Amedspor – vastarinta on kaikkialla

Jalkapallojoukkue Amedsporia ei juuri tunnettu Turkin ja kurdien diasporan ulkopuolella ennen kuin sen tähtipelaajaa Deniz Nakia ammuttiin saksalaisella moottoritiellä tammikuussa 2018.

Kuvat luotien repimästä autosta osoittivat, miten lähellä kuolemaa Naki oli ollut. Saksan viranomaiset käsittelevät hyökkäystä murhayrityksenä. Saksassa syntynyt kurdilainen jalkapalloilija epäilee Turkin turvallisuuspalvelun tai oikeistonationalistien järjestäneen hyökkäyksen, koska hän on tuonut julki näkemyksiään kurdikysymyksestä.

Nakilla oli täysi syy olla huolissaan. Joulukuussa HDP:n kansanedustaja Garo Paylan paljasti, että hänelle oli vuodettu yksityiskohtia kuolemanpartioista, joita oli lähetty ympäri Eurooppaa varustettuina listoilla Turkin valtion merkittävistä kritisoijista.

Vakuuttelujen ja suojelun tarjoamisen sijaan Turkin jalkapalloliitto (TFF) julisti Nakille sensaatiomaisesti elinikäisen pelikiellon Turkissa, kun tämä oli internetissä julkaistulla videolla kutsunut ihmisiä osallistumaan Afrinin kurdeja tukevalle Pitkälle marssille.

Denis Naki

Selvästi jalkapalloilija oli aavistanut mitä tuleman piti. Päivää ennen pelikiellon julistamista hän ilmoitti jättävänsä palaamatta Turkkiin, koska siellä hänen turvallisuuttaan ei voitaisi taata, ja irtisanovansa sopimuksen Amedsporin kanssa.

Pelikieltoa arvosteltiin hyökkäyksenä ajatuksen- ja ilmaisunvapautta vastaan. HDP:n puhemies Ahmet Yildirim nimitti kieltoa Turkin jalkapallon historian ankarimmaksi rangaistukseksi. Naki sai myös ennätyksellisen 273 000 Turkin liiran sakon.

Pelikielto liittyi Amedsporiin ja Nakiin kohdistettujen hyökkäysten sarjaan. Huhtikuussa 2017 Naki tuomittiin 18 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ”terroristisen propagandan levittämisestä” PKK:n hyväksi. Hän oli omistanut Amedsporin ratkaisevan voiton niille, jotka olivat menettäneet henkensä Turkin hyökkäyksissä kurdilaisiin kaupunkeihin rauhanprosessin vesityttyä vuonna 2015. Jos Naki palaa Turkkiin, häntä uhkaa nyt myös vankilatuomio.

Viimeaikaiset toimet Nakia ja joukkuetta vastaan voidaan nähdä Turkin kurdeja vastaan käymän sodan laajentumana. Amedsporin kannattajien pääsy joukkueen viimeisimpään otteluun estettiin ”turvallisuussyistä”.

Kyseessä oli ensimmäinen vierasottelu sen jälkeen, kun Turkki aloitti Operaatio Oliivinoksan, Rojavan Afriniin suunnatun tappavan hyökkäyksen, jossa lähes sata ihmistä on menettänyt henkensä ja lukuisat muut vammautuneet ja loukkaantuneet. [suom. huom. kuolleiden siviilien määrä on noussut 212 ja vakavasti loukkaantuneiden 612 6.3. mennessä]

Vastalauseena fanien porttikiellolle Amedspor kieltäytyi pelaamasta, ja siltä vähennettiin kolme pistettä. Joukkuetta odottavat todennäköisesti uudet rangaistukset, mutta sen toimitsijat ovat vannoneet nousevansa jalkapalloaviranomaisia vastaan ja kieltäytyvänsä kaikista otteluista, joista kannattajat suljetaan ulos.

Joukkueen puheenjohtajan Nurullah Edemenin mukaan viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana käydyistä 61 ottelusta 41:stä Amedsporin kannattajat on suljettu ulos. Ajanjakso on merkittävä. Sen aikana Turkissa on rajoitettu kaikkia demokratian muotoja. Satojatuhansia julkisen sektorin ja tuhansia yliopistojen työntekijöitä on erotettu, ja toimittajia on vangittu enemmän kuin missään muualla maailmassa. Demokraattisesti valittuja oppositiopoliitikkoja, mm. HDP:n johtajistoon kuuluvat Figen Yüksekdag ja Selahattin Demirtas, on vankilassa ja monet muut ovat saaneet pitkiä vankeustuomioita tekaistujen terrorismisyytteiden perusteella. Turkin Afrinin-hyökkäyksen aikana satoja toimittajia on vangittu ja 11 lääkäriliiton jäsentä pidätetty heidän otettuaan kantaa Afrinin sotaa vastaan, mikä on herättänyt laajaa paheksuntaa.

Kahden ja puolen vuoden jaksoa on leimannut Erdoganin kurdeja vastaan käymän sodan eskaloituminen niin Turkissa kuin sen rajan tuntumassa Syyriassa, kun presidentti mielivaltaisesti jätti rauhanprosessin sikseen ja alkoi ajaa asiaansa niin sanotussa kurdikysymyksessä sotilaallisesti.

Amedspor on otettu silmätikuksi, koska se nähdään kurdien vastarinnan symbolina. Joukkueen tärkeyttä kurdeille voi tuskin yliarvioida. Amedsporista on tullut maailman kurdien epävirallinen maajoukkue, jonka merkitys yltää jalkapallon tuolle puolen. Puheenjohtajan Ihsan Avcin mukaan Amedspor ei ole Diyarbakirin vaan Kurdistanin joukkue, kansan joukkue.

Kirjassaan Homage to Barcelona Colm Toibin kirjoittaa Barcelona FC:stä: ”Poliittisesti vaikeina aikoina se toimi poliittisen puolueen, aseettoman armeijan, voimalla. Sen voitot olivat poliittisia voittoja, sen ottelut suurtapaamisia.” Molempia joukkueita voi sanoa identiteettiklubeiksi. Barcelona edustaa Katalonian toiveita ja unelmia, Amedsporin merkitys kurdeille on samanlainen ja se ulottuu pitkälle 2 700 henkeä vetävän pikkuisen stadionin ulkopuolelle kurdien diasporaan.

Amedspor ei syntynyt taistelutta. Se perustettiin Melikahmetspor-nimisenä, ja Diyarbakirin joukkue siitä tuli kaupungin kasvettua metropoliksi 1990-luvulla, jolloin tiimi pelasi Turkin alemmissa liigoissa. Lokakuusta 2014 lähtien joukkue alkoi kutsua itseään Amedsporiksi ja sen peliasut olivat viher-kelta-punaiset. TFF määräsin sille 10 000 Turkin liiran sakon ”vahvistamattoman nimen” käytöstä.

Diyarbakirin muinainen nimi on Amed ja sitä pidetään Turkin kurdiyhteisön sosiaalisena, kulttuurisena ja poliittisena pääkaupunkina. Edemen avaa kaupungin merkitystä kurdeille: ”Amed ei ole vain ajattelutapa. Se on elämäntapa”. Sen tarina kietoutuu kurdien riistoon.

Turkkilaistamisohjelmassaan valtio pyrki saamaan aikaan pakotetun kulttuurisen käänteen yhtenäisen kansallisvaltion luomiseksi. Yksi sen tavoitteista oli ”turkkilaisen etnisen identiteetin hallitseva asema kaikilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla kaduilla puhutusta kielestä kouluopetuksen kieleen, koulutuksesta teollisuuteen, kaupasta valtion virkamiehiin, hallintolaista ihmisten sijoittamiseen tietyille alueille”. Kurdin kieli kiellettiin ja kurdilaiset koulut lakkautettiin. Kurdit eivät voineet harjoittaa kulttuuriaan ja perinteitään. Sana kurdi kiellettiin jopa yksityisessä käytössä, ja kurdeihin viitattiin ”vuoristoturkkilaisina”.

Ulkomaalaisiksi tai Turkin yhtenäisyyttä uhkaaviksi väitetyt maantieteelliset nimet julistettiin pannaan ja kurdilaiset kaupunkien nimet vaihdettiin osana pakotettua homogenisointia ja yritystä pyyhkäistä kurdien kulttuuri olemattomiin.

Tässä yhteydessä Amed-nimen käyttö nähtiin rohkeana poliittisena vetona. Joukkueen toimitsijat tekivät Turkin jalkapalloviranomaisille hakemuksen nimen virallistamiseksi. Edemenin mukaan tarkoitus oli tehdä joukkueesta inklusiivisempi ja ihmisläheisempi. TFF ei kuitenkaan tätä sulattanut ja sai byrokraattisella taktikoinnilla estettyä nimenmuutoksen.

Poliittinen ilmapiiri kuitenkin muuttui rauhanprosessin ollessa käynnissä ja hallituksen neuvotellessa vangitun PKK-johtajan Abdullah Öcalanin kanssa. Amedspor-nimen käytöstä tuli hyväksyttävämpää ja vuonna 2015 TFF vihdoin suostui nimenmuutokseen.

“Värimme olivat vihreä, keltainen ja punainen, Kurdistanin värit”, selittää Edemen. ”Kun halusimme rekisteröidä Amedsporin nimeksemme, meille annettiin kaksi vaihtoehtoa. Voitte valita joko nimen tai värit. Päätimme ottaa nimen ja pelata viher-puna-valkoisissa”, hän lisää.

Seuran äänestäessä nimenmuutoksesta käytiin maassa toinen tärkeä vaali, joka oli muuttava poliittista ilmastoa jälleen kerran. Kurdimielinen Kansan demokraattinen puolue (People’s Democratic Party, HDP) ylitti mielivaltaisen 10 prosentin kynnyksen ja pääsi parlamenttiin Turkin vuoden 2015 vaaleissa.

Selahattin Demirtas ja Figen Yuksekdag, HDP:n puheenjohtajat vaalivoiton aikaan.

Vaalien tuloksena HDP:llä oli 80 kansanedustajaa, mutta vielä merkittävämpää oli se, että johtavan AKP-puolueen kauan jatkunut enemmistöasema päättyi ja ajoi puolueen yrittämään hallituskoalitiota pysyäkseen vallassa.

Edemenin mukaan vihamielisyys ja sanktiot Amedsporia kohtaan alkoivat tässä vaiheessa lisääntyä. Joukkue aloitti kauden 2015/16 ensimmäistä kertaa Amedspor-nimisenä. Nimenmuutoksen kanssa samaan aikaan osui pelimenestys, kun kakkossarjan joukkue saavutti uskomattomia tuloksia ylempien sarjojen joukkueita vastaan ja pääsi neljännesfinaaleihin saakka Ziraat-cupissa.

Amedsporin nauttiessa urheilumenestyksestä hauras aselepo kuitenkin päättyi ja hyökkäykset sekä joukkuetta että Turkin kurdiväestöä kohtaan kiihtyivät.

Amedsporin jalkapallojohtaja Servet Evrol kertoo, että kurdien vastainen sota kohosi uusille tasoille rauhanprosessin epäonnistuttua: ”Poliittisen diskurssin kovetessa yleinen mielipide muuttui vähä vähältä. Rasistista ja separatistista puhetta oli kaikkialla, ja Amedsporia alettiin yleisesti pitää laittomana järjestönä.”

Turkin hallitus ilmoitti äkisti ja mielivaltaisesti, että rauhanprosessi oli päättynyt. Oikeuttaakseen sotilaalliset toimet pääministeri Ahmet Davutoglu syytti julkisesti PKK:ta sanoen, että hallitukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa Rauha ja demokratia -operaatio heinäkuussa 2015.

Amedin asukkaat nousivat kapinaan Turkin irtisanouduttua rauhanprosessista ja hyökättyä HDP:n menestystä vastaan.

Tankit vyöryivät kurdikyliin ja -kaupunkeihin. Monista jäi jäljelle vain rauniot, kun Turkin sotavoimat kohtasivat aseellisen vastarinnan. PKK:n taistelijat viettivät viikkoja katusulkujen takana ja juoksuhaudoissa, kun Kaakkois-Turkista tuli jälleen sota-alue. Hyökkäyksessä tuhottiin maan tasalle kokonaisia kaupunkeja. Turkki syyllistyi ihmisoikeusrikkomuksiin ja sotarikoksiin. Kurdilaisia miehiä, naisia ja lapsia tapettiin.

Diyarbakirin muinainen keskusta-alue Sur (‘linnoituksen muurit’ turkiksi) kärsi tulituksessa ja tankit tuhosivat suurimman osan kaupungin muurien sisällä olleista rakennuksista. Valtion joukkojen ja PKK:n välisen taistelun jäljillä Diyarbakirin rikkaan kulttuurihistorian muistomerkeistä – kuten Unescon maailmanperintölistalle päässeestä Hevselin puutarhojen kulttuurimaisemasta – oli jäljellä vain rauniot.

Surin historiallinen kaupunginosa Turkin armeijan pommitusten jäljiltä.

Sodan raivotessa Amesporin ottelut saivat uuden ulottuvuuden. Evrol kertoo: “Ottelut alkoivat muistuttaa sotatoimia. Turkin lippuja oli kaikkialla.” Hän kertoo, että edellisellä kaudella Amedspor oli ollut yksi rikkeettömimmistä joukkueista, mutta nyt sitä alettiin sakottaa kaikesta. Tunnelma stadioneilla kävi kuumeiseksi. Amedspor ja sen kannattajat joutuivat rasismin kohteiksi, ja vastapuolen fanit nimittivät heitä terroristeiksi.

Turkin yhteiskunnan polarisoituessa Amedspor alettiin nähdä vihollisena ja muiden joukkueiden pelaajat käyttäytyivät kuin sotilaat Erdoganin sodassa kurdeja vastaan. Vastapuolen fanit kehittelivät rasistisia iskulauseita, joilla Amedspor leimattiin PKK:n tiimiksi ja sen pelaajat terroristeiksi. Nationalistisia banderolleja oli esillä ja vihamielisyys Amedsporia kohtaan kasvoi niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolellakin.

Esimakuna tulevasta Amedspor sai uuden 10 000 Turkin liiran sakon rangaistuksena siitä, että sen kannattajien väitettiin huutaneen “ideologista propagandaa” sisältäneitä iskulauseita Karaman Belediyesporia vastaan pelatussa 2-1-cupvoittomatsissa. Amedspor kiisti syytteen.

Satumainen cup-menestys jatkui, ja ottelu Istanbulin Basaksehir-joukkuetta vastaan tammikuussa 2016 sinetöi Amedsporin kohtalon. Itse ottelu päättyi 2-2-tasapeliin. Turkin kansainvälinen pelaaja Semih Şentürk laukaisi pelin lopulla Istanbulille tasoittavan maalin ja tuuletti maalia sotilastervehdyksellä kuin voittona sodassa.

Semih Şentürk tuulettaa maalia sotilastervehdyksellä.

Pelin jälkilöylyissä poliisi hyökkäsi brutaalisti Amedsporin fanien kimppuun. Kaakkois-Turkin konfliktin raivotessa joukkueen kannattajien kerrottiin huutaneen “Vastarinta kaikkialla, Cizre kaikkialla” ja nyttemmin kuuluisaksi tullutta iskulausetta “Lapset eivät saa kuolla. Antakaa heidän tulla matsiin.”

Noin sata fania pidätettiin, heistä kuusi oli lapsia. Joukkueen ja sen fanien välillä on vahva side, ja joukkueen toimitsijat huolestuivat nähdessään faninsa käsiraudoissa. Evrol selittää: “Juuri kun olimme aikeissa lähteä, he marssittivat 40-50 pidätettyä silmiemme edestä. Yksikään meistä ei lähtenyt stadionilta emmekä antaneet joukkueen poistua. Sanoimme, ettemme suostu lähtemään ennen kuin pidätetyt vapautetaan. Joukkue pysyy täällä.”

Poliisi vakuutti, että ihmiset vapautettaisiin puolen tunnin sisällä. Tiimin valmentajan poistuttua stadionilta nähtiin poliisin kuitenkin hakkavaan Amedsporin kannattajia. Yli 30 pidätettyä vastaan on nostettu terrorismisyyte, ja heitä odottaa oikeudenkäynti huhtikuussa 2018.

“Ideologisten ja poliittisten iskulauseiden” huutamisen lisäksi fanien rikokseksi väitetään sitä, että he olisivat pitäneet 13-vuotiaan Ugur Kaymazin muistobanderollia. Poliisi tappoi Kaymazin ja tämän isän Ahmetin Mardinissa Turkin turvallisuusjoukkojen operaatiossa vuonna 2004.

Viranomaiset kielsivät Amedsporin faneilta pääsyn seuraavaan otteluun, joka pelattiin Bursasporissa. Kyseessä oli merkittävä ottelu, jonka voitto ratkaisisi Amedsporin etenemisen cupin neljännesfinaaleihin. Huolimatta heikoista odotuksista, kun vastassa oli Turkin Superliigan 2010 voittajatiimi, Amedspor voitti 2-1.

Otteluiden ollessa käynnissa julistettiin kurdikaupunki Cizreen ulkonaliikkumiskielto. Turkin turvallisuusjoukot runtelivat asuinalueita ja asukkaat pakenivat kiivasta tulitusta kellareihin. Valkoisia lippuja heiluttavia kansalaisia ammuttiin kaduille, ja hallitus väitti tappaneensa PKK:n taistelijoita. Pahin hirmuteko oli kuitenkin helmikuun 7. päivän Cizren kellarijoukkomurha.

Raporttien mukaan 189 miestä, naista ja nuorimmillaan 9-vuotiasta lasta joutui 20 päiväksi loukkuun kolmeen kellariin ilman ruokaa, vettä tai lääkkeitä. Sen jälkeen Turkin turvallisuusjoukot polttivat heidät elävältä kaatamalla kellareihin bensiiniä ja syttyttämällä ne tuleen. Hallitus ilmoitti taas neutralisoineensa useita PKK:n taistelijoita ja leimasi syytteet siviiliuhreista katteettomaksi propagandaksi.

Palanut ruumis Cizressä.

 

Rikostutkintaa ei tehty ja YK:n sekä ihmisoikeusjärjestöjen pääsy tutkimaan aluetta estettiin. Viranomaiset kiirehtivät tasoittamaan rauniot ja täyttämään kellarit. Monet ruumitt ovat edelleen kadoksissa. HDP:n johtajistoon kuuluva Selahattin Demirtas nimitti Cizren tapahtumaa massamurhaksi ja syytti viranomaisia todisteiden tuhoamisesta.

Kun vierailin alueella toukokuussa 2017 Hezni Aslan kertoi, ettei hänen 19-vuotiaan tyttärensä ruumista oltu vieläkään löydetty. Naisen asunnossa oli taistelun jäljiltä luodinreikiä seinissä ja katossa. “He ottivat haltuunsa Mem u Zin -kulttuurikeskuksen mäen laella”, hän sanoi osoittaen ikkunasta naapuruston yläpuolelle nousevaa suurta rakennusta, jossa nyt toimii poliisiasema. “En tiedä missä tyttäreni on, mutta olen varma että hän on rakennuksen alla”, Henzi Aslan jatkoi.

Hacer Aslan oli sairaanhoitajaharjoittelijana paikallisessa sairaalassa kuullessaan veljensä haavoittuneen. Henzi Aslan näyttää kuvia lapsistaan ja kertoo, että taistelun kiihtyessä perheen oli pakko lähteä suojaan toiseen taloon. “Pikkutyttöni tuli kotiin, mutta täällä ei ollut ketään”, hän kertoo kyynelehtien.

Voittomaalin Bursasporia vastaan tehnyt Naki oli myös tavannut tapettujen perheitä ja kertonut heidän haluavan rauhaa ja sodan loppumista.

Bursaspori-ottelun jälkeen Naki tweettasi: “Amedspor ei taipunut eikä taivu. Omistamme tämän voiton kaikille, jotka ovat haavoittuneet tai menettäneet henkensä niissä hirmuteoissa, jotka ovat olleet maillamme käynnissä yli 50 päivää”, ja lisäksi kurdin kielellä: “Kaun eläköön vapaus.”

Naki sai tweetistä ennenäkemättömän 12 pelin kiellon, joka esti häntä osallistumasta murskaotteluun Turkin jalkapallojättiläistä Fenerbahcea vastaan. Turkkilainen media ja vastustajien fanit leimasivat Nakin PKK-terroristiksi ja petturiksi.

Tuon tweetin ja myöhempien some-jakojen seurauksena noin 40 terrorismin vastaisen yksikön poliisia teki ratsian jalkapalloseuran tiloihin. Poliisit veivät tietokoneiden kovalevyjä löytääkseen some-kirjoitusten lähteen. Seuran toimitsijat sanoivat, että Amedsporin toimistoon rynnäköimisen sijaan poliisit olisivat voineet vain pyytää tietokoneita.

Paitsi Naki, myös Amedsporin kannattajat suljettiin Fenerbahce-ottelun ulkopuolelle. Syyksi esitettiin “Lasten ei pitäisi kuolla, vaan tulla matsiin” -iskulauseen käyttö.

Amedsrporin joukkue esitti porttikielloille vastalauseen marssimalla kentälle kyseisellä iskulauseella varustetun banderollin kera. He myös kieltäytyivät pelaamasta muutaman avausminuutin ajan jättäen Fenerbahcen pelaajat potkimaan palloa keskenään. Stadionin ulkopuolella Amedsporin kannattajia vastaan hyökättiin kyynelkaasulla ja savupommeilla. Niiden katku tuntui sisällä saakka.

Ottelu päättyi 3-3-tasapeliin, mikä oli ilmiömäinen tulos Fenerbahcen miljonäärejä vastaan. Istanbulissa Amedspor lyötiin, ja cup-kierros päättyi siihen. Joukkue oli kuitenkin antanut kannattajilleen ja maailman kurdeille ylpeydenaihetta näinä kovin synkkinä aikoina.

“Lasten ei pitäisi kuolla, vaan tulla matsiin” – iskulause, jota syytetään terroristiseksi propagandaksi.

Nyt liigassa etenemiseen keskittyvä Amedspor joutui jälleen jalkapalloviranomaisten hampaisiin. Joukkue eteni kohti pudotuspelejä, kun TFF rankaisi sitä väitetystä “Sur kaikkialla, vastarinta kaikkialla” -iskulauseen käytöstä. Joukkueelta vähennettiin kolme pistettä, minkä seurauksena kausi jouduttiin päättämään ja pudotuspelit kävivät mahdottomiksi.

Turkin Afrinin-sotaretken aikana Amedspor on otettu taas silmätikuksi, sillä joukkuetta pidetään kurdien vastarinnan keskuksena. Sen Facebook-sivuja on yrittetty sulkea ja sen kannattajilta on estetty pääsy vierasotteluihin.

Erdogan hakee epätoivoisesti tukea Operaatio Oliivinoksalle, joka on kohdannut maailmanlaajuista vastustusta ja paheksuntaa. Kaikki Erdoganin sotaa vastustavat joutuvat pidätetyiksi ja vainotuiksi. TFF puolestaan ei ole neutraali toimija, vaan se on mielihyvin liittynyt Erdoganin sotaan kurdeja vastaan. Se ei toimi riippumattomana jalkapalloviranomaisena vaan yhtenä valtion aseena.

Viime vuonna TFF:n puheenjohtaja Yildirim Demiroren kampanjoi avoimesti kyllä-äänten puolesta kiistellyssä perustulakia koskevassa kansanäänestyksessä, jonka tarkoitus oli antaa presidentille ennennäkemättömät valtaoikeudet. Demiroren sanoi toivovansa Turkin heräävän huhtikuun 17. päivän aamuna huomaamaan, että suurin osa kansasta on äänestänyt kyllä. Samaan aikaan TFF erotti Mustanmeren alueella tuomarin, joka oli julkisesti kannustanut ihmisiä äänestämään ei. TFF:ää arvosteltiin kaksoistandardien käytöstä.

Erdogan on tietoinen jalkapallon ykseyttä luovasta voimasta. Eräässä konferenssissa hän sanoi: “Mielestäni jalkapallolla ja politiikalla on pohjimmiltaan paljon yhteistä. Aivan kuten urheilussakin, politiikassa olennaista on kilpailu. Politiikkaa ei voi tehdä vailla intohimoa, rakkautta ja omistautumista, niin kuin ei jalkapalloakaan. Kummallekin on omistauduttava”.

TFF:n avulla Erdogan on pyrkinyt turvaamaan jalkapallon poliittisen kontrolloinnin ja murskaamaan fanien vastarinnan kaikkialla Turkissa.

Turkin jalkapallon politisoimisen pahimmat haittavaikutukset lankeavat kurdijoukkueille. Kolmossarjan joukkue Batman Petrolspor sai sakot vapautetuaan kyyhkysiä ennen ottelua Kaakkois-Turkin sotilaallisten toimian aikaan. Sen sijaan Turkin Superliigan seuroja Besiktasia, Fenerbahcea ja Galatasarayta ei ole rangaistu Operaatio Oliivinoksaa tukevista tweeteistä, sillä TFF hyväksyy Erdoganin verisen sodan.

Tämän jutun kirjoittamisen aikaan Amedspor ja muut jalkapallojoukkueet ympäri Turkkia pakotetaan kentille Afrinin-hyökkäyksiä tukevien banderollien kanssa. Kannattajat ovat arvostelleet Amedsporia ankarasti siitä, että sen pelaajat menivät Tuzlasporia vastaan pelatussa ottelussa kentälle kantaen banderollia, jossa luki “Kalbimizle Duamizla Mehmetçigin Yanındayız” (Sydämissämme ja rukouksissamme olemme Turkin sotilaiden rinnalla). Joukkueen entinen kapteeni Deniz Naki sanoo, että hän olisi kieltäytynyt banderollin kantamisesta ja olisi tuntenut itsensä afrinilaisten murhaajaksi, jos olisi moista tekstiä esitellyt.

TFF:n tekopyhyys on tyrmistyttävää. Se pakottaa joukkueet osoittamaan tukea Turkin sodalle kurdeja vastaan, mutta on rankaissut Amedsporia iskulauseesta “Lasten ei pidä kuolla. Antakaa heidän tulla matsiin”. Entinen FIFAn puheenjohtaja Sepp Blatter on sanonut, että jalkapallo on työkalu rakentaessamme kehitystä ja rauhaa. TFF kuitenkin rankaisee rauhan iskulauseiden käytöstä ja kannustaa sotaa tukevien iskulauseiden käyttöön.

Aivan kuten Nato ja YK vaikenevat Turkin sodasta kurdeja vastaan, jalkapallojärjestöt FIFA ja UEFA vaikenevat TFF:n raistisista toimista. Hyökkäykset Amedsporia vastaan ovat osa laajempaa kurdin vastaista sotaa. Maailman valtaapitävät sulkevat silmänsä Afrinin sodalta, mutta vastarinta on kaikkialla. Tapahtui mitä tahansa, kurdit jatkavat kamppailua demokraattisen ja inklusiivisen yhteiskunnan puolesta ja Rojavan vallankumous leviää laajalle

Tulevaisuus ei kuulu maailman erdoganeille vaan niille, jotka rakentavat rauhaa. Se on ihmisyyden ydin.

Kirjoitus on käännetty The Region -sivustolta, jossa se on julkaistu alun perin englannin kielellä.

Posted in Mielipidekirjoitukset Tagged with: , , , , , , , , , , ,