Tanska: Uusi muslimivastainen puolue tähtää eduskuntaan, antisemitistit ja uusfasistit suuntaavat kaduille

Tanskalainen tutkimuskollektiivi Redox julkaisi maaliskuussa 2019 englanniksi analyysin maan äärioikeiston tilasta ennen kevään eduskuntavaaleja. Julkaisemme tekstin suomeksi Redoxin luvalla.

Muutaman kuukauden päästä Tanskassa valitaan uusi eduskunta. Dansk Folkeparti (Tanskan kansanpuolue) saattaa menettää maan oikeistolaisimman puolueen asemansa, jota se on pitänyt hallussaan yli 23 vuotta. Sitä haastaa oikealta Nye Borgerlige (nye tarkoittaa uutta, borgerlige on tanskalainen yleisnimi kaikille keskusta-oikeistolaisille aatteille, liberaaleille tai konservatiivisille). Nye Borgerlige on entisen konservatiivipoliitikon ja arkkitehdin Pernille Vermundin vuonna 2015 perustama puolue, joka on jopa Tanskan kansanpuoluetta mulslimi- ja maahanmuuttajavastaisempi, mutta samaan aikaan talousliberaalein kaikista tanskalaisista puolueista.

Se on yksi lukuisista uusista organisaatioista Tanskan äärioikeiston kentällä. Vaalien alla on hyvä analysoida kokonaisuudessaan tätä liikettä, joka pyrkii vahvistamaan itseään sekä kaduilla että eduskunnassa.

Arkkitehti ja hänen suurin projektinsa

Vuoden 2015 syksynä pieni joukko entisiä Tanskan Konservatiivisen kansanpuolueen (Det Konservative Folkeparti) jäseniä ilmoitti aikovansa perustaa uuden puolueen. Uuden puoluehankkeen vaikuttimeksi ilmoitettiin tuolloin kyllästyminen konservatiivipuolueen liian lepsuun politiikkaan mitä tuli maahanmuuttoon, pakolaisiin ja integraatioon. Nye Borgerlige onnistui keräämään eduskuntavaalikelpoisuuteen vaadittavat 20 000 kannattajakorttia alle vuodessa saaden samalla mediahuomiota sekä tuhansia uusia jäseniä.

Nye Borgerlige on Tanskan radikaalein oikeistopuolue kahdessa mielessä: puolueen näkemykset maahanmuuttajista, pakolaisista ja muslimeista ovat puoluekentän jyrkimmät. Toiseksi, sen talouspolitiikka on uusliberaaleinta mitä Tanskassa on nähty vuosikymmeniin. Puolue pyrkii poistamaan veroja ja kutistamaan julkista sektoria rajusti.

Pernille Vermund ja varapuheenjohtaja Peter Seier Christensen lehdistötilaisuudessa.

Tanskan kansanpuolue on edelleen yksi Euroopan menestyneimmistä äärioikeistolaisista populistipuolueista, mutta Nye Borgerligen kasvu on merkki laajemmasta suuntauksesta Tanskan politiikassa. Keskustaoikeiston lisäksi myös sosiaalidemokraatit ja jossain määrin jopa Sosialistinen kansanpuolue ovat omaksuneet populistien ajatuksia maahanmuuttajista, muslimeista ja pakolaisista tämän historiallisen käänteen aikana. Ainoastaan laitavasemmisto ja humanistipuolueet muodostavat pienen, mutta näkyvän antirasistisen opposition eduskunnassa (toim. huom. tällä viitataan puolueisiin Enhedslisten – De Rød-Grønne, Alternativet ja Radikale Venstre).

Nye Borgerlige on sisäisesti hyvin moniääninen organisaatio. Monet sen ehdokkaat ja johtohenkilöt ovat loikanneet vanhemmista keskustaoikeistolaisista puolueista, mutta samaan aikaan puolue on saanut paljon rivijäseniä maan äärioikeistopiireistä. Vaikka puoluejohto on peräisin keskustaoikeistolaisesta Konservatiivipuolueesta, sillä on poliittisia yhteyksiä myös maan “kansalliskonservatiiviseen” liikkeeseen, joka on muodostunut erilaisten oikeistolaisten blogien ja uutissivustojen ympärille. Tämä kävi erityisen selväksi kuluneen talven aikana kun Nye Borgerligen kannattajiksi tekeytyneet Redoxin toimittajat pyrkivät liittymään puolueeseen kertoen tulevansa nyt jo lakkautetusta uusnatsistisesta Tanskalaisten puolueesta (Danskernes Parti). Kaikki 10 Nye Borgerligen paikallisjohtajaa, joihin toimittajat ottivat yhteyttä, hyväksyivät uusnatsipuolueen entiset jäsenet iloisesti Nye Borgerligen jäseniksi.

Kytkökset vielä Nye Borgerligeä itseään äärioikeistolaisempiin organisaatioihin ovat johtaneet siihen, että puolue on usein joutunut erottamaan jäseniään heidän osoittauduttuaan holokaustin kieltäjiksi tai oltuaan liiankin suorapuheisia rasismissaan. Pernille Vermundin puoluejohto pyrkii kuitenkin olemaan erottamatta jokaista jäsentä, joka saa osakseen kielteistä julkisuutta joko mediassa tai sosiaalisessa mediassa, välttääkseen sisäisten konfliktien syntyä. Näyttää siltä, että puolue on löytänyt jonkinlaisen keskitien ja ainoastaan kaikista räikeimmät tapaukset erotetaan. Puoluejohto saattaa kuitenkin joutua erottamaan aiempaa enemmän jäseniä, kun vaalien alla media alkaa tutkia puolueen jäsenten ja ehdokkaiden taustoja.

Suurin osa kannatusmittauksista asettaa Nye Borgerligen kannatuksen yli kahteen prosenttiin, mikä on myös eduskuntavaalien äänikynnys (vähimmäismäärä ääniä edes yhden paikan saamiseksi eduskuntaan). Joidenkin kannatusmittausten mukaan puolueen kannatus on aivan äänikynnyksen kohdalla, kun taas toisissa mittauksissa se on yltänyt jopa viiden prosentin kannatukseen.

Jos Nye Borgerlige onnistuu saamaan paikan eduskunnassa, se voi kääntää paikkajaon oikeiston eduksi ja siten antaa nykyiselle pääministerille, Lars Løkke Rasmussenille, neljän vuoden jatkokauden. Puolue on jo asettanut kolme vaatimusta – joista se ei aio tinkiä – joiden tulee täytyä, jotta puolue tukisi Rasmussenin johtamaa hallitusta: Tanskan ei tule antaa yhtään uutta turvapaikkaa, Tanskassa asuvien ulkomaalaisten on oltava omavaraisia, ja kaikki ulkomaalaiset rikoksentekijät on karkotettava, riippumatta rikoksen vakavuudesta. Tällä hetkellä näyttää epärealistiselta, että pääministeri suostuisi kaikkiin kolmeen vaatimukseen.

Youtube-soturi Rasmus Paludan

Toinen uusi ilmiö Tanskassa on lakimiehestä puoluejohtajaksi ja Youtube-julkkikseksi kääntynyt Rasmus Paludan. Nuorempana keskustaoikeistolainen Paludan tuli lähinnä tunnetuksi verkkosivuistaan, joilla hän julkaisi kuvia ihmisistä, jotka ajoivat polkupyörällä kävelyteillä. Sittemmin hänestä tuli juristi, joka kirjoitti poliisivastaisia runoja. Yksi runoista kertoi jopa Nørrebron vasemmistoradikaalista autonomisesta nuoristotalosta, joka häädettiin ja tuhottiin vuonna 2007.

Vuonna 2015 Paludan alkoi osallistua oikeistolaisiin mielenosoituksiin, joita Saksan Pegida-liikkeestä inspiroitunut verkosto järjesti Kööpenhaminassa. Tästä alkoi hänen nopea radikalisoitumisprosessinsa, joka johti oman median, “Vapauden äänen”, ja oman puolueen, Kovan linjan (Stram Kurs), perustamiseen. Hän alkoi organisoida pieniä, useimmiten 2-5 henkilön “mielenosoituksia” vasemmistolaisten tilojen edustoilla. Näillä tempauksillaan hän päätyi lähinnä humorististen bannereiden nolaamaksi, ja kerran hänen päälleen heitettiin ämpärillinen nestettä, jonka hän väitti olleen virtsaa. Pitkä kampanja Kööpenhaminan vasemmistoa vastaan ilman tuloksia ja mitätön tulos vuoden 2017 kunnallisvaaleissa saivat Paludanin muuttamaan fokustaan.

Rasmus Paludan (sinisessä takissa) oikeistolaisessa mielenosoituksessa Kööpenhaminassa.

Vuonna 2018 hän pyrki keräämään kannattajakortteja asettuakseen ehdolle eduskuntavaaleihin. Tähän mennessä hän on saanut kasaan alle neljäsosan vaadittavasta 20 000 allekirjoituksesta. Hänen aikansa on käymässä vähiin, sillä vaalit järjestetään viimeistään tämän vuoden kesäkuussa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että hänen tempauksensa ovat olleet aiempaa provokatiivisempia. Hän on muun muassa kiertänyt “ghetoiksi” kutsumiaan asuinalueita haukkuen niiden asukkaita rikollisiksi ja luusereiksi sekä protestoinut “homoislamiksi” kutsumaansa ilmiötä vastaan. Hänen seuraajansa häpäisi Koraania pekonilla ja lopulta poltti kirjan poliisin turvaamassa pienessä mielenosoituksessa helmikuussa. Tanskan poliisi käyttää massiivisia voimavaroja hänen suojeluunsa aina kun hän ilmestyy provosoimaan inhoamiaan ihmisiä.

Vaikka monet äärioikeistolaiset pitävät Paludania rohkeana, hän ei ole koskaan onnistunut rakentamaan puoluettaan tai edes vahvaa poliittista ryhmää ympärilleen. Suurin osa hänen internetseuraajistaan on teinejä tai varhaisteinejä, jotka tykkäävät hänen eksentrisestä asenteestaan, mutta eivät tue häntä tai hänen poliittisia projektejaan. Vaikka Paludanilla on tuhansia katselukertoja viikossa Youtubessa, hän on poliittisesti täysin eristyksissä jopa äärioikeiston sisällä.

Pommintekijät tulevat Tanskaan

Samaan aikaan kun “kansalliskonservatiivinen” liike liittyy Nye Borgerligen riveihin myös perinteiset kansallissosialistiset ja fasistiset ulkoparlamentaariset liikkeet ovat saaneet uutta virtaa. Tanskan fasistinen liike on järjestäytynyt uudelleen viime vuosina sen jälkeen kun maan suurin uusnatsipuolue Danskernes Parti hajosi vuonna 2017. Tätä kenttää hallitsee lähinnä kaksi organisaatiota: uusfasistinen Generation Identitær, joka on osa samannimistä eurooppalaista identitääriliikettä, ja avoimen kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL).

PVL on alkujaan Ruotsissa perustettu uusnatsijärjestö, joka on viime vuosikymmenen aikana levinnyt myös Suomeen ja Norjaan. Sen ensimmäinen yritys järjestäytyä Tanskassa kaatui johtajien epäpätevyydessään surkuhupaisaan sähläilyyn.

Samaan aikaan ruotsalainen emojärjestö on myös muuttunut. PVL on kasvanut pienestä lahkosta Ruotsin äärioikeistokentän vahvimmaksi katuliikkeeksi. PVL on myös äärioikeistokentän väkivaltaisin ryhmä. Se on syyllistynyt muun muassa useisiin murhayrityksiin, puukotuksiin sekä pommi-iskuihin, joita on tehty pakolaiskeskuksia ja vasemmistolaista kirjakauppaa vastaan. Järjestön jäseniä on myös tuomittu murhista.

Nyt tämä uusnatsiryhmä, jota pidetään terroristisena, on järjestäytynyt uudelleen Tanskassa. Viime vuosien aikana PVL on vakiinnuttanut kolme paikallisryhmää, joilla on säännöllistä toimintaa. Tämä toiminta koostuu lähinnä tarrojen ja julisteiden liimailusta, banderollitempauksista moottoriteiden silloilla sekä symbolisista tempauksista, joissa he “eristävät” vastustamiaan tiloja huomioteipeillä. Tällaisen sulkemisaktion kohteeksi ovat joutuneet muun muassa LGBT-liikkeen pyörittämä kahvila Odensessa sekä kuningatar Maryn muistopatsas (hän oli kapinallinen, johti tanskalaisten kolonialistien vastaista kapinaa St. Croixin saarella Karibianmerellä vuonna 1878). Ryhmä on myös tehnyt kampanjoita “homolobbaajiksi” kutsumiaan ihmisiä ja järjestöjä vastaan, sekä käyttänyt avoimesti antisemitistisiä ja holokaustin kieltäviä viestejä.

Viime kesästä lähtien PVL:n paikallisryhmät ovat alkaneet järjestää säännöllistä katutoimintaa. Tyypillisesti he lähtevät lauantaisin johonkin ympäröivistä pienemmistä paikkakunnista, ja seisovat joitakin tunteja sen pääkadulla jakamassa lentolehtisiä. Jälkeenpäin he julkaisevat tempauksista sankarillisella musiikilla höystettyjä “toimintavideoita”. Tanskalaiset ryhmät ja jäsenet ovat osallistuneet myös Ruotsin ja Suomen osastojen järjestämiin mielenosoituksiin useita kertoja. Tällä hetkellä Tanskan osasto ei ole niin väkivaltainen kuin osastot Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa, mutta se onkin osastoista nuorin ja pienin.

Pohjoismaisen vastarintaliikkeen natseja marssilla Göteborgissa Ruotsissa vuonna 2017.

Positiivisena asiana voidaan sanoa, että PVL on kiihdyttänyt kahden muun natsiryhmän – Tanskan Kansallisen Rintaman (DNF) ja Tanskan Kansallissosialistisen Liikkeen (DNSB) – luhistumista. DNF on skinhead-liike, joka syntyi uusnatsistisesta Tanskalaisesta Rintamasta viime vuosikymmenen puolivälissä. DNSB puolestaan on perinteinen natsipuolue, jolla on historiallisia yhteyksiä toisen maailmansodan aikaiseen Tanskan natsipuolueeseen. Kummallakaan näistä organisaatioista ei ole ollut aktiivista johtoa useisiin vuosiin. Niistä on jäljellä enää nimi ja muutama salainen sosiaalinen tilaisuus vuodessa. Ulkopuolelle suuntautunut toiminta on lakannut lähes täysin. DNSB:llä on edelleen pieni päätoimisto Grevessä, 25 kilometriä Kööpenhaminasta lounaaseen, mutta suuret juhlat ja konsertit ovat historiaa.

Ranskasta inspiroituneet uusfasistihipsterit

Toinen nouseva äärioikeisto ryhmä Tanskassa on Generation Identitær (GI). Vuonna 2017 perustettu ryhmä on kasvattanut nopeasti suosiotaan “kansalliskonservatiivisessa” liikkeessä “cooleilla” symbolisilla tempauksillaan, visuaalisesti taidokkailla videoilla ja kuvilla sosiaalisessa mediassa. Sen tempaukset hakevat inspiraatiota alunperin Ranskassa syntyneen liikkeen muilta eurooppalaisilta osastoilta. Tyypillisessä tempauksessa 8-10 hengen ryhmä rennosti pukeutuneita aktivisteja seisoo vilkkaalla kadulla tai aukiolla banderollin kanssa, ja mahdollisesti huutaa iskulauseita tai heiluttaa hätäsoihtuja muutaman minuutin ajan. Pikaisen poistumisen jälkeen varsinainen agitaatio tapahtuu sosiaalisessa mediassa, jossa jaetaan videoita tempauksista. Tanskan GI-osaston videot saavat useita satoja tykkäyksiä ja jakoja, vaikka kyseessä olisi vain yksinkertainen banderollitempaus.

Tanskan Generation Identitær -osaston virallinen (ylä)ikäraja on 30 vuotta. Suurin osa GI:n jäsenistä on noin 25-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita tai vastavalmistuneita. Sillä on kaksi paikallisryhmää, yksi Kööpenhaminassa ja yksi Aarhusissa, ja suurin osa toiminnasta keskittyy näihin kaupunkeihin. Verkoston jäsenet osallistuvat kuitenkin usein liikkeen aktiviteetteihin muissa Euroopan maissa, joissa GI:llä on paikallisryhmiä.

Tanskalaiset identitäärit osoittavat mieltä Tommy Robinsonin puolesta.

Sekä PVL että GI ovat edelleen pieniä toimijoita arviointikriteerin ollessa niiden jäsenmäärät. Molemmat ryhmät ovat kuitenkin onnistuneet vakiinnuttamaan paikallisia ryhmiä, ja ne toimivat siten omilla tavoillaan sisäänheittoalustoina ihmisille, jotka haluavat liittyä äärioikeistolaiseen toimintaan. Jos Nye Borgerlige epäonnistuu vaaleissa tai jos sosiaalidemokraatit nousevat takaisin valtaan, voi hyvin olla että äärioikeistolaiset sympatiat kanavoituvat nopeasti uusfasistisiin ja natsistisiin katuliikkeisiin. Tänä vuonna Tanskan äärioikeistokenttä tulee varmasti muuttumaan tulevien vaalien tuloksesta riippumatta .

Jos haluat tukea Redoxin tutkivaa journalismia tanskalaisesta äärioikeistosta, voit liittyä tukikollektiiviin ja tukea tutkimustyötä rahallisesti.

Lisätietoa Redoxista:

Posted in Mielipidekirjoitukset Tagged with: , , , , , , , , , , , ,