Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten välinen kolmiodraama johti raakaan murhaan Riihimäellä joulukuussa 2020. Tässä jutussa analysoimme Riihimäen murhassa esiintynyttä väkivaltaista ja misogynististä käytöstä natsiliikkeen toiminnan kontekstissa sekä sitä, mitä Riihimäen tapaus kertoo PVL:n toiminnan kriisiytymisestä.
Riihimäen murha
Kuten olemme uutisoineet aikaisemmin, itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta 2020 vuonna 1981 syntynyt Toni Hakulinen kuoli henkirikoksen uhrina yksityisasunnossa Riihimäellä. Tapaukseen perustuva oikeudenkäynti pidettiin Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa 8. maaliskuuta 2021. Syyttäjän vaatimukset koskivat lievää vahingontekoa, kotirauhan rikkomista sekä murhaa. Vastaajana oli vuonna 1992 syntynyt Samuli Matilainen, joka myönsi aiheuttaneensa Hakulisen kuoleman. Hakulisen kuolema oli äärimmäisen väkivaltainen ja raaka, sillä Matilainen oli puukottanut Hakulista yli 50 kertaa ja lyönyt häntä useasti teleskooppipatukalla. Matilainen ei ollut tapahtumahetkellä huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Kolmantena asianomistajana tapauksessa oli vuonna 1979 syntynyt Salla Silvennoinen, jonka asuntoon Matilainen oli murhaa edeltävässä tapahtumaketjussa tunkeutunut rikkoen omaisuutta. Syyttäjä vaatii Matilaiselle syytettä murhasta elinkautista tai taposta vähintään 11 vuoden vankeusrangaistusta. Lisäksi sekä syyttäjä että puolustus suosittelivat mielentilatutkimusta, jonka käräjäoikeuden tuomarit totesivat perustelluksi. Matilainen pysyy vangittuna Turun vankilassa.
Uhri (Hakulinen), syytetty (Matilainen) ja toinen asianomistaja (Silvennoinen) olivat Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) aktiivisia jäseniä. He tunsivat toisensa natsiliikkeen kautta ja heidän ajanviettonsa järjestyi Suomessa korkeimman oikeuden päätöksellä kielletyn PVL:n toiminnan ympärillä. Rikoksen uhri Hakulinen oli Pirkanmaan PVL:n ryhmän ydinaktiiveja ja Genocide Wolves -nimisen natsibändin laulaja. Hakulinen ehti vaikuttaa pitkään PVL:ssä ja hän muun muassa toimi Matilaisen haastattelijana ja mentorina tämän ottaessa ensiaskeliaan PVL:n natsiaktivismissa.
Vainoharhaisella ja väkivaltaisella toimintakulttuurilla on seurauksensa
Vaikka Riihimäen teon motiivi ei liittynyt suoraan natsiliikkeen ajamiin päämääriin vaan sen sijaan natsien väliseen sairaalloiseen ja misogynialla maustettuun reviirikiistaan, oli kansallissosialistisilla ajatusmalleilla keskeinen rooli Riihimäen tapahtumasarjassa, joka kulminoitui Hakulisen raakaan murhaan. Riihimäen tapaus nostaakin esille natsismin keskeisiä piirteitä, kuten väkivaltaisen toimintakulttuurin, vainoharhaisuuden ja misogyynisen maailmankuvan, joilla on pahimmillaan ihmishenkiä maksavat seurauksensa. Nämä piirteet ovat ominaisia natsiliikkeiden toiminnalle ja ne johtivat Hakulisen kuolemaan ympäristössä, jossa PVL:n toiminta oli ollut vapaalaskussa jo pidempään.
Väkivaltaiset fantasiat maustoivat Hakulisen, Silvennoisen ja Matilaisen arkikeskusteluja, joissa hekumoitiin vastustajien tappamisella tai hakkaamisella. Heidän arkiviestittelynsä olivat kieleltään rasistisia, antisemitistisiä ja vihamielisiä. Eripuraisuutta ja väkivaltafantasioita käytetiinkin todisteena oikeudessa molempien tahojen puolesta, sillä Matilainen oli uhannut tappaa Hakulisen, ja Hakulinen Matilaisen. Viestinvaihdoissa tuli ilmi asianomistajien yllättyneisyys siitä, että seuraava uhri ei olekaan välttämättä ”mamu” vaan ”valkoinen mies”. Järjestön jäsenten väliset tappouhkaukset olivat niin tavanomainen osa arkea, että niitä ei enää osattu ottaa tosissaan ennen kuin Hakulinen oli jo menettänyt henkensä.
Riihimäen murha oli äärimmäisen raaka ja väkivaltainen. Natsien harjoittama raaka väkivalta ei ole yllättävää yhtäältä uusnatsien väkivaltaa hyväksyvän ajatusmaailman ja toisaalta uusnatsien pitkän ja monipuolisen väkivaltapainotteisen rikostaustan kontekstissa. PVL:n jäseniä Suomessa on tuomittu ahkerasti erityisesti eriasteisista väkivalta- ja murharikoksista. Esimerkiksi PVL:n ydinaktiiveihin lukeutuva Jesse Torniainen tappoi vuonna 2016 Jimi Karttusen ja on saanut myös tämän jälkeen vankeusrangaistuksen pahoinpitelystä, kun taas Rami Joukanen, niin ikään PVL:n aktiivi, tuomittiin vuonna 2007 erittäin raa’asta kidutusmurhasta. Lisäksi järjestön lukuisia jäseniä on tuomittu erilaisista pahoinpitelyistä, vandalismista ja niin edelleen.
Kansallissosialististen ja fasististen liikkeiden ideaali pohjautuukin ajatukseen (maskuliinisesta) taisteluvalmiudesta kuvitteellisen kansan ja ‘rodun’ puolustamisessa. Natsit näkevät väkivallan tärkeänä ‘arjalaisen’ hierarkkisesti järjestäytyneen yhteiskunnan rakentamisen työkaluna. Konkreettinen taisteluvalmiudesta huolehtiminen näkyy esimerkiksi taistelukoulutusten järjestämisessä ja natsien ahkerassa aseistautumisessa. Esimerkiksi heti Riihimäen murhan oikeudenkäyntiä seuraavana viikkona poliisi pidätti Oulussa PVL:n vanhan ja väkivaltaisista iskuista tunnetun aktiivin nimeltä Sebastian Lämsä, jonka luota poliisi kantoi pois räjähteisiin viittavia laatikoita. Sekä Riihimäen uhrilla että vastaajalla oli lyömäaseita käden ulottuvilla ja harjaantunutta kykyä käyttää niitä. Silvennoisella sijaitsi teleskooppipatukka valmiina ulko-oven vieressä kodin sisäpuolella, Hakulisella oli nyrkkirauta käden ulottuvilla ja Matilaisella puolestaan teleskooppipatukka ja puukontuppi kiinnitettynä housuissa.
Väkivallan ihannointi ja taisteluvalmius ovat natsiaatteessa läheisesti kytköksissä vainoharhaiseen viholliskuvan rakentamiseen, mitä ilman näiltä liikkeiltä putoaisikin aatteellinen pohja. Natsipropagandassa vastustajia löytyy rasistisissa ja antisemitistissä harhakuvitelmissa esimerkiksi siirtolaisista, seksuaalivähemmistöistä, vasemmistosta ja journalisteista. Vainoharhaisuus jää päälle myös sisäisten välien selvittelyissä, mikä välittyi Riihimäen murhan yhteydessä esiin tulleesta materiaalista. Hierarkkisesti järjestäytyneen liikkeen sisäinen eripuraisuus huokui järjestön jäsenten välisestä viestittelystä sekä näkemistämme pöytäkirjoista. Eripuraisuus liittynee tulehtuneiden henkilökemioiden lisäksi liikkeen pitkästä alamäestä johtuneeseen toimintatilan kaventumiseen ja siitä seuranneeseen tilanteeseen, jossa ‘arjalaisen’ unelman rakentaminen on käynyt yhä mahdottomammaksi.
Esille tulivat esimerkiksi natsismin sisäisten aatevirtausten ristiriita. Matilaista ei pidetty ”oikeana” natsina vaan sen sijaan tottelemattomana ja hierarkioita arvostamattomana ”anarkistina” ja ”pöpipäänä”. Matilainen olikin tullut PVL:n piireissä tunnetuksi esoteerisen natsismin ja traditionaalifasismin intoilijana, mikä ei ilahduttanut kaikkia liikkeen jäseniä. Matilainen piti aiemmin esimerkiksi Routahauta-nimistä blogia, jonne hän kirjoitti aatteellisista kiinnostuksenkohteistaan. Tämän lisäksi hän suomensi muutaman traditionalismiin kytkeytyvän tekstin (mm. René Guénonia) Suomen Sisuun kiinnittyvään Sarastus-verkkolehteen. Sarastus on pyrkinyt salaamaan yhteytensä murhaajaan poistamalla sivuiltaan Matilaisen käännökset, mutta ne ovat edelleen luettavissa Wayback Machinella.
Matilainen on kirjoittanut natsipropagandaa Routahauta-nimiselle blogialustalle.
Misogynia Riihimäen murhan keskiössä
Viimeisimpänä ja kenties tärkeimpänä natsiulottuvuutena murhassa oli misogynia, jolla oli keskeinen rooli murhaan johtaneessa tapahtumaketjussa. Matilainen oli kehittänyt vahvan, mustasukkaisen ja vainoharhaisen omistussuhteen Silvennoista kohtaan. Matilainen oli muuttanut Silvennoisen alivuokralaiseksi Silvennoisen omistaman omakotitalon yläkerrassa sijaitsevaan erilliseen asuntoon lokakuussa 2020. Siihenastinen naapuruus- ja ystävyyssuhde sai kuitenkin kolauksen, kun Matilainen tunkeutui Silvennoisen asuntoon ilman lupaa. Matilainen oli myös ahdistellut Silvennoista seksuaalisesti useaan otteeseen: Matilainen oli esimerkiksi kosketellut luvatta Silvennoista, asettunut hänen viereensä luvatta nukkumaan kesken Silvennoisen päiväunien ja yrittänyt raiskata Silvennoisen.
Matilainen uskoi, että hän ja Silvennoinen olivat asumisjärjestelyjensä johdosta avoliittoon rinnastettavassa suhteessa. Matilainen olikin selittänyt murhan jälkeen poliiseille hyökänneensä Hakulisen kimppuun, koska Hakulinen oli tunkeutunut heidän (Matilaisen ja Silvennoisen) ‘yhteiseen’ kotiinsa. Matilainen oli kehittänyt vahvan misogynistisen ajatuksen omistussuhteesta Silvennoiseen ja koki tehtäväkseen puolustaa kotiaan ‘ulkopuolisilta’. Matilaisen mukaan hän on käskenyt Silvennoista olla kutsumatta miehiä heidän kotiinsa ja halunnut Silvennoisen ”käyttäytyvän”. Murhan tärkeimpänä motiivina voidaankin nähdä Matilaisen tarve oman kuvitellun ’territorion’ ja ’omaisuuden’ puolustamisessa, mihin lukeutui Silvennoinen.
Naisvihamielisyys ei loppunut teon motiiveihin vaan myös Matilaisen puolustus rakennettiin naisvihamielisen retoriikan varaan, sillä Matilaisen puolustus yritti vierittää Hakulisen kuolemaa osittain Silvennoisen syyksi. Puolustus rakensikin argumentaatioketjunsa sen ympärille, että Matilainen oli viaton, hieman harhainen Silvennoiseen rakastunut mies, joka tiedosti oman pakkomielteensä Silvennoista kohtaan ja yritti päästä eroon vahvoista tunteistaan muun muassa irtisanomalla vuokrasopimuksensa. Puolustuksen mukaan se oli Silvennoinen, joka viestitteli Hakulisen kanssa ’ilkeästi’ Matilaisesta, joka ei pitänyt lupausta olla kutsumatta miehiä kotiin, ja joka laukaisi Matilaisen väkivaltaisuuden kieltäytymällä hänen rakkaudestaan. Näin ollen, puolustuksensa avulla Matilainen nojasi naisvihamielisyyteen Riihimäen tapauksen alusta loppuun.
Matilaisen harhakuvitelmat hänen ja Silvennoisen välisestä suhteesta kuvastavat fasismille tyypillistä hierarkkista sukupuolikäsitystä, jossa nainen määritellään miehen kautta. Matilaisen käyttäytyminen Silvennoista kohtaan osoittaa patriarkaaliselle maailmankuvalle tyypillistä naisvihamielistä käytöstä, jossa miehet kokevat oikeudekseen harrastaa naisen kanssa seksiä – halusi kyseinen nainen sitä sitten tai ei. Naisen päätösvalta omasta ruumistaan sivuutetaan täysin ja sen sijaan erilaiset harhaiset ja kuvitellut syyt esimerkiksi naisen käytöksessä nähdään olevan miehelle suunnattu ‘kutsu’ seksuaaliselle kanssakäymiselle. Koska Silvennoinen ei ollut taipunut Matilaisen tahtoon olla heidän yhteisestä kodistaan huolehtiva vaimo vaan sen sijaan kutsui ‘vieraita’ miehiä kotiin, tulikin Matilaisen harhaisessa mielessä Silvennoisesta tapauksen ‘paha nainen’, joka oli Matilaisen mielessä rikkonut lojaaliuttaan miehelleen. Silvennoisen uhkailu ja seksuaalinen väkivalta olivat tapoja, joilla Matilainen pyrki saamaan otteen Silvennoisesta. Kun hän ei siinä ollut onnistunut, Matilaisen ‘oli tapettava’ Hakulinen.
Riihimäen tapauksessa esiintyvä misogynia ei sekään ole yllätys natsitoiminnan kontekstissa, sillä misogynia ja valkoisen ylivallan kannattaminen ovat aatteellisesti yhteenkietoutuneita ideologioita. Sekä naisten että erilaisten rodullistettujen ja sorrettujen ryhmien oikeuksien ja toimintakyvyn kasvaminen nähdään äärioikeistoliikkeiden piirissä uhkaavan valkoisen miehen merkitystä ja valta-asemaa. Natsiliikkeiden maailmankuva pohjautuukin valkoisen ylivallan kannattamisen lisäksi naisvihamieliselle ajatukselle hierarkkisesta naisten ja miesten välisestä suhteesta, jossa naiset määritellään kohtujensa kautta, ja joissa naisten toimijuus supistetaan perheestä ja kodista huolehtimiseen miehen valvovan silmän alla.
Riihimäen tapaus osoittaa myös sen, että vaikka natsiliikkeet usein retoriikassaan mainostavat haluavansa ’suojella’ naisia rodullistetuilta miehiltä esimerkiksi järjestäessään ‘katupartioita’, on itse natsiaate perustavanlaatuisesti rakennettu naisvihamieliselle arjalaiselle ihanteelle valkoisen miehen ylivallasta. Retoriikka, jossa natsit julistavat haluavansa suojella naisia on vain propagandaa, joilla natsitoiminta pyritään pukemaan hyväksyttävämpään muotoon. Natsiliikkeiden menneisyyttä ja ‘kansan’ uudelleensyntymistä haikaileva retoriikka ei olekaan tarkoitettu pelkästään romantisoimaan historiaa vaan ennen kaikkea visioimaan tulevaisuutta, jossa valkoinen maskuliinisuus pääsisi kauttaaltaan hegemoniseen asemaan. Vastaava kaipuu menneisyyteen välittyi myös Matilaisen puheissa, sillä hän oli ilmoittanut Silvennoisen kuullen, että jos he eläisivät hyvässä vanhassa ajassa, Silvennoinen pakotettaisiin Matilaisen vaimoksi. Tässä onkin tärkeä natsiliikkeiden piirre: väkivalloin ihmisten alistaminen valkoisen fasistimiehen vallan alle.
Sukupuolikysymyksessä on tärkeää kuitenkin muistaa se, että vaikka Silvennoinen oli myös uhri, on hän myös ollut vuosien ajan natsiliikkeen aktiivinen jäsen. Silvennoinen on ollut aktiivisesti esimerkiksi levittämässä liikkeen propagandaa katutoiminnassa, vainonnut seksuaalivähemmistöjä ja kirjoittanut vihamielisiä ja rasistisia ajatuksiaan verkossa. Hänet onkin tuomittu vuonna 2019 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rasistisisten kirjoitustensa vuoksi. Vaikka natsijärjestöissä nainen ei koskaan pääse paperilla yhtä korkeaan asemaan kuin mies, naisten roolia natsi-ideologian levittäjänä ja edistäjänä ei pidä koskaan aliarvioida.
On osaltaan ironista, että natsiliikkeiden naispuoliset aktivistit tukeutuvat naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon vasta sitten, kun tilanne kriisiytyy, vaikkakin muulla toiminnallaan he tukevatkin kansallissosialismin eriarvoistavaa naisihannetta. Silvennoinen esimerkiksi kommentoi Matilainen heittoa Silvennoisen pakottamisesta vaimoksi sanomalla olevansa hyvillään siitä, että nainen saa itse valita tässä yhteiskunnassa. Misogynistisen toiminnan saavuttaessa huippunsa (kuten tässä tapauksessa kävi), myös naispuoliset natsit huokaavat helpotuksesta siitä, että he eivät eläkään ’vanhassa hyvässä ajassa’.
Kokemuksistaan huolimatta Silvennoinen ei ole lopettanut natsiaktivismiaan. Sen sijaan hän on ollut viime kuukausina ahkerasti mukana Soldiers of Odin -natsiryhmän katutoiminnassa. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä PVL ja SOO ovat olleet läheisesti kytkeytyneitä toisiinsa. Soldiers of Odin (SOO) on rasistista katupartiointia harjottava ryhmä, joka kuvailee tarkoituksensa olevan ’suomalaisten naisten turvaaminen’. Ryhmän retorinen tavoite on kuitenkin räikeässä ristiriidassa ryhmän todellisen toiminnan kanssa, sillä SOO levittää rasistista ja seksististä materiaalia ja lietsoo vihaa. Lisäksi heidän johtajallaan – kansallissosialistiksi itseään tituleeraavalla Mika Rannalla – on väkivaltataustaa, sillä Ranta tuomittiin vuonna 2016 pahoinpitelyistä, joista toinen kohdistui maassa makaavaan naiseen. SOO:n ja sen jäsenten harjoittama naisvihamielisyys ei Silvennoista näytä kuitenkaan pahemmin häiritsevän.
Vauhdittaako Riihimäen murha PVL:n toiminnan pitkään jatkunutta alamäkeä?
Riihimäen murha voidaan nähdä tietynlaisena PVL:n pohjakosketuksena. Vaikka liikkeen pitkään jatkunut alamäki oli vain sivuroolissa Riihimäen tapauksessa, PVL:n umpikujaan joutununeesta toimintaympäristöstä kumpuava ahdinko huokui heidän kiristyneestä ilmapiiristään.
PVL:n toiminnan pitkään jatkuneeseen alamäkeen on vaikuttanut fasismin ja rasismin vastustajien sinnikäs toiminta, joka on erilaisin metodein onnistunut kaventamaan uusnatsien ja fasistien toiminnan tilaa. PVL:ää on vastustettu järjestäytyneesti koko päättyneen vuosikymmenen ajan. Tästä näkyvimpiä muotoja ovat olleet esimerkiksi suurilukuiset antifasistien mielenilmaukset, kuten eri kaupungeissa järjestetyt massamobilisaatiot natsimarsseja vastaan, äärioikeiston salailevan toiminnan tuominen päivänvaloon ja muu vähemmän näkyvä antifasistinen toiminta. Lisäksi useamman vuoden kestänyt kielto-oikeudenkäynti ja Korkeimman oikeuden lopullinen kieltopäätös ovat heikentäneet merkittävästi PVL:n natsitoiminnan mahdollisuuksia. Tämä yhdistettynä muun äärioikeistosektorin passivoitumiseen Suomessa sekä korona-ajan rajoitusten vaikutuksiin natsiliikkeen toimintaan ympäri Pohjoismaita on tyrehdyttänyt PVL:n projekteja alkuunsa. Koronapandemia on vaikuttanut kaikkien poliittisten liikkeiden toimintaan, mutta PVL:n tapauksessa se on myös vauhdittanut fyysisten siteiden katoamista Ruotsin natseihin, jotka ovat toimineet sekä henkisenä että konkreettisena apuna Suomen natsien toiminnalle (esimerkiksi Suomessa järjestyissä mielenosoituksissa). Murhasta seuraavana päivänä olleena itsenäisyyspäivänä 2020 ei järjestetty edes virtuaalisena Suomi Herää -mielenosoitusta, jonka järjestämisessä PVL oli mukana. Tämän jälkeen PVL ei ole tehnyt minkäänlaisia katutapahtumia useaan kuukauteen ja sen erilaiset propagandakanavat kuten Kohti vapautta, Kansallisradikaalia toimintaa ja Veren laki ovat vaienneet.
Tästä näkökulmasta ei Riihimäen tapaus liene muuta kuin viimeinen silaus, joka tyrehdyttää entisestään PVL:n rimpuilevia toimintapyrkimyksiä. Tähän mennessä PVL:n aktiivit ovat pysyneet vaitonaisina Hakulisen kuolemasta, mahdollisesti haluten olla vetämättä huomiota järjestön sisäisiin riitoihin. Natsijärjestön jäsenten ja muiden natsien oli tarkoitus kokoontua porukalla Silvennoisen kotiin ja suunnitelmissa oli monipäiväiset itsenäisyyspäivän vietot, jotka nyt murhan takia kaikessa hiljaisuudessa peruuntuivat. Voi vain spekuloida, oliko murhan ajoittuminen itsenäisyyspäivän aatolle pelkkää sattumaa, vai olivatko natsien väliset erimielisyydet kärjistäneet entisestään ilmapiiriä ja siten johtaneet tässä jutussa käsiteltyyn tapahtumaketjuun. Molemmissa tapauksissa murhalla on vaikutuksensa liikkeen jo pitkään jatkuneeseen alamäkeen. Hakulisen kuolema ja tapauksen saama huomio vie liikkeen energiaa pois sen päämääriltä ja vaikuttaa negatiivisesti uusien jäsenten värväämiseen, joka on muutenkin ollut vaikeaa niin kielto-oikeudenkäyntiä seuranneen maan alle menemisen kuin myös koronarajoitusten johdosta. Silvennoisen kokema seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta ei myöskään edesauttane liikkeen ja liikkeen ajaman maailmankuvan vetovoimaisuutta uusien jäsenten keskuudessa.
Kirjoituksia Suomen PVL:n tilanteesta: