelevat järjestöään usein joko pelosta tai palkkioiden toivossa. Mutta on selvää, että ne tuhannet ihmiset, jotka ovat ympäri maailmaa liittyneet ryhmittymän riveihin vapaaehtoisesti, eivät tehneet päätöstään niinkään käsittämättömistä julmuuksista huolimatta, vaan juurikin niiden takia. Sillä ISIS ei ole uskonto, vaan armoton vallan tunne – jopa kuoleman uhalla – joka houkuttelee ihmisiä kaikkialta liittymään tähän ekstremistiryhmään.
Pelkkien yksittäisten tekijöiden ympärille rakentuvat teoriat eivät yleisesti onnistu ottamaan huomioon niin alueellisia kuin kansainvälisiäkään sosioekonomisia asiayhteyksiä, jotka antavat elämänvastaisten doktriinien, kuten ISISin, kasvattaa kannatustaan. Meidän täytyy tiedostaa ISISin vetovoima nuoriin miehiin, joilta on riistetty mahdollisuus toimia kunnollisina ihmisinä ilman, että haemme oikeutusta ryhmän agendalle, tai vapautamme näihin ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneitä yksilöitä heidän vastuustaan. On äärimmäisen tärkeää tarkastella ISISin tarjoamaa välitöntä tyydytystä autoritäärisen vallan, rahan ja seksin muodossa sen kontekstissa, eli patriarkaalisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa, joka tekee elämästä merkityksetöntä, tyhjää sekä toivotonta.
Toisin kuin laajempaan kontekstiin asettaminen, ISISin viehätyksen patologisointi niin kutsutun terrorisminvastaisen sodan kulisseissa ei anna meille mahdollisuutta ymmärtää mikä ajaa “kunnollisia poikia” Saksasta matkustamaan Lähi-itään ryhtyäkseen teurastajiksi. ISIS on vain äärimmäinen ilmentymä pahaenteisestä maailmanlaajuisesta trendistä; viimeaikainen kallistuminen kohti autoritaarista oikeistopolitiikkaa ympäri maailmaa on saanut yhden käsitteen, jonka kerran luultiin kadonneen ihmiskunnasta ikuisiksi ajoiksi, palaamaan osaksi jokapäiväistä elämäämme ja poliittista sanastoa: fasismi.
Fasististen liikkeiden välillä on tietenkin merkittäviä eroja niin ominaisuuksissa, metodeissa kuin konteksteissakin, mutta mitä tulee hierarkkiseen organisaatiorakenteeseen, autoritaariseen ajatusmalliin, äärimmäiseen seksismiin, populistiseen terminologiaan, sekä ovelasti haavoittuvaisten ryhmien tarpeita, pelkoja sekä mielihaluja hyväksikäyttäviin värväysmenetelmiin, ISIS on monin tavoin kansainvälisten vastineidensa kaltainen.
Voimme ajatella fasismia spektrinä, jonka avulla maailmanlaajuisen kapitalistisen järjestelmän valtahierarkian huipulle asemansa vakiinnuttaneet valtiot kykenevät jatkuvasti vahvistamaan auktoriteettiaan poliittisten instituutioiden, talouspolitiikan, asekaupan, median sekä kulttuurillisen hegemonian avulla. Vähemmän kehittyneet valtiot puolestaan joutuvat turvautumaan “primitiivisempiin” fasismin muotoihin, kuten näennäisen päämäärättömään ekstremistiseen väkivaltaan. On havaittavissa selkeitä yhtäläisyyksiä siinä, kuinka fasistit ovat kaikkialla riippuvaisia epäluottamuksen ja pelon ilmapiiristä vahvistaakseen valtion otetta kansasta. Vihollisiaan haastavat leimataan “terroristeiksi” tai “Jumalan vihollisiksi”, jolloin heidän tuhoamisensa keinolla millä hyvänsä on sallittua.
Fasismi nojaa vahvasti päätöksentekoelinten puutteeseen laajemmissa yhteisöissä. Sitä ruokkii ilmapiiri, jossa yhteisöiltä viedään mahdollisuus suoraan toimintaan, luovuuden ilmaisuun, sekä omien vaihtoehtojen kehittämiseen. Kaikki solidaarisuus ja lojaalisuus osoitettuna mille tahansa muulle kuin valtiolle on tuhottava, jotta eristäytyneet yksittäiset asukkaat tulevat riippuvaisiksi valtiosta ja sen instituutioista.
Tämän vuoksi yksi fasismin tärkeimpiä tukipylväitä on kapitalismi, niin talousjärjestelmänä, ideologiana kuin sosiaalisen kanssakäymisen muotonakin. Modernin kapitalismin arvojärjestelmässä ihmisten välinen vuorovaikutus pelkistetään taloudelliseksi kanssakäymiseksi, jota voidaan laskea ja arvioida voittojen kautta. On helppoa nähdä yhtäläisyys kuinka kapitalismin taipumus tuhota elämiä suurempien tarkoitusperien nimissä liittyy ISISin pseudo-kalifaattinsa ylläpitämiseksi harjoittamiin raiskauksiin, ryöstelyihin ja murhaamiseen.
Kaikista vanhin siirtomaa
Kenties ratkaisevasti tärkeintä fasismin nousussa on orjuutus, joka kohdistuu kaikista vanhimpaan “siirtomaahan”: naisiin. Kaikista sorretuista ja brutalisoiduista ryhmistä, naisiin on kohdistettu kaikista muinaisimpia institutionaalisen väkivallan muotoja. Näkemykset naisista sotasaaliina, työkaluina miesten palvelemisessa, seksuaalisen tyydytyksen välineinä, sekä alustoina, joilla vahvistaa valtaa, esiintyvät joka ikisessä fasistisessa manifestissa. Valtion sekä yksityisomistuksen fetisoinnin syntymisen mahdollisti ennen kaikkea naisten alistaminen.
On mahdotonta asettua hallitsemaan kokonaisia ihmisryhmiä tai luoda koko yhteiskunnan läpäisevää jakoa ihmisten välille ilman naisten sortamista ja marginalisointia. Valtio on organisoitu patriarkaalisen perhemallin mukaan, ja toisin päin. Kaikki sosiaalisen alistamisen muodot ovat jollain tasolla jäljitelmiä kaikkein kokonaisvaltaisimmasta, intiimeimmästä, suorimmasta ja haitallisimmasta orjuutuksen muodosta, joka on naisiin kohdistuva väkivaltainen seksuaalinen alistaminen, kaikilla elämän osa-alueilla.
Väkivallan ja hierarkian eri rakenteilla ja instituutioilla – kuten kapitalismilla tai patriarkaatilla – on erottavia piirteitä, mutta fasismi muotoutuu näiden kaikkien välisestä keskittyneestä, järjestelmällisestä yhteistyöstä. Ja juuri tässä fasismi ja kapitalismi, yhdessä muinaisimman alistamisen muodon, patriarkaatin, kanssa löytävät monopolisoiduimmat ja systemaattisimmat ilmenemismuotonsa modernissa kansallisvaltiossa.
Aiemmillakin hallinnoilla kautta historian on ollut despoottisia piirteitä, mutta nämä ovat aina nojanneet moraalisiin koodeihin, uskonnollisiin oppeihin sekä henkisiin instituutioihin, joita kansa on pitänyt legitiimeinä. Kapitalistisen modernisuuden erityispiirre on hylätä kaikki väitteet moraalisuudesta suhteessa lakiin ja järjestykseen, ja paljastaa sen tuhoavan järjestelmän olemassaolo vain valtion, ja valtion itsensä vuoksi.
Ilman valtion hierarkkista, hegemonista luonnetta, joka monopolisoi voimankäytön, talouden, ideologian, tiedon sekä kulttuurin, ilman kaikkialle, mediasta makuuhuoneeseen tunkeutuvaa turvallisuuskoneistoa, ilman kuria ylläpitävää valtiota maanpäällisenä jumalana, ei yksikään hyväksikäytölle perustuva järjestelmä voisi selviytyä. ISIS on suoraa seurausta kummastakin: muinaisista hierarkian ja väkivallan malleista, kuten myös kapitalistisesta modernisuudesta erityispiirteineen. Ymmärtääkseen ISISiä, kuten fasismia yleisestikin, on ymmärrettävä patriarkaatin, kapitalismin ja valtion välisiä suhteita.
Radikaali demokratia vastaan totalitaarinen ekstremismi
Jos patriarkaatti, kapitalismi, nationalismi, muiden ajatusmallien tukahduttaminen ja autoritaarinen valtio yhdistyvät fasismin menetelmissä ja käytännöissä, on selvää että antifasistien täytyy luoda kamppailulleen eettinen pohja ja mentaliteetti, jotka asettuvat perustavanlaatuisesti näitä väkivaltaisen järjestyksen kulmakiviä vastaan. Juuri siihen Rojavan itsepuolustusjoukot pyrkivät.
Kobanen vapautuksen jälkeen YPG ja YPJ ovat vahvistuneet sekä määrällisesti että laadullisesti niin paljon, että ne ovat onnistuneet yhdistämään kaksi Rojavan kolmesta kantonista, Cizren ja Kobanen, toisiinsa. Sodan alkuvaiheissa suurin osa itsepuolustusjoukkojen jäsenistä oli kurdeja, mutta joukkojen etninen koostumus on monipuolistunut huomattavasti sodan kuluessa.
Lokakuussa 2015 YPG ja YPJ liittyivät monien muiden alueellisten voimien kanssa etniset rajat ylittävään Syyrian demokraattiset voimat (Syrian Democratic Forces, SDF) -liittoumaan. Syyrian demokraattisiin voimiin kuuluu muun muassa kurdeja, arabeja, syyrialaisia, assyrialaisia, tsetseenejä, turkkilaisia, tšerkessejä ja armenialaisia, jotka taistelevat maallisen, demokraattisen ja federalistisen Syyrian puolesta Bashar al-Assadia ja länsimaiden epädemokraattisia nukkeoppositioita vastaan. SDF on ollut sekä ISISin että lukuisten muiden vihollisten, kuten islamististen militioiden, Syyrian armeijan, Vapaan Syyrian armeijan (FSA) ja Turkin valtion hyökkäysten kohteena. Siitä huolimatta se on onnistunut vapauttamaan ISISin keskeisimpiä kaupunkeja, kuten Manbijin ja Shaddadehin. Parhaillaan SDF johtaa operaatiota ”ISISin pääkaupungin”, Raqqan, vapauttamiseksi. Suurin osa Syyrian ja Turkin rajaseutua, joka aiemmin oli yksi ISISin keskeisimpiä huoltoreittejä ammusten, taistelijoiden ja rahan liikutteluun, on nykyään Syyrian demokraattisten voimien hallussa. Siitä lähtien Turkki on kouluttanut valtiolle uskollisia (turkkilais)militioita sekä laajemmin sunnijoukkoja. Yhdysvaltain armeija puolestaan on koko ajan korostanut, että sen tuki SDF:lle on arabeja varten. Samaan aikaan Mahmoud Barzanin Irakin Kurdistanin demokraattiseen puolueeseen kytkeytyvät ENKS-joukot ovat pyrkineet luomaan omaa kurdiarmeijaa. Niinpä on käynyt ilmeiseksi, että SDF:n monietnisyys ei ärsytä ainoastaan kurdien itsemääräämisoikeuden vihollisia, vaan myös nationalistisia kurdeja.
Taistellessaan samanaikaisesti useita fasistisia vihollisia vastaan SDF muodostaa laajan liikkeen fyysisen itsepuolustusrakenteen, jonka tehtävä on puolustaa yhteiskuntaa valtiota, kapitalismia ja patriarkaalisia rakenteita vastaan. Siitä lähtien kun Rojavassa julistettiin vallankumous vuonna 2012, ihmiset ovat taistelleet väsymättömästi luodakseen realistisen vaihtoehdon, joka takaisi merkityksellisen elämän kaikille alueen ryhmille ja yhteisöille. Lukematon määrä ihmisiä ja yhteisöjä Pohjois-Syyriassa on liittynyt demokraattisen konfederalismin rakenteisiin, jotka pyrkivät luomaan maallisuuteen, demokratiaan, sukupuolten tasa-arvoon ja federalismiin perustuvan yhteiskunnan. Samaan aikaan väestö on aktivoitunut ruohonjuuritasolla ja luonut radikaaleja demokraattisia rakenteita kuten katujen ja naapurustojen kommuuneja.
Abdullah Öcalanin käsitteestä ”demokraattinen autonomia”, joka tarkoittaa ihmisten välitöntä ja suoraa toimintaa demokraattiseen konfederalismiin pohjautuvassa järjestelmässä, on tullut Rojavan arkipäiväistä elämää ohjaava periaate: politiikasta on tullut keskeinen osa Rojavan asukkaiden elämää. Itsehallintoon ja solidaarisuuteen perustuvat yhteiskunnallisen järjestäytymisen muodot sekä nuorten ja naisten autonomiset rakenteet ovat tehneet tuhansista ihmisistä aktiivisia ja itsetietoisia toimijoita.
Näin radikaali demokratia vahvistaa niitä solidaarisuuden siteitä, jotka kapitalismi niin aggressiivisesti pyrkii tuhoamaan luodakseen atomisoituja ja itsekkäitä yksilöitä, joita jatkuva voitontavoittelu edellyttää. Suora ja yhteisöllinen osallistuminen kaikkiin elämän osa-alueisiin on antanut autonomisiin ja ei-valtiollisiin rakenteisiin järjestäytyneille ihmisille rikkaamman ymmärryksen itsestään, laajemmasta yhteisöstä sekä demokratian ja identiteetin välisestä yhteydestä.
Rojavassa radikaalin demokratian, yhteisöön kuulumisen ja identiteetin välillä vallitsee erottamaton yhteys. Se perustuu demokraattisiin ja eettisiin arvoihin eikä nationalististen myyttien abstrakteihin käsitteisiin, jotka muodostavat pohjan fasismille. Rojavan vallankumoukselliset puhuvat ”demokraattisesta kansasta” valtiollisen nationalismin vastakohtana. Demokraattinen kansa tarkoittaa tässä kontekstissa pyrkimystä muodostaa yhteinen identiteetti jaettujen arvojen ympärille etnisyyden sijaan. Se on avoin uusille identiteeteille ja turvaa myös niiden demokraattisen osallistumisen. Vain tällaiset vahvat yhteisöt – ”moraalis-poliittiset yhteiskunnat” Öcalanin sanoin – jotka perustuvat tyhjien nationalististen identiteettien sijaan etiikkaan ja politiikkaan, voivat puolustaa itseään fasistisen vihollisen fyysisiä ja psykologisia hyökkäyksiä vastaan.
Radikaalin demokratian on siis oltava luonteeltaan kansainvälinen ja annettava kaikille identiteeteille niiden tarvitsema tila järjestäytyä ja demokratisoida itsensä. Syyrian demokraattisten voimien luominen kaikkien alueen yhteisöjen yhteiseksi itsepuolustukseksi perustuu ymmärrykseen, että kansallisvaltioiden aika on mennyt eikä vapaa elämä voi perustua samoihin nationalistisiin ajattelutapoihin, jotka ovat olleet syynä verenvuodatukseen. Lisäksi jo pelkkä autonomisen naismilitian – jonka julkilausuttu päämäärä on naisten vapauttaminen kaikista miehisen ylivallan muodoista – olemassaolo militaristisen ja patriarkaalisen väkivallan keskellä on ehkä kaikkein vapaudellisin, antikapitalistisin ja antifasistisin elementti Rojavassa. Periaatteet, jotka tekevät konservatiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa kasvaneesta naisesta oikeudenmukaisen ja kauniin maailman puolesta taistelevan militantin, vaativat äärimmäisia henkisiä, emotionaalisia ja fyysisiä ponnistuksia.
Joitakin suurimpia naisten itsepuolustusliikkeitä Kurdistanissa sekä Irakin, Iranin, Syyrian ja Turkin miehittäjävaltioiden alueella.
Oikeastaan tarttuminen miehisen vallan symboliin patriarkaatin murskaamiseksi on varsin vallankumouksellista missä hyvänsä. Sen on kuitenkin aina liityttävä laajempaan yhteiskunnalliseen vallankumoukseen. Rojavassa naisista on itse asiassa tullut vallankumouksen elinvoimaisin osa heidän järjestäytyessään osuuskunniksi, kommuuneiksi, neuvostoiksi ja akatemioihin. Vaikka miesten ylivallasta ei ole vielä päästy eroon, naiset ovat jo onnistuneet luomaan yleisen poliittisen kulttuurin, joka tunnustaa naisten itsehallinnolliset päätöksentekorakenteet eikä enää normalisoi patriarkaattia.
YPJ on elävä esimerkki siitä, kuinka naisten vapautus on suora tie kapitalistisen moderniteetin, uskonnollisesti värittyneen fasismin, valtion ja muiden autoritaarisuuden muotojen murskaamiseen. Koko Wrath of Euphrates (suom. Eufratin viha) -operaatio Raqqan ja siellä olevien tuhansien seksiorjien vapauttamiseksi ISISiltä on Rojda Felat -nimisen kurdinaisen johtama. Näkymät ISISiltä vapautetuista kylistä, joissa vuosia tyranniassa eläneet naiset halaavat ja suutelevat YPJ-taistelijoita, tulevat määrittämään koko tämän vuosisadan Lähi-idän historiaa.
Antifasismi on internationalistista
Kuvat Rojavan aseistetuista joukoista Kobanen vapauttamisen yhteydessä saivat monet vasemmiston liikkeet kiinnostumaan kurdien kamppailusta. Kyse on kieltämättä historiallisesta taistelusta, jonka voittivat järjestäytyneet yhteisöt ja vapaiden naisten voima. Laajalle levinnyt sympatia alkoi kuitenkin murentua heti, kun joukot saivat ilmatukea Yhdysvaltain johtamalta liittoumalta. Ikään kuin kurdit, jotka ovat yksi imperialismin suurimpia kärsijöitä Lähi-idässä, tarvitsisivat vielä lisää valistusta suurvaltojen kieroilusta. Imperialististen voimien tekemät verilöylyt ja kansanmurhat ovat edelleen kurdien elävässä muistissa. Dogmaattiset ja binääriset maailmankuvat sekä kapeakatseiset kritiikit eivät tarjoa minkäänlaista realistista vaihtoehtoa ihmisille, jotka taistelevat henkensä edestä kentällä. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne eivät säästä ihmishenkiä.
ISISin joukkomurhien uhrien omaisille vaivattomuus, jolla länsimaiset antikapitalistit vaativat sotilaallisesta avusta kieltäytymistä ja tukivat romanttisia näkemyksiä vallankumouksellisesta puhdasoppisuudesta, olivat käsittämättömiä. Ehdottoman anti-imperialismin kannattaminen irrotettuna kaikista todellisista kokemuksista ja realiteeteista on luksusta, johon on varaa ainoastaan niillä, jotka ovat kaukana sodan aiheuttamista traumoista. SDF on ollut hyvin tietoinen siitä, että Venäjän ja Yhdysvaltain kaltaiset suurvallat voivat käyttää heitä hyväkseen ainoastaan hylätäkseen myöhemmin. Samalla SDF on kuitenkin sodan realiteettien ja ristiriitojen paineessa nostanut tärkeimmäksi tehtäväkseen tuhota kaikkein välittömimmät uhat alueen sadoille tuhansille ihmisille.
Monet länsimaissa jakoivat realistisen asenteen, ymmärsivät sotatilanteen eri ulottuvuudet ja toimivat ristiriitojen keskellä solidaarisina Syyrian demokraattisille voimille. Toiset puolestaan saivat väitetystä ”yhteistyöstä imperialistien kanssa” syyn kieltäytyä tunnustamasta mitään positiivisia saavutuksia, joita Rojavan vallankumous on saanut aikaan sodan ja kaaoksen keskellä. Yksikään historian tuntema vallankumous ei ole ollut puhdasoppinen tai täydellinen. Se tosiasia, että SDF:ään kohdistetut eettiset paineet ovat suuremmat kuin yhdenkään muun aseellisen ryhmän vaikka se ei pysty taistelemaan yksin Syyrian sodassa, on tärkeä koetinkivi sen sotatoimille. Siitä huolimatta puhdasoppinen dogmatismi, jonka pohjalta monet länsimaiset vasemmistolaiset arvioivat Syyrian sotaa ja erityisesti Rojavaa, kertoo enemmän länsimaisen vasemmiston tilasta kuin antifasistisen vastarinnan todellisista realiteeteista kentällä.
Kaikkien auktoriteettien ja voimien hylkääminen on helppoa, kun ne ovat kaukana vallankumouksellisten välittömästä elinpiiristä. Kuitenkin on välttämätöntä luoda vallankumouksellinen voima – tai tarpeen vaatiessa auktoriteetti – joka pystyy turvaamaan miljoonien ihmisten elämän. Epäilemättä vapaudellisen järjestelmän rakentaminen lankeamatta autoritaarisuuden ansoihin vaatii rohkeutta ja riskinottoa. Hierarkkiset ajattelumallit, korruptio, riisto, sekä imperialistinen hyväksikäyttö ja pettäminen jatkuvat niin pitkään kunnes vallankumouksen omat autoritaariset piirteet on eliminoitu.
ISISin vastaiseen liittoumaan kuuluvat valtiot olivat omalla politiikallaan, sodankäynnillään ja asekaupoillaan luomassa nykyistä kaaosta, ja pohjimmiltaan ne jakavat samankaltaisen mentaliteetin, josta myös ISIS sai alkunsa. Siksi valtiot eivät koskaan voi tuhota ISIStä, jonka päävihollisia ovat ne ihmiset, jotka pyrkivät luomaan radikaalisti erilaista käsitystä elämästä. Autoritaarisen ekstremismin nujertaminen on mahdollista ainoastaan radikaalin demokratian ja naisten vapautuksen kautta, ja tästä syystä Syyrian demokraattiset voimat edustavat yhtä aikamme suurinta antifasistisista kamppailua. Siksi sitä on tuettava.
Arîn Mîrkanin sankarillinen kuolema oli kunnianosoitus elämälle, vapaudelle ja naisten emansipaatiolle. Hänen epäitsekäs toimintansa solidaarisuudesta tovereitaan ja erityisesti naisten vapautta kohtaan oli kova isku ISISille, mutta ennen kaikkea sille ajattelutavalle, joka tukee globaalin kapitalismin individualismia. Maailmassa, jossa naisen kehoa seksualisoidaan ja esineellistetään, Arîn Mîrkan käytti ruumistaan fasismin vastaisen taistelun viimeisenä rintamalinjana.
Kobanen taistelu kiihotti ihmisten luovaa mielikuvitusta eri puolilla maailmaa. Se osoitti konkreettisesti, että poliittisesti valveutunut ja järjestäytynyt yhteisö voi vähäisilläkin varustuksilla tuhota voimakkaimmatkin aseet, synkimmätkin ideologiat ja kammottavimmat viholliset. Aikakautemme antifasismin tehtävän on ottaa järjestäytymisen ja itsepuolustuksen keinot yhteisöjen omiin käsiin, eikä ikinä luovuttaa vastarinnan välineitä valtioille tai autoritaarisille instituutioille. Osoittaakseen kunniaa Arîn Mîrkanin kaltaisille vallankumouksellisille, antifasistien on mobilisoitava kaikki elämän osa-alueet ja sanottava yhteen ääneen: Êdî bes e — ya basta — nyt riittää!
Kirjoitus on alunperin julkaistu englannin kielellä Roar Magazine -lehden 5. numerossa otsikolla Radical Democracy: The First Line Against Fascism. Se on luettavissa englanniksi myös lehden verkkosivuilla.
Lisää aiheesta:
- Turun Varis ryhmä järjestää 16.5. luennon ja keskustelutilaisuuden teemasta Kurdiliike ja espanjan sisällissota – luento antifasistisesta näkökulmasta.
- AFA Tukholma: Matkakertomus Rojavasta
- Avoin kirje brittiläisiltä YPG-taistelijoilta koskien Lontoon hyökkäyksiä
Klikkaa kuvaa ladataksesi tulostusvalmiin julisteen.