Kurdistanin kansallinen kongressi (KNK) vaatii kansainvälistä vastausta Turkin sotilaalliseen invaasioon Irakin Kurdistanissa. Myös kurdien kattojärjestö Europassa, KCDK-E, on julkaissut kutsun protestoida hyökkäystä vastaan.
Monet Suomessa ovat seuranneet ja tukeneet Pohjois-Syyrian autonomisen hallinnon demokraattisia pyrkimyksiä, sekä naisten järjestäytymistä keinona tukahduttaa fasismia ja patriarkaattia. Monet Suomessa ovat tukeneet Rojavana tunnettua aluetta sekä saaneet inspiraatiota YPG-YPJ:n kamppailusta ISISiä vastaan. Vuonna 2019 Turkin hyökätessä Pohjois-Syyriaan myös Suomessa tuhansia ihmisiä osoitti mieltä Turkin miehityssotaa vastaan. Sota on sen jälkeen jatkunut koko ajan, vaikka ei samalla intensiteetillä kuin syksyllä 2019. Onko nyt tilanne eskaloitumassa? Miten Turkin sota PKK:ta vastaan Irakin Kurdistanin puolella liittyy Rojavaan?
Turkki aloitti keskiviikkona 10.2. hyökkäyksen Irakin Kurdistanin alueelle, eli Bashuriin. Kansan puolustuvoimat (HPG) sanoo tiedotteessaan, että Turkin miehitysarmeija aloitti sotilasoperaation Garên alueella helikoptereilla poikkeuksellisesti Etelä-Kurdistanissa olevista sotilastukikohdistaan, eikä Pohjois-Kurdistanista, Turkin alueelta. Turkki on syksystä asti tehnyt tiivimmin yhteistyötä Irakin Kurdistania hallitsevan KDP-puolueen kanssa, ja avannut Irakin puolelle useita tukikohtia KDP:n hyväksynnällä.
HPG julkaisi kirjallisen lausunnon Turkin miehitysarmeijan viime yönä käynnistämästä hyökkäyksestä Garên alueella. Lausunnossa sanottiin että
“Väkivaltaiset pommitukset tänä aamuna klo 03.00–06.00 kohdistuivat Gûzên, Meyrokên, Siyanên, Çemşerîtkên, Yekmalên ja Kanîsarkên kyliin Garên alueella, sekä niitä ympäröiville alueille. Kafyan tasangoille kohdistui yhteensä kymmeniä dronejen ja sotalentokoneiden pommituksia.
Sotakoneiden ja helikoptereiden pommitusten lisäksi turkkilaisia sotilaita laskettiin helikoptereilla Siyanên kylään, ja joukkojemme ja miehitysarmeijan välillä puhkesi yhteenottoja. Taistelut jatkuvat edelleen. Joukkomme kohtasivat miehitysarmeijan sotilashelikopterit pakottaen ne pakenemaan alueelta.
Garên alueen miehittämiseen tähtäävään sotilasoperaatioon osallistuneet miehitysjoukot eivät saapuneet alueelle Pohjois-Kurdistanista, vaan tulivat Etelä-Kurdistanista Kobra- ja Skorsky-helikoptereiden avulla.”
Aikaisemmin tänä vuonna Turkin sotalentokoneet pommittivat useita kertoja siviilialueita, mikä on aiheuttanut aineellisia menetyksiä hedelmätarhoissa ja siviilien omaisuudessa.
Jo syksystä 2019 lähtien, Turkki on sotinut aktiivisesti koko eteläisen rajansa tuntumassa, sekä Irakin Kurdistanin että Rojavan puolella. Erdoganin hallitus ilmaisi haluavansa tuhota sekä Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) Irakin Kurdistanissa, että Rojavan autonomisen hallinnon Syyriassa vielä Donald Trumpin presidenttikauden aikana, koska se oli viimeinen mahdollisuus vähään aikaan. Turkin suunnitelma kuitenkin epäonnistui sekä Serekaniye – Gire Spi -akselilla Rojavassa syksyllä 2019, että Heftanin alueella Irakin Kurdistanissa kesällä 2020. Turkki onnistui 2019 miehittämään ainoastaan pienen kaistaleen Serekaniyen ja Gire Spin kaupunkien välillä, ja Heftaninissa Turkin armeija pysäytettiin ja lopulta he joutuivat vetäytymään useilta alueilta talven lähestyessä.
Turkki yritti saada tuloksia epätoivoisesti vielä Trumpin presidenttikauden viimeisinä kuukausina joulu-tammikuussa käyttäen hyväkseen Trumpin ja Joe Bidenin hallintojen siirtymävaiheen aiheuttamaan poliittista tyhjiötä. Talviolosuhteiden takia hyökkäys kohdistui lähinnä Rojavaan, Ain Issan strategisen kaupungin ympäristöön sekä Shehban alueelle, jossa Afrinin sodan pakolaiset elävät edelleen.
Samaan aikaan Turkin sotajohto – puolustusministeri Hulusi Akar, tiedustelupalvelu MIT:n johtaja Hakan Fidan ja Turkin asevoimien esikuntapäällikkö Yashar Güler – kiersi useissa korkean tason diplomaattisissa tapaamisissa alueen muiden kurdivastaisten voimien luona. Tammikuun loppupuolella he tapasivat KDP-puolueen johdon kanssa Erbilissä, ja Irakin hallituksen kanssa Bagdadissa. Käyttäen hyväkseen Turkista Irakiin virtaavan Tigris-joen vesiresursseja, Turkin sotadelegaatio kiristi Irakin johtoa “tiivistämään yhteistyötä” Turkin kanssa jesidien itsehallintoa vastaan Shengalin alueella sekä PKK:ta vastaan Pohjois-Irakin vuoristoalueilla.
Garen operaatiota valmisteltiin näissä tapaamisissa, ja se liittyy laajempaan kokonaisuuteen, johon kuuluu myös Irakin puolella olevan Shengalin riisuminen jesidien itsehallinnosta ja autonomisista itsepuolustusvoimista. Sovun löytymistä Bagdadin ja Irakin Kurdistanin aluehallinnon välillä tässä hyvin kiistanalaisessa kysymyksessä pidetään Yhdysvaltain aktiivisen osallistumisen ja väliintulon seurauksena. Turkin puolustusministeri vieraili vastikään myös Berliinissä, Saksassa, mikä synnytti protesteja maan pääkaupungissa koronarajoituksista huolimatta. Turkin ulkoministeri vieraili myös Brysselissä tammikuussa, missä keskustelut liittyivät EUn ja Turkin siirtolaissopimukseen.
Jos Shengalin itsehallintoa vastaan alkaa laajempi hyökkäys, on pidettävä mahdollisena, että operaatio voi ulottua Rojavan puolelle asti. Rojavan autonominen hallinto on varoittanut, että pohjoissyyrialaisen Derikin kaupunkia ympäröivä alue Syyrian, Irakin ja Turkin rajojen risteyskohdassa voi myös joutua uuden miehityspyrkimyksen kohteeksi, jos suurempi operaatio Shengalia vastaan käynnistyy. Turkin tiedustelupalvelun ja armeijan on nähty tekevän valmisteluja Turkin puolella Derikin vastaista rajaa. Turkki on myös pitkään toivonut saavansa alueen hallintaansa, sillä sen kautta kulkee tärkein logistinen kulkuyhteys ja ainoa virallinen rajanylityspaikka Rojavan ja Irakin Kurdistanin välillä. Turkin rajalta Shengaliin asti ulottuva miehityskäytävä katkaisi sekä Rojavan että Kansainvälisen ISISin vastaisen koalition huoltoyhteydet Irakin Kurdistaniin ja PKK:n tukialueille.
Turkin tiedustelupalvelun johto vierailikin myös Damaskusissa ja tapasi siellä syyrialaisia kollegoitaan. Yli 20 vuotta jatkunut kylmä sota Turkin ja Syyrian välillä voi alkaa lauhtua, jos molemmat näkevät Bidenin hallinnon tukemassa kurdihallinnossa liian uhkaavan voiman itselleen. Pitkälti Obaman kauden virkamiehistä kootun Bidenin hallinnon sanotaan olevan historian kurdimyönteisin hallinto Yhdysvalloissa, ja sen tiedetään suhtautuvan Trumpin äärioikeistohallintoa huomattavasti kriittisemmin Erdoganin autoritaariseen ja laajentumishaluiseen politiikkaan.
Turkki on siis aloittanut sotilasoperaation, joka toisaalta on koko ajan ollut meneillään hiljaa Kurdistanin alueella. Kurdistanin kansallinen kongressi ja PKKn johto on useamman kerran viime kuukausina selittänyt tilanteen ja kirjoittanut, että KDPn yhteistyö Turkin kanssa voi johtaa sisällissotaan kurdien välissä, joka hyödyntäis Turkkia.
Turkin hallinto kehittyy enemmän ja enemmän autokraattiseksi ja elitistiseksi, ja useat sotakampanjat ovat epäonnistuneet viime vuonna. Kriisissä oleva Turkki yrittää jälleen hyökätä ja parantaa asemansa ja suosionsa. Tilanne ei ole kuitenkaan epätoivoinen. Viime aikoina on yksi esimerkki laajasta vastarinnasta on nähty opiskelijaprotesteina sen jälkeen kun Erdogan nimetti hänelle lojaalin rehtorin Boğaziçi-yliopistoon. Yksi Turkin arvostetuimpiin kuuluvista yliopistoista on tunnettu liberaalista ja vasemmistoon kallellaan olevasta kulttuuristaan. Protestit levisivät myös muihin kaupunkeihin, ja saivat feministisen känteen kun Erdogan hyökkäsi protestien LGBT-väkeä vastaan. Tämä on vain yksi esimerkki protesteista Turkin sisällä.
Täällä on syytä kysyä, kun Suomen valtiolla on edelleen voimassa aselupia Turkkiin: mitä on Suomen valtion osuus konfliktien luomiseen ja ylläpitoon? Miksi Suomen työläiset tuottaa raaka-aineita ja teknologiaa, joka käytetään sodassa kurdeja vastaan? Mitä tekee Suomi ja EU tässä tilanteessa estääkseen sotaa käyvää fasistista johtajaa?