Elämä on vastarintaa: tervetuloa kommuuniin

Yhdysvaltalainen It’s Going Down -sivusto on alkanut julkaista Rojavan vallankumouksen keskellä elämisestä kertovaa kolumnisarjaa yhdessä Rojavan Internationalistisen Kommuunin kanssa. Julkaisemme ensimmäisen kolumnin suomenkielisenä käännöksenä.

Rojavan vallankumous elää nyt kahdeksatta vuottaan. Mutta työ täällä on kaikkea muuta kuin tehty. Se on ollut vaikeasti tavoitettava paikka jos olet ollut internationalisti joka ei ole halunnut liittyä YPG:hen tai YPJ:n, mutta halunnut nähdä sosiaalisen vallankumouksen toiminnassa. Internationalistinen Kommuuni on juuri muista maista Rojavaan saapuvien internationalistien vastaanottopaikka. Tämä artikkeli esittelee kommuunin ja tulevat kolumnit käsittelevät kommuunin jäsenten kokemuksia työstä yhteiskunnan eri rakenteissa.

Täällä Rojavassa rakennamme uutta internationalismia

Muutama viikko sitten Palestiinan Kansanpuolueen toverit lukivat Rojavan internationalistisen kommuunin tukiviestin nuorisofestivaaleilla Länsirannalla ja nostivat Palestiinan, Kuuban ja Rojavan naismiliisi YPJ:n liput ovensa ylle.

Rojavan internationalisteja on usein verrattu Espanjan sisällissodan kansainväleisiin prikaateihin. Kansainvälisen kamppailun ja yhtenäisyyden historia ylettyy kuitenkin paljon laajemmalle kuin Euroopan mantereelle. Aikoinaan niin Kuuba kuin myös Palestiina ovat käsittäneet tämän aatteen.

Vuoden 1966 kolmen mantereen konferenssi Havannassa toi yhteen 500 vasemmistolaista delegaattia 82 maasta. Vapautetulla maalla Fidel Castro, Salvador Allende ja Marokkolainen sosialisti Mehdi Ben Barka seisoivat rinta rinnan kolmen eniten kolonisoidun mantereen sissien ja vapautusliikkeiden kanssa.

Palestiinan vapautusjärjestön koulutusleirit 70- ja 80-luvuilla antoivat samaten tilaa kaikkialta maailmasta tulleille militanteille vallankumouksellisille oppia ja kamppailla yhdessä, Saksan Punaisesta armeijakunnasta orastavaan Kurdien vapautusliikkeeseen. Erityisesti antikolonialistiseen kamppailuun osallistuvissa valtioissa vapautetut ja autonomiset alueet ovat tarjonneet tilaa yhteiselle oppimiselle ja kamppailulle. Täällä Rojavan Internationalistisessa Kommuunissa näemme itsemme osana tätä perinnettä.

Internationalistinen kommuuni

Sadat ihmiset ovat matkustaneet Rojavaan liittyäkseen tähän demokraattiseen, naisjohtoiseen vallankumoukseen vuodesta 2011 lähtien, Syyrian sisällisodan luotua tarpeellisen valtatyhjiön antaen Kurdeille mahdollisuuden suistaa pois Assadin hallinon sortotoimet ja luoda autonominen itsehallinto.

Jotkut internationalistiset siviilit löysivät paikan uusissa siiviili-instituutioissa kuten kommuuneissa, YCR:n nuorisoliitossa tai naisten autonomisissa rakenteissa; toiset kansainväliset projektit puolestaan kariutuivat niiden paikallisiin ihmisiin ja instituutioihin puuttuvan yhteyden vuoksi.

Yleisesti internationalistit olivat erilaisia ihmisiä eri maista tekemässä erilaisia asioita: kurdiystävämme kuvailisivat tilannetta sanalla tevlihev, kaikki sekaisin ilman järjestystä.

Lisäksi, kuten palestiinalainen internationalisti Baz Soz huomautti viime vuonna haastattelussa: “ottaen huomioon Rojavan vallankumouksen tärkeyden olemme yhä määrällisesti vähäisiä. Erityisesti jos tilannetta verrataan vuoden 1936 Espanjaan näemme, että työmme mittakaava on aivan liian pieni.”

Kommuunimme, joka aloitettiin virallisesti vuosi sitten kesällä 2017, oli yritys antaa rakennetta ja järjestystä tälle työlle. Halusimme uudelleenluoda tämän vallankumouksen internationalistiset kasvot ja helpottaa muiden internationalistien osallistumista. Kommuunin ovat luoneet Rojavassa pitkään työskennelleet internationalistit yhdessä Rojavan nuorisoliitton (YCR) kanssa.

Se on poliittinen rakennelma joka yhdistää internationalistit työskentelemässä aina Ezidien vuoristojen kotimaasta Shengalista naisten autonomiseen Jinwar -kylään – ja jotkut jotka ovat sittemmin palanneet Eurooppaan jatkaakseen vallankumouksellista työtään omissa kotimaissaan.

Mutta näimme myös tarpeen rakentaa itsellemme fyysisen kodin ja perustaa pysyvä ja merkityksellinen suhde ihmisiin ja maahan ympärillämme. Toverit ovat viimeisen yhdenksän kuukauden ajan ahertaneet muuttaakseen Jazira kantonin loputtomien vehnäpeltojen keskeltä nousevan raunioituneen kukkulan martyyri Helin Qerecox Internationalistiseksi Akatemiaksi.

Opi

Pyrimme jatkuvasti kamppailemaan sitä ajatusta vastaan, että voisimme yksinkertaisesti siirtää demokraattisen konfederalismin systeemin länteen – tai että voisimme siirtää omat länsimaiset ajatuksemme tänne. Lähestymme Rojavan vallankumousta nöyrästi ja kunnioituksella ja ymmärrämme, ettei se ole jokin asia joka tehtiin meitä varten, kampuksillemme tai vallatuille taloillemme.

Se on jotakin mikä tehtiin yheiskunnassa. joka on ollut vallankumouksellinen todella pitkään. Jotain mikä rakennettiin Lähi-Idän kontekstissa kurdien vapautusliikkeestä käsin.

Nimeämällä akatemiamme taistelussa fasistista Turkin valtiota vastaan kaatuneen brittiläisen marttyyrin mukaan on vain yksi esimerkki kuinka pidämme mielemme niissä uhrauksissa, jotka antavat meille mahdollisuuden istua läppäreidemme ääressä tänä päivänä, vapautetulla maalla.

Seinät on koristeltu kaatuneiden vallankumouksellisten kuvilla, Mustien Pantterien Fred Hamptonista YPG:n mediatiimin jäseniin jotka kuolivat Turkkilaisten pommeihin viime vuonna Qerecox:n vuorilla. Päivittäisillä Kurmandžin tunneillamme käännämme ja laulamme vanhoja kurdien vastarinnan lauluja.

Yleisesti järjestämme elämämme kolmen perjaatteen ympärille: opi, tue, järjestäydy. Käyttäen kritiikin ja itsekritiikin metodeja (tekmil) kehitämme vallankumoksellista näkemystämme ja lähestymistämme elämään – Abdullah Öcalan kirjoittaa, että vallankumouksellisen suurin kamppailu on itseään ja omaa luonnettaan vastaan, ja päivittäinen elämä on järjestetty tätä silmällä pitäen.

Meillä on virallisia järjestäytyneitä oppimisjaksoja, missä jaamme tietoa ja analyysiä molemminpuoleisessa prosessissa. On nöyryyttä tuottava näky nähdä 40 vuoden kokemuksen omaavan vallankumouksellisen nöyrästi pohtivan kritiikkiä 19-vuotiaalta kommuunin jäseneltä.

Yleisemmin näemme fyysisen työmme leirillä mahdollisuutena tuoda käytäntöön ne ajatukset, joista keskustelemme seminaareissa tai kritiikki mitä saamme tekmilissä. Täyttämällä päivän yleisellä työllä, keskustelulla ja kamppailulla yritämme rikkoa liberaalin ja individualistisen lähestymisemme elämään ja rakentaa jaetun hevalti (toveruuden) siteitä.

Tue

Emme ole täällä tyrkyttämässä Länsimaisia arvojamme tälle vallankumoukselle, mutta emme ole myöskään turisteja saamassa jännittäviä kokemuksia antamatta mitään takaisin. Terveysjärjestelyistä mediaprojekteihin, Make Rojava Green Again -kampanjastamme autonomisiin naistenjärjestelmiin, valtaosa kommuunin jäsenistä jatkavat työskentelyä paikallisessa yhteiskunnassa kuukausia tai vuosia kerralla.

Työ yhteiskunnassa mahdollistaa kamppaillun yhdessä kurdiliikkeen kanssa ja rakentaa yhteyksiä, jotka voivat ylettyä kotimaihimme (kuten mediatyössä). Voimme myöskin kehittää internationalistista vastareaktiota kansainvälisille voimille, jotka yrittävät tuhota Rojavan vallankumouksen. Voimme esimerkiksi tarjota harvinaisen näkemyksen elämästä lännessä paikallisille nuorille, joista monet saattavat pohtia pakoa Eurooppaan pakolaisten verisellä tiellä.

Tällöin on mahdollista jakaa länsimaalaisen vasemmistolaisen näkökulman lisäksi erityisesti internationalistinen näkökulma. Nuoret ihmiset haluavat tietää miksi tulimme tänne, mitä näimme Rojavassa mitä emme löytäneet omissa kotimaisamme, miksi ihmiset Saksasta tai Englannista tai Kataloniasta haluavat riskeerata henkensä tämän vallankumouksen puolustamiseen.

Näiden keskustelujen kautta me siirrymme yhdessä ymmärrykseen siitä, ettei elämä lännessä ole Elysian onnela, kuten se televisiossa esitetään. Voimme jakaa uskomuksemme siitä, että se mitä Murray Bookchin kutsuu yhteiskunnan “viimeiseksi suureksi mahdollisuudeksi” löytyy täältä Syyrian kriisin keskeltä.

“Internationalistinen näkökulmani oli eräs tärkeä asia jonka pystyin anatamaan eteenpäin nuorille”, kertoo nuorisoliikkeissä järjestäytynyt internationalisti Cemile. “Edistyksen merkitys täällä vallankumouksellisille prosesseille kaikkialla, niiden toimiminen roolimallina muille, eri taistelujen yhteys minkä koen välttämättömäksi maailmanlaajuiselle vallankumoukseliselle muutokselle.”

Järjestäydy

Länsimaisille korville sana “kommuuni” tuo mieleen kuvia samanmielisistä ihmisistä olemassa samaa mieltä söpöissä piireissä; hipeistä, anababtisteista ja teosofisista guruista kyykkimässä metsissä; harhaluuloista autonomiasta ja horisontaalista järjestäytymisestä kun tosiasiassa ne samat vanhat hierarkiat ja valta-asetelmat toistavat itseään “vapautetussa” tilassa – lyhyesti: epäonnistuneesta poliittisesta vetäytymisestä.

Täällä, vallankumouksellisen yhteiskunnan kontekstissa, sanan merkitys on täysin vastakkainen. Ympäri Rojavaa on 4000 kommuunia, kattaen valtaosan kylistä ja kortteleista. Tavalliset ihmiset päättävät valtaosasta poliittisista asioista tämän kommuunijärjestelmän kautta – ihmiset saavat päättä merkittävistä asioista, mutta selvittävät myös kiistoja autojen parkkipaikoista ja järjestävät naapurustonsa turvaamisen.

Naiset ovat johtavassa asemassa, järjestäytyen autonomisesti kaikissa itsehallinnon osissa ja täyttäen johtavista paikoista taatun 50%. Kommuuni toimii yhdessä autonomisten naistentalojen kanssa, tavoittenaan ratkaista sorto ja syrjintä, joita naiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässä.

Se on Abdullah Öcalanin tulevaisuuden yhteiskunnan näkemyksen rakennuspalikka, “demokraattinen kansakunta tiukoihin rajoihin perustuvan kansallis-valtiollisuuden sijasta.”

Ero yhteiskunnan radikaalin uudelleenjärjestäytymisen ja lännessä tuntemiemme kommuunien välillä on täysin vastakkainen. Lännessä tunnistamme, ettemme voi muuttaa maailmaa ulkopuolellamme, joten elämme kuten haluamme neljän seinän sisällä: demokraattisessa kommuunien konfederaatiossa muutamme sen miten elämme päivittäisen elämämme. jotta muuttaisimme yhteiskunnan jonka osa olemme.

Tässä valossa internationalismia ei pidä nähdä pelkkänä hyväntekeväisyyden eleenä, tai edes solidaarisuutena. Se on dynaaminen tapa ajatella. Kuten kommuuni, se on poliittisen ajattelun muoto joka tietoisesti ylittää rajat luoden vaihtoehtoisia verkostoja ihmisten kanssakäymiseen niin, että kansallisvaltio lakkaa olemasta ja se korvataan todellisesti demokraattisella kansakunnalla.

Se todellisuus josta kurdien vapautuskamppailu nousi ylös, oli ja on yhä se, että Kurdistan on jaettu neljään osaan joita pidetään neljän (nyt kolmen) säälimättömän sortavan kansallisvaltion alistuksessa. Turkkilaisten lennokkien ujellus rauhallisen kommuunimme yllä muistuttavat meitä siitä, että kansainvälisen pääoman joukot, ruumillistuen kansallisvaltioihin, yrittävät verisesti ja väsymättä vastustaa yrityksiämme päästä näistä yli.

Kiitos osittain kurdien geopoliittisen jakautumisen vuoksi, monikansallinen mentaliteetti on ollut osa Kurdien vapautustaistelua alusta lähtien – ensimmäiset kolme jäsentä Kurdien vapautusliikkeessä olivat kurdi, turkkilainen ja yksi lazien vähemmistöön kuulunut henkilö.

Kurdit ovat nähneet suuresti vaivaa tehdäkseen vallankumouksestaan avoimen, antaakseen niin kansainvälisille taistelijoille kuin myös kaltaisillemme siivili-internationalisteille mahdollisuuden tulla tänne sekä oppia ja kehittää niitä suhteita joita tarvitsemme jos aiomme muodostaa uuden internationalismin jonka juuret ovat täällä sivilisaation kehdossa.

Meillä ei ole kaikkia vastauksia. Mutta se mitä meillä kuitenkin on, kiitos kurdien vapautusliikkeen uskomattoman avoimuuden, on mahdollisuus löytää ne.

Posted in Mielipidekirjoitukset Tagged with: , , , , , , , , , , , , , , , ,