Haastattelu: Äärioikeistoa vastaan Doverissa 30.1.

Lauantaina tammikuun 30. päivä fasistit ja sekalainen joukko rasisteja lukuisista radikaalin oikeiston ryhmistä suuntaa Doverin satamakaupunkiin. Matkan tarkoitus on lietsoa rotuvihaa pääosin muslimeita vastaan sekä vaatia kovempaa rajakontrollia ja valkoista yhtenäisyyttä käyttämällä hyväksi niin kutsuttua “siirtolaiskriisiä”.1

Sen seurauksena antifasisteja eri puolilta Britanniaa suuntaa Doveriin vastustaakseen radikaalioikeistoa ja sen sanomaa. Brittiläinen verkkolehti NovaraWire haastatteli Anti-Fascist Networkin Samia* radikaalioikeiston kehittymisestä sekä yhteisölähtöisen antifasismin kasvusta.

Anti-Fascist Network (Antifasistinen verkosto) on ruohonjuuritason ryhmistä koostuva autonominen verkosto, jonka tavoite on estää rasismia ja fasismia kasvamasta yhteisöissämme. Se koostuu tällä hetkellä 14 paikallisryhmästä. Antifasistit Englannissa ovat vastustaneet English Defence Leaguea (EDL) ja vastaavia ryhmiä minne nämä menevätkin. Verkosto tukee paikallisella ja maanlaajuisella tasolla tapahtuvaa äärioikeiston vastustamista. Näin se pyrkii saamaan suurimman mahdollisen määrän ihmisiä kaduille sekä jakamaan erilaisia resursseja ja tarjoamaan lakitukea. Antifasistinen verkosto ei ole olemassa kertoakseen ihmisille miten heidän tulee kamppailla omalla alueellaan, millaista antifasistista toimintaa heidän tulisi tehdä tai minkälainen heidän poliittisen analyysinsa tulisi olla. Se on olemassa, jotta eri ryhmät tekisivät keskenään yhteistyötä fasismin päihittämiseksi.

NovaraWire: Olette järjestämässä jo toista antifasistista mielenosoitusta Doverissa muutaman kuukauden sisällä. Voitko kertoa hieman järjestöistä, joita vastaan protestoitte? Mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui?

Sam: Mobilisoimme ihmisiä vastustamaan äärioikeistolaisten ryhmien koalitiota*, joka on kehittynyt taantumuksellisena reaktiona siirtolaiskriisiin. Koalitioon kuuluu Britain First -järjestöä lukuun ottamatta kaikki äärioikeistolaiset ryhmät, joilla on katutoimintaa. Kaksi keskeistä ryhmää protestin takana ovat North West Infidels ja South East Alliance (SEA), mutta myös National Front on vahvasti mukana, erityisesti kentiläinen aktiivi Mark Freeman. He ovat mobilisoineet lähes kaikki English Defence Leaguesta (EDL) irtaantuneet ryhmät sekä kourallisen uusnatsiryhmiä. He ovat onnistuneet mobilisoimaan myös muutamia EDL:n väkivaltaisimpia ryhmiä, joilla ei näytä olevan ongelmia tehdä yhteistyötä uusnatsien kanssa.

Viime kerralla Doverissa kokoontui noin 200 fasistia yli kolmestatoista ryhmästä. Heitä vastusti noin 150 antifasistia, joista valtaosa kuului Anti-Fascist Networkiin. Otimme heti äärioikeiston kokoontumispaikan haltuun, minkä seurauksena läheisessä pubissa kokoontuneet fasistit yrittivät hyökätä kimppuumme. Ajoimme kuitenkin heidät tiehensä ennen kuin poliisi ehti paikalle. Turvallisen etäisyyden päästä poliisirivien takaa he alkoivat heitellä meitä tiileillä, joista muutamat saivat ruhjeita. Me murtauduimme ulos poliisien saartorenkaasta ja blokkasimme äärioikeiston marssin reitin. Silloin poliisi sumputti meidät uudestaan ja antoi äärioikeiston marssia vierestämme. Silloin he murtautuivat poliisirivin läpi ja hyökkäsivät uudelleen kimppuumme heitellen meitä irtaimistolla ollessamme poliisin saartorenkaassa.

anti-fascists-line-dover

Antifasistit sulkevat uusnatsien marssireittin Doverissa syyskuussa 2015.

Heidän hyökkäyksensä karkoitti osan vähemmän militanteista kannattajistamme, joten pyrimme pitämään katua hallussa ainoastaan 80 antifasistin voimin. Tajusimme, että meitä on huomattavasti vähemmän ja että äärioikeisto oli jo päässyt marssinsa päätepisteeseen Doverin sataman sisäänkäynnille. Päätimme lähteä alueelta. Kyseessä oli itse asiassa toinen kerta kun protestoimme Doverissa. Ensimmäinen oli tammikuussa 2015, jolloin paikalla oli huomattavasti vähemmän osallistujia molemmin puolin. Kovaa huutelua ja muutama joukkotappelu, muttei oikeastaan mitään kirjoittamisen arvoista. Sen lisäksi Doverissa järjestettiin äärioikeistolainen protesti, jossa British National Partyn entinen johtaja Nick Griffin oli puhujana, joka ei kohdannut minkäänlaista vastarintaa.

NW: Kuinka vakava äärioikeiston uhka on tällä hetkellä? Mikä on tämän mobilisaation merkitys?

S: Äärioikeisto ei tietystikään ole lähelläkään asemaa, jossa he voisivat kaapata vallan, mutta he muodostavat aina uhan, joka vasemmiston on otettava vakavasti. Tästä tammikuun mielenosoituksesta voi tulla tämän vuoden merkittävin fasisminvastainen mobilisaatio, ja todennäköisesti se on tärkeämpi kuin yksikään EDL:n huippuhetkien jälkeisistä antifasistien protesteista.

British National Partyn ja EDL:n romahtamisesta lähtien äärioikeisto on käynyt läpi uudelleenjärjestäytymisen vaihetta. SEA:n johtaja on kreikkalais-kyproslainen Paul Prodromou, jolla on pakkomielle “yhtenäiseen äärioikeistoon”. Hän on vuosien ajan pyrkinyt tuomaan yhteen äärioikeiston eri ryhmiä, usein huonolla menestyksellä. Viimeisin Doverin mielenosoitus oli ensimmäinen kerta, kun hän onnistui kokoamaan merkittävän fasistijoukon yhteen, ja äärioikeisto piti sitä voittona. Jos he kokevat saavansa uuden voiton Doverissa nyt tammikuussa, se voi lisätä heidän yhtenäisyyttään. Viimekertaisessa mielenosoituksessa luodut poliittiset siteet lujittuvat, ja on huomattava riski, että tästä koalitiosta syntyisi jotain pitkäjänteisempää.

Toinen asia, josta ihmisten tulisi olla huolissaan, on äärioikeiston kyky väkivaltaan vasemmistoa kohtaan sekä sen mahdollinen kasvaminen. Viimeisin Doverin protesti järjestettiin kuukausi sen jälkeen, kun lontoolaiset SEA:n kannattajat hyökkäsivät vasemmistolaisia jalkapallofaneja vastaan Thamesmeadissa, minkä seurauksena ottelu peruttiin. Jos niin ei olisi käynyt, he tuskin olisivat olleeet niin itsevarmoja tullessaan mielenosoituspaikalleen. Doverin mielenosoituksen jälkeen äärioikeistoryhmät ovat aktiivisesti vastustaneet siirtolaissolidaarisuus-tapahtumia, erityisesti Portsmouthissa ja Bristolissa. Heidän itseluottamuksensa ei todellakaan olisi riittänyt siihen ilman Thamesmeadissa ja Doverissa saatua rohkaisua.

Jos he kokevat voittavansa uudelleen Doverissa, on erittäin suuri riski että heidän vasemmistoon kohdistama väkivalta lisääntyy, ja se voi laajentua myös muita järjestäytymisen alueita kuin antifasismia vastaan. Jos me puolestaan saamme hyvän voiton Doverista, voimme hajottaa äärioikeiston uudelleenjärjestäytymisen kaavat ja heikentää merkittävästi heidän kykyään järjestäytyä meitä vastaan. En tule ikinä unohtamaan kuinka pelokkaalta Prodromou vaikutti piileskellessään ojassa ensimmäisen vastustamamme Doverin protestin aikaan. Me haluamme koko äärioikeiston olevan niin peloissaan. Kaiken aikaa.

NW: Yksi AFN:n edistysaskeleista viime vuonna oli suhteiden lujittaminen muiden, kenties vähemmän militanttien järjestöjen kanssa ja pyrkimys kehittää monimuotoista antifasistista vastarintaa. Kuinka tämä prosessi on edennyt?

S: Ensinnäkin, mielestäni olemme aina puhuneet monimuotoisen antifasistisen toiminnan puolesta. Jos olet seurannut mielenosoituksiamme viime vuosina, ne ovat aina olleeet yhteisöjen mobilisaatioita, joissa me olemme kannustaneet ihmisiä suoraan toimintaan. Puhun sellaisista tapauksista kuin March for England Brightonissa ja EDL:n yritykset marssia Tower Hamletsissa ja Walthamstowissa. Kun SEA järjesti marssin Cricklewoodissa Luoteis-Lontoossa, me teimme yhteistyötä paikallisyhteisöjen järjestöjen ja ammattiyhdistysten kanssa North West London United -ryhmässä.

Mutta olet oikeassa, muutamia todella myönteisiä edistysaskeleita on otettu viime vuonna. Yksi esimerkki on lukuisten autonomisen vasemmiston ryhmien liittoutuminen AFN:n kanssa. Toinen on sosialistien ja ammattiyhdistysaktiivien virtaaminen mukaan toimintaan sen jälkeen, kun nöyryytimme uusnatsistisen nuorille suunnatun National Action -ryhmän Liverpoolissa. [Toimituksen huom.: Suomen vastarintaliikkeen yhteistyöjärjestön mielenosoitus ajettiin löytötavaravarastoon Liverpoolissa]

Antifasistien vastamobilisaatio Liverpoolissa 2015 oli menestys.

National Actionin White Man Marchin estäminen oli juuri sellainen protesti, joita haluamme järjestää: militanttien antifasistien tukema laajapohjainen yhteisön mobilisaatio, joka estää kollektiivisella suoralla toiminnalla äärioikeiston järjestäytymisen kaduilla. Hauskaa sinänsä, että Unite Against Fascism (UAF) -verkoston aktivistit ovat aina sanoneet meille, että he yrittävät tehdä samaa UAF:n kautta.

Nyt UAF on menettänyt paljon vaikutusvaltaansa Sosialistista työväenpuoluetta (SWP) ravistelevan raiskauskohun takia. Monet heidän antifasisteista ovat alkaneet järjestäytyä AFN:ssä ja meillä on myös suhteellisen hyvä suhteet UAF:n ruohonjuuritason kannattajiin. SWP:n romahdus iski todella lujaa UAF:ään ja loi brittiläisen antifasismin kenttään jonkinasteisen organisatorisen tyhjiön, jota me pyrimme nyt täyttämään. Tarvitsemme edelleen enemmän tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, mutta olemme menossa hyvään suuntaan.

NW: Lopuksi kysyisin, miten oletat äärioikeiston kehittyvän tänä vuonna? Ja mitä AFN tekee pysyäkseen edelleen askeleen edellä?

S: Todennäköisesti mielenkiintoisin ryhmä on Britain First. He eivät todellakaan kykene yhdistämään äärioikeistoa, mutta pystyvät haalimaan riveihinsä pettyneitä UKIP-äänestäjiä ja niitä ihmisiä, jotka osallistuivat EDL:n mielenosoituksiin, mutta jotka eivät pidä uusnatseista. Pegida UK tulee olemaan (jälleen) floppi, BNP jatkaa alamäkeään, National Front todennäköisesti splittaa jälleen kerran ja National Action jatkaa toimintaansa ikään kuin yli 3 miljoonaa ihmistä ei nauraisi videolle, jossa mustat liverpoolilaiset heittelevät heitä banaaneilla. Mitä tulee muihin Doveriin saapuviin ryhmiin, paljon riippuu siitä mitä lauantaina 30.1. tapahtuu.

Yksi äärioikeiston suurista trendeistä on viime vuosina ollut ihmisten liittyminen EDL:ään ja lipuminen siitä yhä enemmän oikealle. EDL ei enää pysty houkuttelemaan uusia kannattajia, mutta monet sen läpi kulkeneet ovat matkalla kohti radikaalimpaa oikeistoa. Oletamme, että ensi vuonna uusnatsiryhmillä tulee menemään suhteellisesti paremmin ja EDL lähestyy historiansa loppua.

Oletamme myös väkivallan kasvavan vasemmistoa kohtaan. Viime vuonna tapahtui useita äärioikeiston hyökkäyksiä antifasisteja ja vasemmistoa kohtaan, ja voimme olettaa näiden jatkuvan ja kiihtyvän, ellei vasemmisto ala ottaaa antifasismia tosissaan.

AFN jatkaa järjestäytymistä äärioikeistoa vastaan seuraamalla heidän toimintaansa ja puuttumalla siihen silloin kun on tarpeellista. Me olemme kasvussa, ja järjestäytymisen kehittyminen ja kasvava ihmismäärä tarkoittavat suurempia voittoja. Me olemme jo nyt näyttäneet mihin pystymme murto-osalla niistä resursseista, joita UAF:llä oli käytössään – kuvittele mitä saisimme aikaan, jos meillä olisi vastaava ammattiyhdistysliikkeen tuki takanamme.

* Nimi on muutettu

** Kattava lista äärioikeistoryhmistä, joiden odotetaan saapuvan Doveriin: National Front, South East Alliance, North West Infidels, East Kent Patriots, English Volunteer Force, Scottish Defence League, Right Wing Resistance, Berkshire Infidels, Bristol United Patriots, Bishop Auckland Against Islam, West Midlands Infidels, North East Infidels, Misanthropic Division, National Action, National Rebirth of Poland, sekä joitakin entisiä ja nykyisiä EDL-ryhmiä.

Käännetty NovaraWire osoitteessa julkaistusta haastattelusta Opposing the far-right in Dover.

Lue myös:

Suomen vastarintaliikkeen yhteistyöjärjestön mielenosoitus ajettiin löytötavaravarastoon Liverpoolissa

Posted in Mielipidekirjoitukset, Uutiset Tagged with: , , , , , , , , , , , , ,