28.2. vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin ristiriitaista merkkipäivää.
Kalevalaa käytetään monokulttuurisena kansalliseepoksena, vaikka se on koottu karjalaisista ja inkeriläisistä runoista. Kalevala syntyi 1800-luvulla, jolloin Suomen valtion rakentamiseen tarvittiin suomalaisen kansankunnan erottamista muista alueen kansoista.
Suomalainen yläluokka otti tehtäväkseen luoda Suomelle historiallisen, kulttuurillisen ja kansallisen identiteetin. Heistä syntyi karelianistinen suuntaus joka löysi karjalaisuudesta “inspiraatiota”, sillä karjalaisen elämäntavan ja kulttuurin koettiin edustavan juuri sitä mitä suomalaisuuden haluttiin olevan. Karelianistit hyödynsivät karjalaista kulttuuria samalla kun sen elinvoimaisuuteen ja olemassaoloon ei kiinnitetty huomiota.
Suomalainen nationalismi eksotisoi edelleen karjalaista kulttuuria, mikä on yksi kolonialistisen sorron muoto. Karjalaisten symboleiden valjastaminen suomalaisuuden rakentamiseen ja sitä kautta Suomen valtion ylläpitämiseen on historiallinen harha ja poliittisen vallan väärinkäyttö.
Sinimusta liike mobilisoi kannattajiaan Kalevalan päivänä kirjastoihin levittämään suomalaista etnonationalismia. Sinimustien harjoittama Kalevalan kulttuurinen omiminen on erityisen törkeää, sillä heidän tukema kova rajapolitiikka on todella haitallista juuri karjalaisille, jotka jäävät itärajan molemmille puolille. Liike hyötyy Kalevalasta samalla tavalla, kuten 1800-luvun Karelianistit hyötyivät. Mobilisoidu tuttuun tapaan lähikirjastoosi näyttämään, että Kalevala ei kuulu natseille (tai Suomen valtiolle), ja natsit eivät kuulu kirjastoon!