NCDK – Kurdien demokraattinen yhteisökeskus ja Kurdistan solidaarisuus -verkosto Helsinki järjestävät 1. marraskuuta maailmanlaajuisen Kobane-päivän kunniaksi tapahtuman Helsingissä. Tässä kirjoituksessa kerrotaan Suomessakin vuodesta 2014 vietetyn Kobane-päivän taustasta.
Kobanen taistelu oli kuolemankultti Isisin ensimmäinen tappio, ja sen merkitys oli massiivinen koko maailmalle. Voimme ottaa esimerkkiä tästä voitosta, ja siitä sinnikkyydestä ja rohkeudesta, millä kurdeista ja heidän liittolaisistaan koostuvat Kansan- ja naisten itsepuolustusjoukot (YPG ja YPJ) taistelivat silloin.
Kobanen taistelu ei koskaan saanut Suomessa ansaitsemaansa huomiota ja vielä harvempi muistaa tapahtumaa vuonna 2020. Vaikka Isisin viimeinen tukikohta Syyriassa tuhottiin Syyrian demokraaattisten voimien (SDF) toimesta alkuvuodesta 2019, Isis, josta käytetään myös nimeä Daesh, toimii edelleen. Samoin tekevät myös fasistien johtamat valtiot, kuten Turkki. Useat lähteet kertovat, että Turkki on koko ajan tukenut Isisiä, ja viime vuoden hyökkäyssodassa nähtiinkin jihadisteja Turkin sijaistaistelijoina. Nämä jihadistit ovat myös miehittäneet Afrinin, sekä viime syksystä lähtien Serekanien kaupungin. He ovat ajaneet osan alkuperäisistä asukkaista pois, ja terrorisoivat niitä, jotka ovat jääneet. He esimerkiksi sieppaavat paikallisia, monesti naisia, kiristääkseen heidän perheiltään rahaa. Kamppailu elämän puolesta Rojavassa ei ole tästä huolimatta lainkaan ohi.
Kamppailu Kobanesta oli käännekohta koko Syyrian sodassa. Se oli ensimmäinen hetki, kun maailma näki, että Isis on lyötävissä. Voimaa ja tahtoa tähän löytyi eniten kurdien muodostamasta, ja silloin tuntemattomasta YPG/YPJ:stä.
Vuonna 2014 uutistoimistot ympäri maailmaa uutisoivat jesidien teurastuksesta Isisin toimesta Shengalissa. Juuri ennen tätä yli kymmenen tuhatta Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) Peshmerga-taistelijaa ja Irakin armeijan sotilasta pakenivat jihadistien edetessä ja jättivät Isisille valtavan määrän tankkeja ja muuta sotamateriaalia. Monet ovatkin saattaneet kuulla Nadia Muradista, jesidinaisesta, joka pakeni Isisin seksiorjuudesta, ja jonka perhe surmattiin jihadistien käsissä Shengalissa muiden jesidien kanssa juuri vuonna 2014. Murad sai vuonna 2018 Nobelin rauhapalkinnon. Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) sissit sekä YPG/YPJ-joukot vapauttivat silloin tuhansia kodeistaan paenneita jesidejä Shengalin vuorilta. He pääsivät turvaan Rojavaan. Ennen sitä Isis oli päässyt etenemään ilman vaikeuksia Syyriassa ja Irakissa. Julkiset teloitukset Syyriassa ja muut äärimmäisen väkivaltaiset teot alkoivat täyttämään uutisotsikoita ympäri maailman, samalla kun tuhannet ihmiset Lähi-idässä pakenivat ja tulivat Eurooppaan. Ympäri maailmaa, myös Suomesta, jihadisteja alkoi samalla muuttaa Syyriaan jihadistien hallitsemille alueille.
Sitten tuli käännekohta: Isis yritti vallata Kobanen kaupungin Syyrian ja Turkin rajalla. Rojavan joukot taistelivat jihadisteja vastaan useita kuukausia ja saivat nopeasti koalition ilmavoimien tuekseen. Muistakaamme kaikki taistelijoita joka kaatuivat kamppailussa, ja heidän uhrauksensa, ja kaikki muut uhraukset elämän puolesta, jotka YPG/YPJ osana SDF:ää ovat tehneet Pohjois-Syyriassa.
Naisten kamppailu Rojavassa
Tätä sotaa ei kuitenkaan käydä vain Isisiä vastaan. Nyt Rojavassa vihollinen on fasistinen Turkin valtio. Yhdysvallat on vetäytynyt etelään ja Syyrian hallinnon sekä Venäjän joukot partioivat rajalla. Kyse on myös taistelusta patriarkaalista mentaliteettia vastaan. YPJ ja myös PKK:n naiset ovat pitkään järjestäytyneet erikseen autonomisissa rakenteissa. He tekivät sen siksi, että miehet eivät uskoneet, että naiset pystyvät mihinkään itse, puhumattakaan taistelusta tai omien asioiden järjestämisestä keskenään, ilman miehiä. Meidänkin on taisteltavaa kapitalistista heteropatriarkaattia vastaan omassa päässämme. Tämä on vaikea taistelu, sillä meidän on muutettava tapojamme olla ja elää keskenään.
Tänä vuonna naistenpäivänä Kobanessa tuhannet naiset kokoontuivat Vapaiden naisten torille iskulauseen alle: “Meidän kamppailumme on vapaudesta, ja vastarinta on voitomme”. Naisia koko alueelta osallistui. Kongra Star -järjestön puhenainen Zahra Berkel onnitteli kaikkia kamppailevia naisia:
“From here from the Free Women’s Square and Kobane, the city of resistance, we bless free women all over the world, and remember the martyrs of freedom and resistance to the liberation of women. We were having a strong resistance in the face of the terrorist organization ISIS in all the cities of northeastern Syria and other terrorist factions, and today this resistance continues against the terrorist Turkish state, which has been proven in the person of the martyr Hevrin Khalaf that is targeting women above all.”
Berkel kaatui Turkin pommi-iskussa kesäkuussa 2020. Muistakaamme hänet ja muut jotka kamppailevat, ja jatkakaamme heidän taisteluaan. Voit lukea juuri kahdeksatta kokoustaan juhlineen Rojavan naisten kattojärjestön Kongra Starin lausunnon ja tutustua Rojavaan matkustaneen naisen kertomuksen Kobanesta.
Tässä lyhyessä dokumentissa, Meryem: Kobani’s Female Liberator (2016), seurataan naiskomentaja Meryemia, joka johti taistelua Kobanessa. Dokumentissa kuvataan sotaa, rohkeaa taistelua sekä surua kaatuneista tovereista, sekä myös rakkautta ja iloa voitosta. Meryem kertoo, miten suuri osa naisista eivät jättäneet kaupunkiaan, vaan jäivät taistelemaan. Hän kertoo, mitä naisten voittama taistelu, ja patriarkaalisen mentaliteetin osittainen murtuminen, tarkoitti Kobanen kaupungille ja koko alueelle. Kobanen jälkeen Rojavasta tuli tunnettu koko maailmassa, erityisesti vasemmiston keskuudessa. Monet ovat matkustaneet Rojavaan ottamaan osaa vallankumoukseen. Se jatkuu edelleen.
Kehotamme kaikkia osallistumaan sunnuntaina Helsingissä järjestettävään Kobane-päivän tapahtumaan kasvomaskeja käyttäen ja turvavälejä pitäen! Kokoonnumme kello 14 Paasikiviaukiolla Mannerheimintien läheisyydessä. Juhlimme taisteluhenkeä ja tovereitamme sekä näyttämme solidaarisuutta ystävillemme jotka kamppailevat joka päivä Rojavassa!
Lue myös: