Haastattelimme Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen vuoden 2022 ympäristöblokin järjestäjiä. Ympäristöblokin järjestäjänä toimivat Emilia ja Elokapinan antifasismityöryhmä. Tämän tekstin voi lukea jatkona vuonna 2021 julkaistulle haastattelulle, mutta vastaajat ovat eri henkilöitä.
Emilia on helsinkiläinen autonominen ryhmä, jonka lähtökohtia ovat antiautoritäärisyys, intersektionaalisuus ja kommunismi. Ryhmä tekee työtä muun muassa antifasismin ja ympäristöteemojen ympärillä.
Elokapinan antifasisimiryhmä on Elokapinan sisäinen työryhmä, joka käsittelee fasismin ja eriarvoistavien rakenteiden suhdetta sekä ilmastokriisiin että ympäristöliikkeeseen.
Miksi ympäristöblokkia järjestetään?
Ympäristöblokki järjestettiin kolmatta kertaa osana Helsinki ilman natseja -mielenosoitusta. Ympäristöblokin järjestäminen on meille hyvin konkreettinen tapa tuoda esiin, että ympäristöliikkeen ja antifasistien kamppailu on yhteinen ja toisiinsa kietoutuva: tavoittelemme sosiaalisesti oikeudenmukaista, aidosti tasa-arvoista ja ekologisesti kestävää tulevaisuutta kaikille. Toimimme fossiilikapitalismia ylläpitävää, ilmastokriisiä kiihdyttävää sekä globaalia epätasa-arvoa edistävää (ääri)oikeistolaista politiikkaa vastaan. Ilman järjestelmän muuttamista emme pääse eroon ympäristötuhosta emmekä äärioikeistosta.
Tämän lisäksi antifasismi on nähdäksemme ympäristöliikkeen itsepuolustusta, sillä fasistiset liikkeet niin Suomessa kuin kansainvälisesti ovat pyrkineet estämään ympäristöaktivistien toiminnan sekä toisaalta kaappamaan ilmastokriisiin liittyviä keskusteluja edistääkseen omaa rasistista maailmankuvaansa. Äärioikeistolainen politiikka pyrkii rajoittamaan järjestäytymistä, toimintamahdollisuuksia sekä ihmisten vapauksia. Näin ollen on meidän jokaisen vastuulla ja intresseissä toimia sitä vastaan, esimerkiksi Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen osallistumalla!
Millaisia teemoja tänä vuonna haluttiin nostaa esiin ympäristöblokissa?
Halusimme huomioida erityisesti ekofasismin uhan, jonka riski kasvaa ilmastokriisin edetessä. Yhä useammin äärioikeistolaiset toimijat pyrkivät ilmastokriisin vastaisen kamppailun nimissä ylläpitämään valkoista ylivaltaa ja epätasa-arvoa globaalin pohjoisen ja etelän välillä. Kuten on aikaisemmin todettu, ekofasistit pyrkivät edistämään hierarkista ja ihmisvihamielistä politiikkaansa perustellen sitä luonnonsuojelulla ja ympäristökriiseihin vedoten.
Kapitalismi on radikaali ja eriarvoistava järjestelmä. Arvoketjujen alkupäässä raatavat matalan tuottavuuden työtä tekevät ihmiset ovat uuden maailmanlaajuisen feodalismin maaorjia. Useimmiten kyseessä ovat globaalin etelän työläiset, joita riistetään sekä omissa kotimaissaan, että länsimaissa halpatyövoimana ja toisarvoisina kansalaisina.
Edellä kuvailtu tilanne on suoraa seurausta markkinatalouden ja massatuotannon ympäristöä tuhoavasta luonteesta. Nämä asiat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Paikallista luontoa ja elinolosuhteita tuhotaan ensisijaisesti globaalissa etelässä, jotta pohjoisessa talous, tuotanto ja kuluttaminen voivat jatkaa kasvuaan.
Kapitalismi tarjoaa kasvualustan fasismille, kuten historia on moneen otteeseen osoittanut. Kriisien ja lamojen välisinä aikoina kapitalismi pystyy pönkittämään näennäisdemokratian kulisseja, mutta kriisien sattuessa poliittinen kenttä kampeutuu vääjäämättä äärioikeiston puolelle, joskus porvarilliseksi naamioituneena ja joskus avoimesti.
Halusimme myös jatkaa yhteistyön ja yhteyksien rakentamista antifasistisen ja ympäristöliikkeen välille, jotka ovat iloksemme viime vuosina vahvistuneet!
Tavoitteenamme on myös ympäristöliikkeen itsepuolustuksen vahvistaminen ja suunta kohti moninaisempaa ja monimuotoisempaa ja turvallisempaa liikettä, johon mahtuvat mukaan kaikki he keihin fasistit ja muut äärioikeistolaiset kohdistavat vihamielisyyttä ja väkivaltaa. Itsepuolustus on myös tapa varmistaa ja puolustaa omaa toimintaa, johon kasvavin määrin kohdistuu uhkia niin äärioikeiston kuin laajemmin oikeiston suunnalta.
Miten tämän vuoden ympäristöblokin järjestelyt sujuivat?
Järjestelyt sujuvat hyvässä yhteistyössä Elokapinan Antifasistisen ryhmän ja Emilian välillä. Huolimatta siitä, että ympäristöasioiden ja antifasismin välinen yhteys vaatii selitystä, Elokapinan sisällä ei ole koettu arvoristiriitaa HIN:in suhteen. Vaikka itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa on jännittynyt ilmapiiri ja osallistujien turvallisuus aiheuttaa huolta ennakkoon, mielenosoitus sujui rauhallisesti ja suunnitellusti. Järjestämisvaiheessa esitetyt huolet eivät siis onneksi toteutuneet.
Miten ympäristöblokki meni paikan päällä?
Ympäristöblokki oli suuri menestys! Blokki oli suuri ja osallistujamäärä kasvoi entisestään edellisvuosista. Oli ilo huomata miten suuri ja monipuolinen joukko jakoi ajatuksemme ja innostui tulemaan yhdessä kaduille osoittamaan, ettei äärioikeistolle ole tilaa Helsingissä, ympäristöliikkeessä tai missään muuallakaan. Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille!
Millaisia ajatuksia siitä herää nyt jälkikäteen jo toista kuukautta mielenosoituksen jälkeen?
Kaikki ympäristöblokkia järjestäneet tahot ovat tyytyväisiä ja haluavat ensi vuonnakin olla osa samaa suurta joukkoa. Oli tosi ihanaa nähdä, että ohikulkijat ja reitin varrella asuvat helsinkiläiset osoittivat sympatiaa mielenosoitukselle.
Koko mielenosoitus sujui hyvin ja oli innostavaa nähdä kuinka paljon ihmisiä liittyi mukaan mielenosoitukseen. Totuttuun tapaan HiN oli päivän suurin ja varmasti myös tunnelmaltaan innostavin mielenosoitus. Onnistunut mielenosoitus kannustaa jatkamaan antifasistista työtä ja näyttää konkreettisesti kuinka tärkeää tämän työn tekeminen on. Haluammekin kiittää myös muita järjestäjiä onnistuneesta päivästä!
Miten antifasistinen ympäristötoiminta nivoutuu ja nivoutetaan osaksi laajempaa ympäristöliikettä?
On varma, että antifasismin merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa vaatii vielä paljon selittämistä ja perehtyneisyyttä. Fasististen tendenssien nousu politiikassa ja ilmastokriisi punoutuvat yhteen tavalla, joka ei välttämättä näy päältä päin katsottuna. Siihen tarvitaan kriittisen teorian soveltamista ja historian tutkimista. Elokapinan antifasistinen ryhmä ja Emilia tulevat jatkossa työskentelemään asian eteen.
On myös tärkeää tuoda esiin miten ekologiset kriisit ovat yhteydessä laajemmin yhteiskunnan järjestykseen ja sen kriiseihin. Ympäristöblokin puheessa painotettiinkin että “ympäristökriisi ja sosiaalinen kriisi ovat yksi ja sama kriisi, jolle yhteinen nimittäjä on fossiilikapitalismi”. Kasvava eriarvioisuus, epävarmuus sekä ekologinen tuho voidaan ratkaista vain yhdessä. Tämä kamppailu on yhteinen vaikka se voikin ottaa monia eri muotoja.
Käytännön tasolla tarvitsemme yhtäältä yhteyksiä, keskusteluja ja yhteistyötä suuntaan ja toiseen: ympäristöliikke löytää omat liittolaisensa ulkoparlamentaarisesta vasemmistosta, ja antifasistisen ja laajemmin vasemmistolaisen liikkeen on otettava ympäristökriisi keskeiseksi osaksi kamppailuaan. Tästä hyvä esimerkki oli viime syksyllä toteutettu mobilisaatio Take Concrete Action -massa-aktioon Gotlannissa.
Ympäristöblokki Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa on hyvä tapa tuoda esiin antifasismin tärkeyttä, mutta työ jatkuu myös vuoden muina päivinä. Meidän täytyy tuoda esiin, että ympäristöongelmat kytkeytyvät osaksi laajempaa yhteiskunnallista kriisiä. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja ja ajatusten vaihtoa, mobilisaatiota, kirjoittamista, lukupiirejä, tapahtumia, ja kaikkea muuta mikä pyrkii tuomaan esiin näiden kamppailujen yhteyden.
Miltä ympäristöliikkeen vuosi 2022 Suomessa ja laajemmin on teidän mielestänne näyttäytyy?
Julkisessa keskustelussa ilmastonmuutosdenialismin määrä näyttää olevan vähenemässä. Yhtäältä siihen vaikuttaa poliittinen ilmapiiri sekä laaja julkinen mielipide, jossa ilmastonmuutosta ei voi enää sivuuttaa. Toisaalta samaan aikaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja toimia ympäristötuhon hidastamiseksi hidastetaan eri tavoin: vastuun sysääminen muualle, omien toimien viivyttely, talouden ja ympäristön vastakkain asettaminen tai muka-ratkaisujen ehdottaminen. Vaikka viestit ja puhetavat ovat pikkuhiljaa muuttumassa, lopputulema on sama: ympäristötuhon hidastamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei tehdä konkreettisesti mitään.
Samaan aikaan vihreä kapitalismi ja vihreä nationalismi nostavat päätään. Ensimmäinen viittaa siihen, että pystymme jollain (vielä todistamattomalla) tavalla ratkaisemaan ilmastonmuutoksen luopumatta kapitalismista. Jälkimmäinen taas hyväksyy ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisin olemassaolon, mutta syyttää siitä joko vähemmistöjä, siirtolaisia tai muita sorrettuja. Ratkaisuna esitetään autoritäärisiä keinoja kuten rajojen sulkemista, maahanmuuton lopettamista ja tiukempaa valvontaa kansalaisista, jotta “oman kansan” etu saadaan turvattua jatkossakin.
Kumpikaan esitetyistä “ratkaisuista” ei ole kestävä saati haluttava. Mielestämme ympäristökriisi ja sosiaalinen kriisi tulee ratkaista vain ihmisten elämänlaatua, vapauksia ja itsemääräämisoikeuksia lisäten, ei niitä rajoittaen!
Vastapainoksi positiivista kehitystä on myös tapahtunut: julkisessa keskustelussa on nähty joitain puheenvuoroja, jotka suhtautuvat kriittisesti vihreään siirtymään ja sen vaatimaan materiaaliseen kulutukseen. Niissä painotetaan etteivät resurssit riitä rakentamaan samanlaista talouskasvua kuin tähän mennessä vain uusiutuvalla energialla. Näille puheenvuoroille, joissa kapitalismin ja talouskasvun yhteydet ympäristötuhoon tuodaan esiin, soisi lisää tilaa valtavirrassa.
Samaan aikaan valtavirtaisempi ympäristöliike on alkanut monipuolistamaan taktiikoitaan ja toimintaansa, ja on jossain määrin radikalisoitunut, tässä tarkottaen että pyritään puuttumaan nykyisen tuhokehityksen juurisyihin: etenkin massamuotoisempi suora toiminta kohdistuu yhä useammin suoraan ympäristöä tuhoavaan tuotantoon, kuten hiilivoimaan, metsähakkuisiin, öljynjalostuslaitoksiin sekä logistiikan solmukohtiin. Keski-Europaassa tämän kaltainen toiminta on jo pidempään ollut olennainen osa ympäristöliikettä, mutta viime aikoina myös lähempänä meitä on ollut tästä esimerkkejä: Elokapinan toiminta Kemin sellutehdasta vastaan, Porvoon öljyjalostamon blokkaaminen ja metsäaktivismia yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. Myös Ruotsin Gotlannissa järjestetty Take Concrete Action oli raikas avaus tällä saralla. Toisaalta etenkin paikallisella tasolla on, myös Suomessa, pitkä perinne suorasta toiminnasta, joka ei välttämättä aina näy julkisessa keskustelussa ja jää helposti pimentoon.
Samalla tukahduttamisen määrä ja asenteet ympäristötoimintaa kohtaan ovat koventuneet, niin meillä Suomessa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Etenkin jos poliittinen tilanne luisuu oikealle, on odotettavissa, ettei toimintamahdollisuudet ainakaan laajene, samalla kun ympäristön tila huononee kiihtyvää tahtia.
Millaiselta näyttää ympäristöliikkeen tulevaisuus?
Ympäristöliikkeen tulevaisuus meidän mielestämme on kiinni aika pitkälti sen tosiasian oivaltamisessa, että kapitalismin sisällä ei voida torjua sen aiheuttamia kriisejä. Täytyy oppia katsomaan aidosti laatikon ulkopuolelle ja ajattelemaan sekä puhumaan radikaalisti eri tavalla työstä, kulutuksesta ja näiden uudelleenjaosta. Sen lisäksi ympäristöliikkeen pitää varoa, etteivät liikkeen sisällä käydyt kiistat radikaalimpien ja maltillisempien strategioiden välillä repisivät liikkeen kohtalokkaasti kahtia.
Nähdäksemme liikkeessä on tilaa ja tarvetta myös moninaiselle toiminnalle, oli kyseessä sitten suoraa, massamuotoista, pienempää ja jatkuvaa. Viime vuosina on nähty eri puolilla toiminnan siirtyvän kohti materiaalisten virtojen, logistiikan ja tuotannon estämistä ja hidastamista sekä fossiilisen infrastruktuurin häiritsemistä. Tämä kehitys toivottavasti jatkuu, laajenee ja kasvaa moninaisemmaksi!
Taustalla on myös käsitys siitä että vaatimukset eivät voi kohdistua vain päättäjiin/yrityksiin/valtaapitäviin ilman että liikkeellä on painostuskeinoja toteuttaa haittaa. Jotta tämä toteutuu, meidän täytyy voimistaa omaa liikettä ja yhteyksiä muihin liikkeisiin. Moninaisuus on vahvuutemme tässäkin.
Erilaisen toiminnan ja liittolaisuuksien edistämiseksi liike tarvitsee enemmän intersektionaalista analyysia. Jotta voimme vahvistaa yhteyksiä ja luoda joukkovoimaa tuhoisia voimia vastaan, meidän täytyy syventää ymmärrystä eri kamppailuista sekä kuinka erilaiset kamppailut ovat yhteenkietoutuneita toisiinsa. Mitkä ovat yhteisiä haasteita tai kompastuskiviä jotka vaikeuttavat toimintaa, ja toisaalta mitkä ovat meitä yhdistäviä ja motivoivia inspiraation lähteitä, tavoitteita, unelmia? Millainen on maailma jonka puolesta haluamme taistella?
Tilanteesta riippuen fasistit kohdistavat voimansa ja toimintansa eri tavoin, riippuen minkä asioiden puolesta taistellaan juuri sinä hetkenä. Kaikki jotka kamppailevat vapaamman, tasavertaisemman ja paremman tulevaisuuden puolesta ovat äärioikeiston näkökulmasta vihollisia, jolloin taistelu fasismia vastaan on meidän kaikkien yhteinen ja jaettu kamppailu.
Katso myös: