Kuten minkä tahansa kriisin aikana, myös epidemian iskiessä yhteiskunta joutuu valitsemaan suuntansa. Kiristämmekö kontrollia vai pyrimmekö kriisin yli rakentamalla yhteisvastuullisempaa ja kestävämpää yhteiskuntaa? Meille antifasisteille, feministeille ja antikapitalisteille vastaus on selvä: koronaviruksen taakan tasainen jako on ainoa kestävä tapa torjua epidemia kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ja ihmisten välinen keskinäinen avunanto on olennainen osa kestävää epidemian torjuntaa. Tästä syystä olemme koonneet seuraavat viisi teesiä epidemian yhteiskunnallisesta ja poliittisesta luonteesta sekä aloitteista, jotka vievät kriisin yli kohti vapaata, tasa-arvoista, solidaarista ja ekologista yhteiskuntaa uusien terveys- ja talouskriisien sekä poikkeustilojen sijaan.
Kaikkien terveys turvattava
Maksuton kunnallinen terveydenhuolto – mukaan lukien tarpeelliset lääkkeet, hygieniatarvikkeet ja mielenterveyspalvelut – on turvattava kaikille Suomessa asuville kaikkina aikoina kansalaisuudesta riippumatta. Koronaviruspandemia koskettaa ihmisiä ympäri maailmaa, mutta reaktiossa siihen näkyy paikallisten yhteiskunnallisten erojen lisäksi myös globaali eriarvoisuus. Tästä syystä solidaarisuuden on ulotuttava myös kansallisvaltioiden rajojen yli tarjoamalla osaamista ja tukea myös muihin maihin missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi tutkimustiedot, patentit, mahdolliset rokotteet ja lääkkeet on laitettava maksuttomaan jakoon alueille, joilla on heikompi terveydenhuoltojärjestelmä.
Terveydenhuoltoalalla työskenteleville, erityisesti sairaanhoitajille ja lähihoitajille, on maksettava heidän työnsä arvokkuutta ja tärkeyttä vastaavaa palkkaa. Epidemia ei saa olla veruke sivuuttaa sairaanhoitajien jo keväällä voimistuneita vaatimuksia parempaan toimeentuloon ja työolosuhteisiin, joita suurin osa suomalaisista tuki. Päinvastoin, tavallistakin suuremman paineen, stressin ja henkilöstöpulan alla työskentelevät ammattilaiset ansaitsevat korotuksen peruspalkkaansa ja reilut lisät poikkeustilanteessa työskentelystä.
Kaikkien toimeentulo turvattava
Kaikkien Suomessa elävien toimeentulo on turvattava kaikkina aikoina. Kriisirahastot on käytettävä ihmisten ja yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen tukemiseen – ei suuryritysten, vakuutusyhtiöiden tai pankkien tekohengittämiseen. Koko kansalaisyhteiskunnan on järjestäydyttävä sitä silmälläpitäen, ettei vuoden 2008 jälkeisen talouskriisin hoidon verukkeella tehtyä massiivista tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille tulla sallimaan toistamiseen.
Yhteiskunnalle tärkeimpien töiden tekijöille, työvelvoitteen alla työskenteleville ja koronavirusta vastaan kamppaileville ihmisille muun muassa sairaanhoidon, päivähoidon, koulutuksen ja vanhustenhoidon piirissä on kamppailtava heidän työnsä tärkeyttä vastaava palkka ja työolosuhteet. Monet jatkavat töissä taloudellisen epävarmuuden takia, vaikka olisivat altistuneet virukselle tai tuntisivat olonsa sairaiksi. Myös freelancereiden, nollatuntisopimuksella työskentelevien, lomautettujen, työttömien ja pienyrittäjien toimeentulo on turvattava sekä kotitalouksien lainat jäädytettävä kategorisesti.
Käytännöllinen ratkaisu toimeentulon turvaamiseen voi olla vastikkeeton, riittävän suuri perustulo, joka myös keventäisi nykyisen tukijärjestelmän byrokraattista kuormitusta. Asunnon, sähkön ja veden kaltaisten elämän edellytysten maksullisuudesta on luovuttava. Lisäksi on varmistettava, että asunnottomat ja muut jo valmiiksi hyvin haavoittuvassa asemassa olevat selviävät poikkeustilanteesta, eikä ketään häädetä kodistaan kriisin seurauksena.
Naisten asema turvattava
Kaikenlainen uusintava työ (kuten hoito-, hoiva- tai tunnetyö) on yhteiskunnassamme valtaosin naisten ja muunsukupuolisten harteilla. Siten myös yhteiskunnan sektorit, joilla on suuri tartuntariski, ovat pääosin naisvaltaisia. Tämä epäkohta on purettava: hoivatyön ja muun uusintavan työn määrä ja arvokkuus on nähtävä ja tunnustettava, oli kyseessä sitten palkallinen tai palkaton työ. Tämä edellyttää sitä, että miehiltä vaaditaan tasapuolista vastuuta näistä tehtävistä. Jos institutionaalista päivähoitoa ja kouluja ajetaan alas, on luotava vaihtoehtoisia tapoja järjestää nämä toiminnot, ettei niiden hoitaminen kasaudu patriarkaaliseen ydinperheeseen, jossa naiset ovat perinteisesti hellan, lasten, pyykkikoneen ja nyt myös koronan välissä. Tässä on ehdottomasti otettava huomioon naisten keskenäiset erilaiset asemat yhteiskunnassa, liittyen erityisesti luokkaan ja rotuun.
Vaatimukset hoivatyön ja muun uusintavan työn tasapuolisesta jakautumisesta on ulotettava kaikille elämän osa-alueille. Kaikessa yhteiskunnallisessa töiden ja tehtävien jakamisessa on otettava huomioon sukupuolinäkökulma, jottei naisia aseteta asemaan, jossa on suurempi tartuntariski, enemmän kontrollia tai työvelvoitteita, tai vähemmän palkkaa.
Miesten väkivalta naisia kohtaan saattaa kasvaa näinä aikoina ja päihdeongelmista kärsivissä talouksissa asuville eristys ulkomaailmasta voi olla täysin sietämätöntä sekä uhka hengelle ja terveydelle. Naistentalojen ja turvakotien toimintaa on laajennettava epidemiatilanteessakin ja niille sekä kriisiapua tarvitseville linjoille on tarjottava apua ja resursseja.
Ympäristö turvattava kaikille
Kaikissa kriisitoimenpiteissä on otettava huomioon toimien ympäristövaikutukset. Koronaviruksesta seurannut kriisi on lähtökohtaisesti ratkaistava tavalla, joka parantaa elinolosuhteitamme – ei tuhoa niitä. Erityisesti tämä on otettava huomioon talouspolitiikassa: ympäristölle tuhoisia yrityksiä ei tule yrittää pelastaa, vaan tukipaketit ja kriisiapu on keskitettävä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän tuotannon tukemiseen. Esimerkiksi lentoliikennettä ei ole syytä palauttaa koronavirusta edeltäneelle tasolle.
Demokratia ja vapaus turvattava kaikille
Kaikki poikkeustilan nojalla asetetut kontrollitoimet ja rajoitukset on purettava välittömästi, kun ne eivät enää ole koronavirus-epidemian kehityksellä perusteltevissa. On kamppailtava sen puolesta, ettei poikkeustilan rajoituksista tule uutta normaalia. Ihmisten vapaa liikkuvuus on turvattava ja pakolaisuuskysymys ratkaistava ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Esimerkiksi pakolaisleirit Kreikassa, joissa edes perushygieniaa ei voida välttävästi tarjota tuhansille ihmisille, on evakuoitava ja purettava välittömästi, ja niiden asukkaat saatettava terveydenhuollon ja asumisen piiriin. Jos Kreikan pakolaisleirien 40 000 henkilöä jaettaisiin kaikkien EU-maiden kesken, minkään yksittäisen maan osuus ei olisi suuri.
Krisiitilannetta ei saa käyttää demokratian ja vapauksien kaventamiseen. Päinvastoin, demokraattista itsehallintoa on lähdettävä luomaan kaikille yhteiskunnan osa-alueille, mukaan lukien työpaikoille. Paikalliset ja itsehallinnolliset rakenteet kasvattavat yhteisöjen ja yhteiskunnan joustavuutta, resilienssiä ja kykyä selviytyä koronavirusepidemiasta ja sen mahdollisista seurannaiskriiseistä. Kriisinhallinnan avuksi on luotava paikallistason demokraattisia rakenteita poikkeustilalainsäädännön sijaan, sillä paikallisyhteisöillä on valtiota parempi tuntemus ihmisten tarpeista ja ongelmista. Hajautettu itsehallinto takaa keskitettyä valtaa nopeamman ja joustavamman päätöksenteon ja reagointikyvyn ihmisten materiaalisiin tarpeisiin.
Jokainen näistä teeseistä on avoin kutsu kehittää analyysia epidemian poliittisesta ja yhteiskunnallisesta luonteesta pidemmälle, sekä kutsu järjestäytyä kamppailuun näiden ehdotusten avaamilla linjoilla niitä hioen ja kehittäen. Terveys, talous, naisten asema ja ekologia sekä vapauden ja demokraattisen itsehallinnon laajentaminen ovat alueita, joilla on järjestäydyttävä ja kamppailtava arvojemme, yhteiskuntamme ja elämämme puolesta.
Nämä teesit eivät hahmottele päämäärää vaan asemaa, josta lähteä liikkeelle ja avata uusia horisontteja. Yhteiskunnallinen todellisuus, joka epidemian, karanteenien ja suljettujen rajojen jälkeen avautuu, riippuu kyvystämme järjestäytyä rakentamaan tulevaisuuttamme vapauden ja tasa-arvon pohjalta. Monia asioita voimme ja meidän tuleekin vaatia, mutta tulevaisuutemme meidän on luotava itse, omilla ponnistuksillamme, yhdessä, toisiamme tukien.