Ruotsalainen antirasistinen lehti Expo julkaisi 1.7.2025 artikkelin, jossa kerrottiin erään ruotsalaisministerin perheenjäsenen olevan aktiivinen äärioikeistotoimija. AFA Tukholma puolestaan paljasti seuraavana päivänä 2.7, että kyseessä on maahanmuuttoministeri Johan Forssellin alaikäinen poika Gustaf Forssell. AFA Tukholma oli ollut jo yli vuoden verran tietoinen Gustafin toiminnasta. Paitsi että he ovat tehneet hyvää työtä natsiliikkeen kartoittamisessa, Gustaf on myös itse ollut varsin huoleton somen käyttönsä suhteen. Hän on esimerkiksi käyttänyt monella tilillä samaa kuvaa itsestään profiilikuvanaan, joka on rajattu perhepotretista. Ruotsin suojelupoliisi Säpo ei ollut tietoinen Forssellin natsitoiminnasta ennen Expon julkaisemaa artikkelia, huolimatta Gustafin avoimuudesta sosiaalisessa mediassa.
Muutama päivä Expon artikkelin jälkeen Ruotsin hallituksen edustajat vähättelivät mediassa ministerin perheenjäsenen äärioikeistokytkösten merkitystä ja pyrkivät painamaan asian villaisella. “Ministeri” vahvisti anonyymisti medialle, että hänen nuori läheisensä on ollut mukana äärioikeistolaisessa toiminnassa, mutta keskusteltuaan “pitkään ja rehellisesti” ministerin kanssa nuori perheenjäsen kertoi “katuvansa toimintaansa ja jättäneensä ekstremistipiirit”.
Gustafin aktiviteetit nuorena äärioikeistoaktiivina
AFA Tukholman mukaan Gustaf aloitti fasistisen toiminnan äärioikeistolaisessa ja antisemitistisessä Det fria Sverige -järjestössä (DFS). Sen perustajajäsenillä Dan Erikssonilla ja Magnus Södermanilla on yhteyksiä muihin ruotsalaisiin uusnatsijärjestöihin: Eriksson on toiminut aiemmin muun muassa natsistisessa Svenskarnas parti -puolueessa, joka lopetettiin vuonna 2015. Lisäksi Eriksson osallistui puhujana tämän vuoden toukokuussa Suomessa järjestettyyn Awakening-natsikonferenssiin. Söderman puolestaan on ollut muun muassa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johtaja Ruotsissa. DFS perustettiin vuonna 2017 ja se julkaisee erilaista fasistista ja antisemitististä materiaalia ja pyörittää “Svenskarnas hus” -tilaprojektia, jonka tarkoituksena on tarjota infrastruktuuria natseille järjestää erilaisia tapahtumia. “Svenskarnas hus” -projektin vaikutus näkyy Suomessa Sinimustan liikkeen tilahaaveiden kehittymisessä ja murentumisessa, mistä julkaisimme hiljattain analyysin.
Tällainen on siis järjestö, jonka toimintaan Gustaf Forssell on osallistunut. Hän on toiminut rekrytoijana DFS:n nuorisojärjestössä, DFS Ungdom. Hän on lisäksi osallistunut DFSU:n sisäisiin tapahtumiin ja julkaissut niistä kuvia Tiktok-tilillään. AFA Tukholma kertoo Gustafin Tiktok-tililtä löytyvän myös kuvia tunnettujen ruotsalaisten fasistien kanssa, kuten jo mainittujen Dan Erikssonin ja Magnus Södermanin. Gustafin natsitoiminta ei kuitenkaan rajoitu vain DFS:n nuoriso-osastoon, vaan hän on osallistunut myös Ruotsin Active Clubin toimintaan. AFA Tukholman tekemä tutkimustyö näyttää, että Gustaf käyttää Tiktokissa eri tilejä DFSU:n ja Aktiv Klubb Sverigen (AKS) mainostamiseen. AKS:n jäsenistöön kuuluu AFA Tukholma mukaan entisiä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä, mikä korostaa entisestään Gustafin yhteyksiä väkivaltaiseen natsitoimintaan.
Ministeri-isä kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaa
Ruotsin nykyinen hallitus on hyvin oikeistolainen, ja sen muodostavat oikeistolainen Moderaterna-puolue, keskustaoikeistolainen Liberalerna-puolue sekä kristillisdemokraatit. Äärioikeistolainen puolue Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna, SD) on hallituksen tukipuolue, joka pystyy sanelemaan hallituksen politiikkaa saatuaan edellisissä vaaleissa noin 20 % äänistä. Tämä on johtanut siihen, että Ruotsin hallituksen politiikasta on tullut tällä kaudella aikaisempaa rasistisempaa ja lakimuutoksia halutaan runnoa läpi vauhdilla, sillä seuraavat vaalit ovat jo ensi vuonna. Viime vuosina Ruotsissa on ollut isoja konflikteja jengien välillä huumeisiin liittyen, jonka seurauksena on tapahtunut paljon ammuskeluja ja pommituksia. Huolimatta Ruotsin hallituksen tekemistä leikkauksista, se on edelleen melko suosittu, mikä johtunee siitä, että monet äänestäjät kannattavat “kovia otteita” jengejä vastaan.
Mitä Gustafin natsitoimintaan tulee, on huomionarvoista, että Gustafin isä Johan Forssell on oikeistolaisen Moderaterna-puolueen poliitikko ja ministerinä vastaa Ruotsin nykyisessä hallituksessa maahanmuuttopolitiikasta. Forssell on ilmaissut aikeensa maahanmuuton kiristämisestä muun muassa nostamalla oleskelulupien tulorajoja. Hän on myös antanut lausuntoja sekä medialle että omilla sosiaalisen median kanavillaan siitä, että Ruotsiin ovat tervetulleita sellaiset maahanmuuttajat, jotka noudattavat sääntöjä ja lakeja, opettelevat kielen ja tekevät töitä. Forssell on esittänyt näkemyksiä, joiden mukaan lakeja rikkovat henkilöt tulisi karkottaa Ruotsista. Maahanmuuttoministerin rooli Ruotsin hallituksessa on ollut koventaa maahanmuuttotaustaisten nuorten saamia rikostuomioita, ja yhtenä lakiehdotuksena on esitetty, että alaikäisen lapsen radikalisoituminen tai rikollisuus voisi johtaa koko perheen karkottamiseen tai myönnetyn turvapaikan perumiseen.
Lisäksi vasta keväällä Forssell tviittasi näkemyksensä siitä, että vanhemmat ovat vastuussa lapsensa radikalisoitumisesta samaan aikaan kun hänen oma poikansa Gustaf jakoi somessa kuvia levittämistään PVL-tarroista. Gustafin natsitoiminta onkin Johan-isälle erityisen kiusallista. Forssell seuraa henkilökohtaisella sometilillään poikaansa, ja hänen on täytynyt olla ainakin jollakin tasolla tietoinen Gustafin toiminnasta natsiliikkeessä. Ristiriita ja kaksinaismoraali sen välillä, että radikalisoituneet maahanmuuttajanuoret perheineen karkotettaisiin maasta, mutta maahanmuuttoministerin poika selviää aktiivisesta äärioikeistotoiminnasta “puhuttelulla”, on ilmeinen.
Poliittiset seuraukset – tai paremminkin niiden puute
Vaikka Gustafin paljastunut äärioikeistotoiminta on puhuttanut paljon Ruotsissa, pääministeri Ulf Kristersson on kertonut yhtä luottavansa Forsselliin. Kristersson on sanonut Forssellin toimineen kuten vastuullisen vanhemman kuuluukin, kun saa tietää lapsensa toimivan väärin ja viettävän aikaa “huonossa seurassa”. Heinäkuun puolessavälissä ministeri Forssellin tuki oli edelleen vankkaa gallupeissa, vaikka kohu maahanmuuttoministerin pojan toiminnasta onkin ollut suuri. Tämä on jossain määrin yllättävää, mutta johtuu kenties siitä, että Forssell on pysynyt kovana eikä ole vapaaehtoisesti jättänyt tehtäväänsä. Yllättävää on myös se, kuinka moni hyväksyy tämän, mikä kertoo normalisoidusta ja syvälle yhteiskuntaan kietoutuneesta rasismista.
Ruotsin hallitus siis seisoo edelleen Forssellin takana ja pyrkii pitämään itsensä kasassa – hieman vastaavalla tavalla kuin Petteri Orpon johtama hallitus Riikka Purran ja Vilhelm Junnilan parin vuoden takaisten rasismi- ja natsikohujen aikaan. Perussuomalaisten Junnila erosi elinkeinoministerin tehtävästään toimittuaan siinä alle kaksi viikkoa, kun hänen käyttämänsä natsisymbolit ja yhteydet äärioikeistoon nousivat esille mediassa. Samana kesänä Riikka Purran kirjoittamat umpirasistiset ja naisvihamieliset kommentit Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjassa nousivat myös esille mediassa. Vaikka Purra joutui vakuuttelemaan, ettei enää kirjoittaisi vastaavia kommentteja ja lopulta myös esittämään kädenlämpöisen anteeksipyynnön, se ei loppupeleissä vaikuttanut hänen asemaansa valtiovarainministerinä.
Sekä Ruotsissa että Suomessa on oikeistolainen, leikkauksia ja kurjistamispolitiikkaa ajava hallitus, jolle yhteistyö äärioikeistotoimijoiden kanssa ei ole ongelma. Siinä, että oikeisto ja äärioikeisto pönkittävät toisiaan poliittisissa tavoitteissaan, ei ole mitään uutta tai yllättävää. Sen kuitenkin pitäisi olla hälyttävää, että maahanmuuttoministerin poika on aktiivinen toimija äärioikeistoliikkeessä. Tämä onkin aiheuttanut merkittävän poliittisen skandaalin Ruotsin hallitukselle, joka tuskin unohtuu aivan hetkessä. On silti varsin huolestuttavaa, että moni Ruotsissa ei näe tämän olevan esteenä Johan Forssellin toimimiselle maahanmuuttoministerin tehtävässä. Julkiset reaktiot poliitikkojen tai heidän lähipiirinsä paljastuviin äärioikeistokytköksiin kertovatkin paljon siitä, missä hyväksyttävän rasismin rajat menevät – ja tässä tapauksessa ne tuntuvat venyvän pitkälle. Nähtäväksi kuitenkin jää, onnistuuko Ruotsin hallitus pitämään itsensä kasassa samalla tavalla kuin Orpon hallituksen on tehnyt, joskin vaivalloisesti ja vain juuri ja juuri.