Natsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ruotsalaisia jäseniä osallistui 18.2. niin kutsutulle Lukov-marssille Sofiassa, Bulgariassa. Bulgarialaiset fasistit ja kansallissosialistit ovat vuodesta 2003 lähtien järjestäneet vuosittaisen muistomarssin ”Bulgarian kaatuneille sankareille” eli toisessa maailmansodassa kuolleille natseille. Marssille järjestetään vuosittain myös vastamielenosoituksia. Lukov-marssi on nimetty toisen maailmansodan aikaisten antifasististen partisaanien salamurhaaman natsijohtajan Hristo Lukovin mukaan ja se järjestetään hänen kuolemansa vuosipäivän tienoilla helmikuussa. Lukovin marssin symboliikassa, kuten kolmen hengen riveissä ja soihduissa, voi havaita ilmiselviä yhtäläisyyksiä Suomen itsenäisyyspäivänä järjestettävän fasistisen 612-soihtukulkueen kanssa. Molempien marssien symboliikka perustuu maailmansotien välisen ajan fasistiliikkeiden estetiikkaan.
Hristo Lukov oli vakaumuksellinen antisemiitti ja natsi-Saksan ihailija, joka johti maailmansotien välisenä aikana natsimielistä Bulgarian kansallisten legioonien liittoa (Union of Bulgarian National Legions, UBNL). UBNL oli verrattain pieni järjestö toisen maailmansodan kynnykselle asti, kunnes se alkoi Hitlerin Saksasta saadun materiaalisen tuen avulla kerätä kannatusta taantumuksellisissa piireissä. Liitto alkoi kuitenkin hajota nopeasti sen jälkeen, kun kommunistinen partisaaniryhmä salamurhasi sen johtajan Hristov Lukovin 13. helmikuuta vuona 1944, ja järjestö hajosi totaalisesti jo ennen toisen maailmansodan loppua.
Suomensimme Lukov-marssia käsittelevän kirjeen Jock Palfreemanilta, joka joutui Bulgariassa vankilaan puututtuaan natsien rasistiseen hyökkäykseen. Lue lisää Jockin tapauksesta artikkelista Vapauttakaa Jock Palfreeman!.
Jock Palfreemanin kirje
Jokavuotista fasistista Lukov-marssia vietetään tänäkin vuonna 18. helmikuuta. Lukov-marssi järjestetään natsikollaboraattorin ja sotilaskomentajan Hristo Lukovin muistolle, jonka kommunistipartisaani Violeta Yakova salamurhasi 13.2.1943. Murha oli osa silloisen fasistihallinnon vastaista luokkasotaa ja partisaanitoimintaa.
Joka vuosi järjestetään myös vastamielenosoitus vastalauseena bulgarialaisten fasistien ja heidän hännystelijöidensä Lukov-marssille. Lukov-marssin vastamielenosoitus on enemmän kuin pelkkä symbolinen ele Bulgariassa kytevää fasismia vastaan. Se on myös symbolinen vastalause kaikille niille rikoksille, joita fasistit tekevät koko ihmiskuntaa vastaan. Esimerkiksi Bulgarian kansallisen liiton laittomille henkilöllisyystarkastuksille kaduilla tai Bulgarian kansallisen vastarinnan hyökkäyksille ihmisoikeuksia puolustavia mielenosoittajia vastaan. Tai esimerkiksi sille hyökkäykselle, jossa mies pahoinpideltiin sillä ”perusteella” että natsit luulivat häntä romaniksi. Lukov-marssin vastamielenosoitus ei siis vastusta ainoastaan kenraali Lukovia, vaan myös kaikkia niitä rikoksia, joita hänen nykyiset hengenheimolaisensa jatkuvasti tekevät, sekä fasistisia puolueita, kuten Atakaa ja Isänmaallista rintamaa, ja kaikkia fasistisia katujengejä ja natsistisia jalkapallohuligaaneja, kuten Sector B:tä.
On siis luonnollista ajatella, että Lukov-marssin vastamielenosoituksen teemana olisivat ne rikokset, joita Lukovin nykyiset kannattajat tekevät. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Suurin osa ihmisistä tyytyy keskustelemaan fasistien rikoksista, mutta fasismin uhrien vastarinnalle ei osoiteta aktiivista solidaarisuutta. Uusnatseille on täysin hyväksyttävää murhata ihmisiä, mutta uhri tuomitaan, jos hän vahingossa tappaa yhden viidestätoista natsista, jotka hyökkäävät hänen kimppuunsa. Tietylle osalle yhteiskuntaa vastarinta on hyväksyttävää vain sen pysyessä symbolisella tasolla. Siinä vaiheessa kun vastarinta saavuttaa todellisen merkityksensä, toisin sanoen muodostaa ”voiman joka vastustaa tai estää kohteensa toimintaa”, siitä tulee yhtäkkiä jotenkin kauhistuttavaa.
Joulukuun 28. päivänä vuonna 2007 kaksi tahoa otti yhteen kadulla. Ensimmäisen muodostivat Sector B:n natsistiset futishuligaanit ja Bulgarian kansallisen vastarinnan uusnatsit. Viidentoista natsin porukka pahoinpiteli ohikulkijoita etsien erityisesti romaneja ihonvärin perusteella. Toinen taho olin minä päättäessäni vastustaa heidän väkivaltaansa. Alkuun vain huusin heille, mutta he alkoivat heitellä minua kivillä. Monet kivistä osuivat päähäni ja putosin kaksi tai kolme kertaa. Onko fasismin uhrien puolustaminen rikos? Onko itsensä puolustaminen fasisteja vastaan rikos? Tekopyhien silmissä fasistit ovat fasisteja ainoastaan sinä päivänä, jolloin he menevät Lukov-marssille. Keskiyöllä fasistit kuitenkin muuttuvat ”tavallisiksi bulgarialaisiksi miehiksi” kuin tuhkimo konsanaan. Tämän jälkeen kukaan, varsinkaan ulkomaalainen, ei saa puolustaa itseään heidän viharikoksiaan vastaan.
On suorastaan ironista, että samat ihmiset, jotka marssivat Bulgarian korruptoitunutta oikeusjärjestelmää vastaan, saattavat hyvinkin nopeasti tulla siihen tulokseen, että minun on oltava syyllinen, koska tuo samainen järjestelmä on niin tuominnut. Korruptoitunut oikeuslaitos on osa fasisteja suojelevaa järjestelmää. Kuinka monta fasistia on tuomittu viharikoksista? Tuskin yhtäkään, vaikka he ovat hakanneet lukuisia ihmisiä. BSP:n jälkeläiset murhaavat ihmisiä ja tuomioistuimet päästävät heidät vapaalle jalalle odottamaan oikeudenkäyntiä, jotta he voivat häipyä maasta ja välttää elinkautisen. Täsmälleen sama oikeusjärjestelmä tuomitsee kaltaiseni ja suojelee fasisteja – ja esimerkiksi minun tapauksessani palveli näitä molempia tarkoituksia!
Samat Bulgarian kansallisen vastarinnan jäsenet, jotka hyökkäsivät kimppuuni, tulevat marssimaan Lukov-marssilla. He ovat korkea-arvoisten upseerien, BSP:n, tuomareiden ja syyttäjien poikia. Kuten fasistien kohdalla on usein tapana, ylemmyyskompleksin ovat heihin juurruttaneet elitistiset vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet lapsensa uskomaan Bulgarian olevan heidän käskyvallassaan.
Niiden, jotka uskovat, ettei minulla ollut oikeutta puolustaa itseäni ja muita fasistien uhreja, tulisi osallistua Lukov-marssille ja lakata teeskentelemästä, että olisivat kiinnostuneita antifasismista tai ihmisoikeuksista. Jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja muita väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan. Näinä aikoina herää siis kysymys: ”mitä järkeä on vastustaa Lukov-marssille osallistuvia mutta samaan aikaan olla osoittamatta solidaarisuutta fasistien vainoamille ihmisille?” Vastaus tähän kysymykseen jakaa antifasistisen liikkeen toteen ja tekopyhyyteen. On yksinkertaisesti tekopyhää vastustaa Lukov-marssia ja olla hiljaa tuomiosta, jonka sain puolustaessani itseäni näitä samoja ihmisiä vastaan.
Solidaarisuutta kaikille, jotka ovat tarpeeksi rohkeita osallistumaan Lukov-marssin vastaprotesteihin ja ottamaan riskin joutua natsien kohteeksi!
Solidaarisuutta kaikille, jotka ovat saapuneet ulkomailta kamppailemaan kanssamme, ja erityisesti Kreikasta tulleille tovereillemme!
Solidaarisuutta Panagiotis Argyroulle ja Giorgios Nikolopoulosille Korydallosin vankilassa sekä Michalis Nikolopoulosille ja Vallankumoukselliselle taistelulle, jotka jatkavat kamppailuaan vankiloiden sisällä Kreikassa.
Fasistit eivät saa koskaan liekkiämme sammumaan!
Jock Palfreeman
13.2.2017
Alkuperäinen kirje englanniksi:
Bulgaria: Letter from imprisoned antifascist Jock Palfreeman
Katso myös:
Uuden vuoden 2017 päivitys antifasistivangeista
Vuosittainen Kansainvälinen solidaarisuuspäivä antifasistivangeille 25.7.2016