Virolainen NSBM-yhtye Loits Suomeen helmikuussa osana Moonsorrowin Euroopan-kiertuetta

Tämän kirjoituksen pohjustukseksi kehotamme lukijoita tutustumaan natsimusiikkialakulttuuria ja kansallissosialistista black metalia (National Socialist Black Metal, NSBM) käsitteleviin artikkeleihimme.

Virolainen nationalismilla ja historiallisella revisionismilla ratsastava NSBM-yhtye Loits saapuu Suomeen lämmittelemään kotimaista pagan metal -yhtye Moonsorrowia osana Moonsorrowin vuoden alussa alkanutta Euroopan kiertuetta. Tässä jutussa perehdymme muun muassa Loitsin ja erityisesti yhtyeen laulajan ja keulakuvan Ahto-Lembit “Lembetu” Lehtmetsin poliittisiin näkemyksiin, yhtyeen kitaristi Markus Karmon rooliin white power -yhtye Revalersin kitaristina, sekä Moonsorrowin laulaja-kitaristi Henri Sorvalin ulostuloihin koskien Moonsorrowin ja Loitsin tulevaa Suomen kiertuetta 21.-29.2.2020.

“Veren kutsu” – Loits ja militaristinen nationalismi

Vuonna 1996 perustettu black metal -yhtye Loits keskittyy musiikissaan pääasiassa sotaisiin ja nationalistisiin aiheisiin. Loitsin kappaleiden keskeisiä teemoja ovat oikeistolaisittain tulkittu kansallinen historia ja mytologia ripauksella pakanamystiikkaa, sekä virolaisten SS-sotilaiden ja “metsäveljien” herooiseksi kuvattu taistelu Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan toisessa maailmansodassa. Joissain kappaleissa asetetaan vastakkain (tyypillisen fasistien retoriikan tavoin) nyky-Viron kuviteltu “kansallinen rappio” ja esi-isien uhraukset taistelukentillä, sekä maalaillaan uhkakuvia tulevista “vapaustaisteluista”.

Loitsin esiintymisiin on aiemminkin kiinnitetty huomiota ja esimerkiksi jo bändin Saksan keikka 21. tammikuuta 2006 yhdessä NSBM-yhtye Thunderboltin ja parin muun NSBM-skeneen kytkeytyvän black metal -yhtyeen kanssa peruttiin natsiyhteyksien vuoksi. Vielä 2000-luvun alussa Loitsin basisti Markku Kivine käytti taiteilijanimeä M.Engele, mikä tuskin jäi saksalaisilta antifasisteilta huomaamatta. Loits on myös soittanut natsikeikoilla, kuten Liettuassa 12. tammikuuta 2008 yhdessä liettualaisen pitkän linjan RAC-yhtye (Rock Against Communism) Diktaturan kanssa “Rokas priez komunisma” -tapahtumassa (eng. Rock Against Communism). Viimeisin esiintyminen natsibändin keikalla lienee ollut 1. helmikuuta 2020, kun Loits esiintyi Liettuassa yhdessä NSBM-yhtye Infernal Warin kanssa.

Yhtyeen vuoden 2004 “Vere Kutse Kohustab” -levyn promokuvissa yhtye poseerasi edellämainitun Waffen SS:n 20. krenatööridivisioonan repro-asuissa ja tunnuksissa. Levyn nimi kääntyy suomeksi “Veren kutsun velvoittamana” ja yhdessä natsikuvaston kanssa se sisältää suoran viittauksen natsien veren puhtauden kulttiin ja rotubiologiaan. Lords of Metalin haastattelussa vuodelta 2004 Loits selittää suorasukaisesti uuden levynsä sanomaa ja teemoja liittyen Viron kansan (ts. etnisten virolaisten) selviytymiseen ja edellämainittuun “veren kutsuun”. Tässä kohtaa yhtye pyrkii kuvaamaan etniset virolaiset eräänlaisena “uhanalaisena vähemmistönä” omassa maassaan. Lembetu myös esittää väitteen että puolet virolaisista on “ulkomaalaisia” (ts. ei-etnisiä virolaisia), vaikka etniset virolaiset itseasiassa muodostavat Wikipedian mukaan (vuonna 2019) 68,5% Viron väestöstä, suurimman vähemmistön ollessa venäläiset (24,8%), ja maa on tunnettu tiukoista pakolaiskiintiöistään. Alla ote haastattelun raakakäännöksestä.

Lords of Metal: OK, se siitä. Uskon että musiikki on silti se, millä on väliä. Kuinka toimitte kirjoittaessanne kappaleita? Mistä löydätte aiheenne?

[…] Loitsin sanoma on kaikkialla ympärillämme. Aiheet, joista laulamme ovat ajankohtaisia myös tavallisessa mediassa, mutta suurin inspiraatiomme tulee veteraaneilta itseltään. Luemme heidän kirjojaan ja vierailemme heidän luonaan. Melko monien kappaleiden lyriikat ovat näiltä rohkeilta miehiltä.

Mutta kansallisromanttiset tekstit ja tekstit kansallisesta identiteetistä ovat veressämme. Olemme pieni kansa ja selviytyäksemme jokaisella virolaisella täytyy olla pisara nationalismia veressään. Jo puolet maamme miljoonan asukkaan väestöstä on ulkomaalaisia.

Loitsin erityisen kiinnostuksen kohteena on Waffen SS:n 20. krenatööridivisioona (Viron 1. SS-divisioona), jonka tunnuksia yhtye käyttää monissa julkaisuissaan. Loitsin kappaleissa ja haastatteluissa näitä natsiarmeijan riveissä taistelleita viron “legioonalaisia” glorifioidaan ja heidät liitetään kuvitteelliseen “ikiaikaisen kansallisen vapaustaistelun” vahvasti mytologisoituun historian ketjuun. Yhteistyö natsi-Saksan kanssa kuitataan oikeutettuna vapaustaisteluna ja valintana kahdesta pienemmästä pahasta. Samalla vaietaan natsimiehityksen kauhuista, kuten tuhannen vironjuutalaisen joukkomurhasta ja Viron maaperälle mm. romaneja, kommunisteja ja juutalaisia varten pystytetyistä keskitysleireistä, natsien muista hirvittävistä ihmisyyden vastaisista rikoksista puhumattakaan. Loitsilta tuppaa unohtumaan, että Kolmas valtakunta suunnitteli ali-ihmisinä pitämiensä balttien tuhoamista (erit. liettualaiset) ja “saksalaistamista” eli etnistä puhdistusta (virolaiset). Tästä huolimatta yhtye keskittyy näistä kahdesta ainoastaan neuvostomiehityksen terroriin ja sen vastustamiseen.

Edellämainittu yksipuolinen nationalistinen ja apologistinen retoriikka on yhä yleistä monissa natsi-Saksan puolella taistelleissa ja natsimiehittäjän kanssa yhteistyötä tehneissä maissa. Helppo vertailukohta löytyy Suomesta, missä SS-vapaaehtoisista ja muusta Kolmannen valtakunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä esitettiin pitkään samansuuntaisia apologistisia näkemyksiä. Täällä tulkinnat jatkosodan “ajopuuteoriasta” ja “erillissodasta” elivät vahvoina. Samaan henkeen vuoden 1918 sisällissota pyrittiin oikeiston piirissä esittämään Neuvostoliitosta johdetun kommunistivallankaappauksen vastaisena kristillis-isänmaallisena “vapaussotana”, jonka jatkona ja loppuunvientinä talvi- ja jatkosota haluttiin nähdä.

Edellämainituilla historian vääristellyillä “uudelleentulkinnoilla” pyritään valkopesemään oman maan sotarikokset ja (usein varsin innokas) yhteistyö natsien kanssa, sekä ihannoidaan sotaa ja siinä uhrautumista isänmaallisena velvollisuutena. Samalla pyritään luomaan mytologista kuvaa yhtenäisestä ja yksimielisestä pienestä patrioottisesta kansasta, joka suurvaltojen puristuksessa kävi oikeutettua, joskin vastentahtoista “pyhää sotaa” (kuten Loits sitä toisinaan nimittää) kommunismia vastaan. Vaikka Loits luetaankin usein black metal -yhtyeeksi, ei sen musiikissa ole lainkaan saatanallisia teemoja ja yhtyeen pakanametallikausikin jäi alkuvuosiin, joskin laulaja Lembetu on haastatteluissa ilmaissut kiinnostuksensa Viron muinaisuskontoihin ja kiistää “aavikkouskontojen”, eli kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden, sopivuuden virolaisille. Monien NSBM-yhtyeiden tapaan Loits onkin puhunut musiikistaan mieluummin kansallisromanttisena black metalina, militanttina black metalina tai nykyään pääasiassa “militanttina ekstreme metallina”, kuvaillen sitä omalla termillään “militant flak ‘n roll”. Kyseessä on sanaleikki, joka vihjaa niin “militanttiin black metaliin” eli pääasiassa NSBM:stä käytettyyn eufemismiin, kuin myös black ‘n roll genreen ja militarismiin.

“Muinaiset kansalliset symbolit”

Loits käyttää logossaan triskelonia ja algiz-riimua. Algiz-riimu on tunnettu sekä alkuperäisten natsien, että uusnatsien omimana ja suosimana “elämä”-riimuna. Natseille algiz symboloi arjalaista rotua ja rotubiologian ihanteen mukaista perhettä. Nykykäytössä se toimii (esim. tyr- ja odal-riimujen tapaan) uusnatseilla hakaristin korvikkeena ja siten ulkopuolisille huomaamattomana silmäniskuna omalle alakulttuurille. Algiz-riimu on eräs käytetyimmistä valkoisen vallan symboleista ja suosittu uusnatsitatuointi. Hakaristin muotokieltä lähellä oleva triskeloni ja sen monet variaatiot puolestaan ovat suosittuja symboleita uusnatsien musiikkialakulttuureissa, erityisesti NSBM-skenessä. Lisäksi esimerkiksi RAC-musiikkiin keskittyvä Euroopan laajuinen Blood & Honour -uusnatsijärjestö käyttää tunnuksenaan kolmesta seitsikosta muodostuvaa triskelonia.

Vaikka monet keskeiset riimut ovat äärioikeiston ja uusnatsien omimia, emme väitä että esimerkiksi tavalliset, yleensä melko epäpoliittiset pagan metal -yhtyeet tai uuspakanat yleensä olisivat natsiaatteen kannattajia vain siksi että he käyttävät joitain näistä natsien suosimista riimuista. Kuten usein monitulkintaisten symbolien käytössä, on tässäkin kyse kontekstista ja assosiaatiosta. Natsiskinin päänahkaan tatuoitu odal-riimu, Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) tyr-riimua mukaileva logo, Kohti vapautta -järjestön (sama kuin PVL) hyödyntämä tursaansydän tai Soldiers of Odinin jäsenen kaulassa roikkuva Thorin vasara ovat kontekstiltaan ja siten merkityssisällöiltään erilaisia kuin esimerkiksi pohjoisesta luonnosta ja viikingeistä laulavan pagan metal -yhtyeen levynkannessa käyttämät vuosituhansia vanhat riimut ja symbolit. Tässäkin on tietysti syytä muistaa, että jotkin “muinaiset” symbolit ovat itse asiassa natsien tai heidän edeltäjiensä popularisoimia (kuten sudenhaka) tai jopa itse keksimiä (kuten musta aurinko), eikä niillä ei ole merkittävää käyttöä natsi-esoterian ulkopuolella. Jotkin vanhat symbolit (kuten hakaristi ja sowil-riimu) taas ovat niin natsismin tahraamia, että niiden käytöstä on syytä luopua liian raskaiden mielleyhtymien vuoksi. Loitsin varsin ilmiselvän poliittisen luonteen kontekstissa yhtyeen käyttämät symbolit (varsinkin algiz-riimu) on selkeintä nähdä tätä natsimusiikin taustaa vasten ja siten natsiestetiikalla flirttailuna.

Vampire Magazinen haastattelussa vuodelta 2008, Loits kiistää kiivaasti käyttämiensä symboleiden yhteyden natsismiin, mutta ei samalla lainkaan selitä mitä nämä symbolien “erityiset tarinat” ja “syvemmät juuret” edes ovat. Tässä ote edellämainitun haastattelun raakakäännöksestä koskien yhtyeen vuonna 2007 ilmestynyttä Must Album -pitkäsoittoa.

Vampire Magazine: Olette ottaneet pois nationalistiset symbolit Loitsin logosta. Onko se tehty tarkoituksella? Tiedän että ihmiset yhdistävät Loitsin yhä kansallissosialismiin.

Loits : Logo pysyy muuttumattomana. Emme vain ole käyttäneet sitä kahden viime albumimme kuvituksessa, koska se ei vain sopinut kummankaan kanssa yhteen. Logossamme ei myöskään ole mitään symboleja, jotka saattaisivat edes etäisesti viitata kansallissosialismiin. Kaikissa käyttämissämme merkeissä ja tunnuksissa on erityinen niihin liittyvä tarina, joka ulottuu paljon syvemmälle menneisyyteen kuin edellämainittu poliittinen ideologia. Loitsilla ei ole mitään tekemistä kansallissosialismian kanssa, voitteko ystävällisesti saada sen taottua kalloonne lopullisesti.

Emme ole natseja, olemme kansallismielisiä: “maltillinen rasismi”, “kulttuuriset konfliktit” ja historiallinen revisionismi

Seuraavaksi käsittelemme joitain Loitsin antamia haastatteluja vuosilta 2003-2004. Suurimmassa osassa käyttämistämme Loitsin haastatteluista on haastateltavaksi nimetty yhtyeen laulaja, keulakuva ja perustajajäsen Lembetu, mutta joissain haastattatteluissa mainitaan haastattelun antajaksi Loits. Vastausten samansävyisyyden ja samojen muotoilujen toistuminen antaa olettaa että näissäkin haastatteluissa vastaukset on antanut yhtyeen nimissä Lembetu itse. Syynä keskittyminen tähän ajanjaksoon on paitsi tarjolla olleet lähteet, myös yhtyeen viimeaikainen hiljaiselo. Loitsin viimeisimmästä pitkäsoitosta on aikaa jo yli 12 vuotta, mikä on luonnollisesti näkynyt myös julkisuuden vähyytenä.

Edellämainituissa haastatteluissa Lembetu käyttää tyypillistä äärioikeiston ja uusfasismin retoriikkaa. Haastatteluissa Lembetu vähättelee holokaustia, puhuu antisemitistisesti, väittää että kulttuurit (ts. rodut) tulisi pitää “kulttuuristen konfliktien” vuoksi erillään, väittää että (oikeistolaisittain tulkitut) traditiot ja nationalismi yhdessä ovat kansallisen kulttuurin varjeltavaa ja arvokasta ydintä, asettaa etniset virolaiset eräänlaiseen “uhatun ja viattoman alkuperäiskansan” asemaan, puhuu myönteisesti rasismista ja epätasa-arvosta, esittää natsiapologistisia näkemyksiä, kertoo fanittavansa natsibändejä sekä tietysti kiistää yhtyeeseen usein kohdistuvat natsisyytökset. Haastatteluista paistaa selkeästi yhtyeen ja sen johtohahmon uusfasistinen maailmankuva, jonka kulmakiviä ovat jatkuva olemassaolon taistelu, hurmoshenkinen nationalismi, pseudotieteellinen rasismi, antisemitismi ja viha kaikenlaista vasemmistolaisuutta (jonka Lembetu samaistaa lähinnä stalinismiin) ja liberaalia ihmiskäsitystä kohtaan. Kaikki tämä ovat tuttuakin tutumpaa NSBM-skenen retoriikkaa ja olemme kirjoittaneet siitä ennenkin vastaavanlaisten yhtyeiden (kuten Krodan ja Stormheitin) kohdalla.

Vuoden 2004 Eesti Expressin haastattelussa Lembetu tuo esiin rasistisia rotuun perustuvia näkemyksiään virolaisen määritelmästä ja “maltillisesta ksenofobiasta”. Näkemykset eivät ole kaukana kansallissosialismin rotuopeista ja pseudotieteellisen rasismin uudelleenbrändätyistä muodoista, kuten kansan ja rodun samaistavasta etnonationalismista. Alla otteita haastattelun raakakäännöksestä:

Eesti Express: Olette toistuvasti selittäneet ettette ole natseja, fasisteja…

Lembetu: Kyllä. Ihmisille, joita on aivopesty 60 vuotta, on hankala erottaa nationalisti natsista. 60 vuotta he pakottivat ihmisille mustavalkoista historiaa, ja silloin kun puhut asioista, jotka ovat ristiriidassa tämän historian kanssa, sinut leimataan, pidit siitä tai et.

Eesti Express: … vaan patriootteja. Joskin tämä albumi antaa vaikutelman, että olette suhteellisen ksenofobisia patriootteja?

Lembetu: Siinä, missä määrin ksenofobiasta tulee epäterveellistä, on monia eri puolia. Kohtuullinen ksenofobia on mielestäni virkistävää. Helpoin tapa on esittää se seuraavasti: Viron kansa on niin pieni, että jos virolaisilla ei ole pisaraa nationalismia veressään, he tulevat katoamaan. Jokaisen virolaisen suonissa tulisi olla edes pisara nationalismia.

Eesti Express: Se on tervettä ksenofobiaa?

Lembetu: Sitä on vaikea kuvata sanoin. Sana “ksenofobia” on saanut niin huonon maineen, että en edes haluaisi käyttää sitä.

Eesti Express: Mihin vedätte rajan maltillisen ja epäterveen ksenofobian välillä?

Lembetu: On vaikea vetää raja. Jokainen ymmärtää sen omalla tavallaan.

Eesti Express: Onko valkoinen mies parempi kuin toisen värinen?

Lembetu: Sanoisin että kyllä ja ei. Kolikolla on kaksi puolta. Kun laulamme virolaisista, kuvittelemme virolaisen valkoisena henkilönä. En voi kuvitella virolaisen olevan musta tai minkään muunkaan värinen. Mutta toisaalta kolikon toinen puoli on se, että maailman suurimmat pahuudet on tehnyt valkoinen mies. Siinä mielessä valkoista miestä ei voi pitää muita parempana.

Se ei ole lainkaan Loitsin aihe. Me puhumme vain pienen Viron tapahtumista ja niistä ongelmista, mitä meillä täällä on. Kun sanon että olen virolainen, minulla ei ole mitään hävettävää. Virolaiset eivät ole kohdelleet huonosti muita kansoja tai rotuja. On hyvä olla virolainen patriootti – omatuntosi on puhdas.

Viimeinen lainaus on paljonpuhuva. Lembetun näkemyksen mukaan valkoiset ovat kyllä tehneet paljon pahaa, mutta juuri he, valkoiset etniset virolaiset, eivät. Ikään kuin vuosisatoja jatkunut rotuhierarkioihin perustuva (uus)kolonialismi ei mitenkään koskettaisi virolaisia, puhumattakaan jo edellä mainituista vironjuutalaisista, jotka natsimiehittäjä virolaisjoukkojen avustuksella murhasi. Vaikka Lembetu väittää olevansa kiinnostunut Viron historiasta, ei hän sitä selvästikään ymmärrä, ja monimutkaiset globaalit taloussuhteet ja holokaustiin osallistuminen voidaan tarvittaessa siivota maton alle puheella pienestä sorretusta kansasta.

Syy Viron historiaa innokkaasti harrastavan Lembetun edellä mainittuun haluun väittää, etteivät “virolaiset ole koskaan kohdelleet huonosti muita kansoja tai rotuja” tulee ilmeiseksi, kun lukee hänen Final War Divisionille antamaansa haastattelua vuodelta 2004. Haastattelussa Lembetu sekä vihjailee “loisten” hyötyvän taloudellisesti holokaustin muiston vaalimisesta, että vähättelee itse holokaustin merkitystä, rinnastaen sen muihin Euroopan kansanmurhiin. Nämä ovat tyypillisiä holokaustidenialismin teoreetikoiden argumentteja, mikä ei ole sekään ihme, sillä Lembetu mainitsee samassa haastattelussa lukevansa revisionistien (eli holokaustidenialistien) kirjoituksia ja olevansa heidän kanssaan samaa mieltä. Viittaus “holokaustista hyötyviin loisiin” on tässä kontekstissa helppo nähdä kevyesti verhottuna viittauksena juutalaisiin, sen ollessa “skenen” keskeisiä argumentteja.

Samassa haastatteluissa Lembetu mainitsee erääksi Loitsin suosikkiyhtyeistä virolaisen pitkän linjan white power -yhtye P.W.A.:n (Preserve White Aryans) ja väittää että ihmiset “eivät synny tasa-arvoisina”. Euroopan muun äärioikeiston tapaan Lembetu on EU:n vastustaja, joka pitää unionia ennen kaikkea poliittis-taloudellisena “miehittäjänä” ja kansallisen “vapauden” rajoittajana. Alla otteita haastattelun raakakäännöksestä:

Final War Division: Mistä tulee kiinnostus Saksan historiaan ja toiseen maailmansotaan, joka on ilmiselvää vaatteidenne ynnä muun perusteella? Onko se kiinnostus historiaan, armeijaan ja politiikkaan, vai onko se myös kansallissosialististen ideoiden jakamista?

Lembetu: Me emme ole kiinnostuneita Saksan historiasta tai kohtalosta, emmekä ihaile kansallissosialismin ideoita. Tämä ei tarkoita ettemme välittäisi Euroopan historiasta tai olisi huolissaan Euroopan nykyisistä tapahtumista. Toisen maailmansodan aiheuttamat haavat mätänevät yhä ja loiset, jotka vaurastuvat niillä, eivät anna niiden parantua, koska tekevät niillä voittoa. Eurooppa on sairaampi kuin koskaan. […]

Final War Division: Olkaa hyvä, antakaa kommentti seuraavista:

[Lembetu:] Euroopan Unioni: Se, mitä tehtiin asein vuosisata sitten, tehdään nyt ilman verenvuodatusta. Keinot ovat muuttuneet, mutta tulos on sama – taloudellinen ja poliittinen miehitys.

[Lembetu:] Holokausti: Olen lukenut revisionistien kirjoituksia suurella mielenkiinnolla ja olen enimmissä kohdin samaa mieltä heidän kanssaan. Eri kansoihin ja etnisiin ryhmiin on kohdistunut kansanmurhia ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, joten holokausti ei ole sen erityisempi tai tärkeämpi kuin mikään muukaan kansanmurha. Kuvio, joka sanan ja tapahtuman ympärille on organisoitu tekee minut sairaaksi. Olkaa hyvä, lopettakaa maailman syyttäminen ja jättäkää viattomat ihmiset rauhaan!!!

[…]

[Lembetu:] Kommunismi: Pelkän sanan pitäisi aiheuttaa kuvotusta jokaisessa virolaisessa. Historia on antanut melko hyvän opetuksen tästä ideologiasta. Ihmiset eivät synny tasa-arvoisina, joten teoria on alusta asti väärä.

Sama edellämainittu näkemys ihmisten epätasa-arvosta toistuu Black Mindsin haastattelussa vuodelta 2003. Puheet “rautaisesta nuorisosta” on tässä kontekstissa helppo ymmärtää viittaukseksi niin natsipropagandaan kuin ensimmäisen maailmasodan keisarillisen Saksan nationalistiseen sotapropagandaan, jolla houkuteltiin nuoria rintamalle. Alla ote haastattelun raakakäännöksestä:

Black Minds: Siinä kaikki minun osaltani, kiitos haastattelusta. Onko mitään lisättävää?

Loits: Loits on rautaisen nuorison herääminen, Loits on kutsu liittyä legioonalaisten joukkoihin, Loits on kaikkea mitä juutalais-kristillinen demokratia ei ole. Loits on Viron kansallinen ylpeys. Liittykää joukkoihin!

Hell Musicin haastattelussa koskien Loitsin vuonna 2004 ilmestynyttä “Vere kutse kohustab” -albumia, yhtye ei näe ongelmaa siinä että “nationalistiset” skinit käyvät heidän keikoillaan. 2000-luvun alussa Virossa oli merkittävä natsiskiniongelma. Alla ote haastattelun raakakäännöksestä.

Hell Music: Fanienne joukossa on paljon skinheadeja. Miltä se teistä tuntuu? Tulkitsevatko he musiikkianne ja ideoitanne oikein?

Nationalismi on se, mikä Loitsissa vetoaa skinheadeihin. Uskon heidän tietävän hyvin ettemme propagoi valkoisen ylivallan liikettä tai levitä kansallissosialistista propagandaa. Ainakin täällä Virossa olemme onnistuneet selittämään viestimme ihmisille.

Jos skinhead tulee konserttiimme, koska olemme nationalisteja ja hän pitää näistä ajatuksista, niin mitä meillä voisi olla sitä vastaan?

Perulaisen Psicoterror-zinen haastattelussa vuodelta 2004, Lembetu puhuu kulttuureiden yhteensovittamisen mahdottomuudesta ja “kulttuurien yhteentörmäyksen” aiheuttamista konflikteista. Puheenvuoro on tuttua modernia äärioikeiston retoriikkaa, jossa biologisen rasismin sijaan keskitytään kulttuuriseen rasismiin ja valkoiseen identiteettipolitiikkaan. Takaporttina tälle toimii jälleen Viron historiassa kokemat vääryydet ja sosiaalidarwinismista ammentava näkemys “kansallisesta selviytymistaistelusta”. Alla otteita haastattelun raakakäännöksestä.

Psicoterror: Olen itseasiassa utelias: Voidaanko Loitsia pitää yksinkertaisesti historiallisena yhtyeenä, vaiko nationalistisena yhtyeenä? Miksi?

Lembetu: Molemmat. Virolainen ei voi pitää näitä kahta erillään. Jokaisella virolaisella pitäisi olla pisara nationalismia veressään, jotta voimme säilyttää näin pienen valtion suurvaltojen joukossa. Aivan kuten meidän täytyy tietää mennyt, jotta voimme valmistautua tulevaan. Loits kertoo usein mitä menneisyydessä tapahtui, mutta katse on tulevassa.

Psicoterror: Mikä osa uskonnolla on tässä Loitsin konseptissa? Onko myös uskonto aiheena läsnä tematiikassanne vai onko kyse pelkästään yhteiskunnallisista aiheista? Miten pakanuus ja nationalismi mielestänne lähentyvät toisiaan? Olkaa hyvä, pohtikaa tätä.

Lembetu: Mitä kauemmas katsomme menneisyyteen, sitä enemmän kulttuuri ja uskonto ovat kietoutuneet yhteen. Käytännössä niiden välillä ei ollut eroa. Uusien kulttuurien tunkeutumisen myötä tulivat uudet uskonnot ja kulttuuriset konfliktit. Virossa muinaiset perinteet ja uskonto säilyivät, ja niihin lisättiin kristinusko. Jälkimmäinen pysyi väellemme vieraana, koska aavikon väen uskonto ei käy yksiin pohjoisen ihmisten kanssa. Tänään kuvio on yhä kirjavampi, eikä se ole itse asiassa mikään mukavin juttu. Nationalismi ja pakanuus ovat vain yhteenkietoutuneet sillä tavoin kuin vanha uskonto, tavat ja perinteet ovat osa kansallista kulttuuriamme. Ilman edellämainittua kansakuntamme tulee menettämään identiteettinsä. Siten nämä ovat arvoja, joita jokaisen tulee vaalia ja suojella. On vaikea selkeyttää Loitsin ja uskonnon yhteys. Me emme oikeastaan taistele mitään uskontoa vastaan, mutta nationalisteina me olemme kehittäneet tiettyjä kiintymyksiä.

Uusnatsi Markus Karmo ja white power -yhtye Revalers

Loitsin kitaristiksi vuonna 2005 liittynyt kitaristi Markus Karmo soittaa kitaraa myös vuonna 2006 perustetussa tallinnalaisessa natsimusiikkia esittävässä white power -yhtye Revalersissa. On epäselvää milloin Karmo on liittynyt Revalersiin, mutta hän on todennäköisesti yhtyeen alkuperäisjäseniä. Karmo esimerkiksi esiintyi Revalersin Helsingin salaisella RAC-keikalla 24.4.2010 yhdessä Mistreatin ja PVL-aktiivi Jesse Eppu Torniaisen Civic Dutyn kanssa. Tämä siis jo ennen Revalersin ensimmäisen levyn julkaisua.

Revalersin Instagram-tilillä on lukuisia kuvia, joissa Karmo poseeraa milloin yhtyeen kanssa promokuvissa, keikkareissuilla tai yhtyeen treenikämpällä. Karmo ei myöskään erityisesti piilottele jäsenyyttään yhtyeessä, vaan yhdistää itsensä Revalersiin varsin avoimesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Luonnollisesti myös kaikki Karmon bändikaverit Loitsissa tietävät pitkäaikaisen kitaristinsa natsismista.

RAC-musiikkia soittava Revalers on Viron keskeisimpiä white power -yhtyeitä yhdessä maan kenties vanhimman aktiivisen RAC-yhtyeen P.W.A.:n (Preserve White Aryans) kanssa. Revalersin kappaleiden nimet ovat yksiselitteistä RAC-kuvastoa: Hunt the Red, Honour Your Blood, Guard Your Nation, ja niin edelleen. Revalers on tehnyt vuonna 2019 yhteisjulkaisun suomalaisen RAC-yhtye Marderin kanssa. Marderissa musisoivat uusnatsijärjestö PVL:n Helsingin ryhmän keskeinen aktiivi Janne Moilanen sekä PVL-jäsen Aleksi Kyrönperä.

Revalersin bändipaidassa, jota yhtye mainostaa sosiaalisen median tilillään, on paljonpuhuva viesti: “Guard your nation, 14 words, blood and soil, mothers and fathers, sons and daughters, glory and honour, strength and pride, race and love, respect and loyalty, heritage and unity!” Blood and soil (suom. veri ja maa) sekä 14 words (suom. 14 sanaa) ovat suoria viittauksia natsi-ideologiaan. 14 words viittaa uusnatsiterroristi David Lanen tunnettuun sitaattiin “We must secure the existence of our people and a future for white children” (suom. “Meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja valkoisten lasten tulevaisuus”). Revalers on vuosina 2010-2019 esiintynyt Suomessa tiettävästi ainakin viisi kertaa, kaikki salaisilla natsikeikoilla. Nämä keikat ovat aikajärjestyksessä:

1) 24.4.2010 Helsingissä yhdessä Mistreatin ja Civic Dutyn kanssa

2) 10.12.2011 Helsingissä yhdessä Civic Dutyn ja ulkomaalaisen natsibändin kanssa

3) 13.-14.7.2012 Orivedellä Blood & Honourin “Nordic Summer Festival” -tapahtumassa yhdessä lukuisten RAC-yhtyeiden, kuten Pagan Skullin, Endless Priden ja Kraftslagin kanssa.

4) 14.-15.12.2018 Tampereen Blood & Honourin Ruskon kerhotilalla yhdessä Vapaudenristin, White Minorityn, Genocide Wolvesin ja Liittoneuvoston kanssa.

5) 4.-5.1.2019 pääkaupunkiseudulla “Vapauden soinnut” -festivaalilla yhdessä lukuisten natsibändien, kuten Pagan Skullin, Mistreatin ja Civic Dutyn kanssa.

Viron pienestä RAC-skenestä johtuen Revalers onkin vakioesiintyjä lähes jokaisella Viron natsikeikalla. Suomalaisia lukijoita saattaa ällistyttää se, että Revalers pystyy esiintymään jopa pääkaupunki Tallinnassa avoimesti, usein kaupungin isossa ja suositussa Rock Club Tapperissa muiden RAC-yhtyeiden (kuten P.W.A.:n ja A.K.G.:n) kanssa. Revalers mainitsee RAC- ja viking rock -musiikkiin (RAC:n erityinen ruotsalainen versio) keskittyvässä Midgaard-blogin haastattelussa vuonna 2014, että Tapperissa on järjestetty itsenäisyyspäivän keikkoja jo vuodesta 2011 alkaen. RAC-keikkojen lisäksi Tapperissa järjestetään useita NSBM-yhtyeiden keikkoja. Erikoisinta on kuitenkin että tämä kaikki tapahtuu paikassa, jossa säännöllisesti esiintyy isoja kansainvälisiä valtavirran pop-, rock- ja heavy metal -artisteja. Suomessa tällainen ei käy laatuun, varsinkaan RAC-yhtyeiden kohdalla, jotka on jo aikaa sitten pakotettu esiintymään lähinnä salaisilla natsiskinien kerhotiloilla ja harvoissa myötämielisissä konkurssikypsissä lähiöjuottoloissa. Toisaalta Revalersin keikkoja on myös estetty rasismin vastustamisen nimissä ja toisinaan varsin korkean tahon toimesta. Viljandin kaupunginhallitus päätti olla vuokraamatta kunnan Sakala Center -kiinteistöä Revalersin, A.K.G.:n ja P.W.A.:n esiintymiseen 20.1.2017.

Moonsorrowin Henri Sorvali: sananvapauden soturi natsiapologian tiellä – “We don’t care.”

“Halusimme mukaan myös uutta tulemista valmistelevan sukulaissielumme Suomenlahden toiselta puolen ja vanha ystävämme Loits avaa nämä pimeät iltamat.” -Moonsorrowin rumpali Marko Tarvonen kommmentoi kiertuetta

Moonsorrowin julkistettua Suomen-kiertueensa tiedot lokakuussa, alkoi yhtyeen Facebook-sivulla kiivas keskustelu siitä, miksi Moonsorrowia lämmittelemässä on Loitsin kaltainen ilmiselvä natsibändi. Jo ensimmäisten kommenttien aikana Moonsorrowin laulaja-kitaristi ja perustajajäsen Henri Sorvali ilmestyi yhtyeen profiililla “kommentoimaan” eli sössöttämään tyypillistä äärioikeistoa komppaavaa “epäpoliittista” jargonia ihmisille, jotka haastoivat yhtyeen vastaamaan syytöksiin natsibändin peesaamisesta. Vaikka asia oli päivänselvä, keskittyi Sorvali jaarittelemaan aivot sulattavaa diipadaapaa “ajatuspoliiseista”, “laumamentaliteetista”, ja siitä kuinka “musiikkia ja politiikkaa ei pitäisi sekoittaa”, sekä tietysti pelottelemaan tulevilla summittaisilla “noitavainoilla”, jotka hänen propagoimassaan dystopiassa saattavat kohdistua mihin tahansa vähänkin epäilyttävään yhtyeeseen. Alla kuvakaappauksia edellämainitusta Loitsin ja Moonsorrowin yhteiskiertuetta koskevasta kommenttiketjusta Moonsorrowin Facebook-sivulta.

 

Sorvali on tunnettu aiemmista vastaavista natsibändejä ja näihin kytköksissä olevia yhtyeitä puolustelevista avautumisistaan. Hyvänä esimerkkinä Sorvalin “Is this metal band awful?” blogikirjoitus 4.4.2014., missä hän Moonsorrowin natsisympatiasyytöksiin liittyen latelee mukanokkelia heittoja “sananvapauden rajoittamisesta” ja “peppukivusta”, syyttäen Moonsorrowia ja muita natsimusiikialakulttuurin kanssa flirttailevia yhtyeitä haastavia ihmisiä tekopyhiksi ja itsekeskeisiksi “loukkaantujiksi”. Kaikki tämä on tyypillistä natsihyysärien suosimaa netin oikeistotrollien retoriikkaa, jonka tarkoitus on uudelleenkehystää ja sekoittaa keskustelua, sekä kääntää ihmisten huomio toisaalle eli natsismin ja äärioikeiston vastustajiin.

Sorvalin ja Moonsorrowin uskottavuutta ei varsinaisesti lisää sekään, että yhtye teki vuonna 2005 “huumori”-grindcorelevyn Lakupaavi-nimellä. Levyn kappaleita ovat muun muassa “hauskasti” nimetyt Kuolema taidehomoille, Juutalaiskysymys? ja Hakaristi on oikeesti kaunis. Lakupaavista on tullut sanomista varsinkin Saksassa. Sorvali on tehnyt musiikillista yhteistyötä Lauri “Werwolf” Penttilän kanssa, joka on eräs suomalaisen NSBM-skenen keskeisistä pitkän linjan toimijoista.

Yhteenveto

Kuten jo edellä on tullut selväksi, on Loits varsin selkeä NSBM-yhtye, joka propagoi nationalistisia ja fasistisia näkemyksiään tekeytymällä sotaveteraanien äänitorveksi ja “historiallisten vääryyksien” oikaisijaksi. Lisäksi Loitsin kitaristi Markus Karmo on yksiselitteinen white power -muusikko Loitsiakin suorasukaisemmassa valkoista ylivaltaa ja natsismia lietsovassa Revalersissa. Moonsorrow puolestaan on ison ja tunnetun pagan metal -bändin arvovallallaan ottanut Loitsin siipiensä suojaan ja mahdollistaa näin osaltaan natsibändien ja äärioikeistolaisen sanoman normalisointia ja legitimointia metallimusiikissa.

Natsimusiikin leviäminen edesauttaa äärioikeistolaisten ilmapiirin, ajatusten ja arvojen leviämistä ja edistää siten uusnatsien ja uusfasistien käymää “kulttuurikamppailua”. Yhtyeet, tapahtumajärjestäjät, keikkapaikat ja yhteistyötahot eivät voi pestä käsiään, vaan niiden tulee tahoillaan estää natsimusiikin myrkyn leviäminen muihin musiikkialakulttuureihin. Natsibändeille ei tule antaa tilaa ja alustaa, vaan ne on ajettava takaisin marginaaliin ja tehtävä niiden elämä vaikeaksi sielläkin. Natsimusiikin vastustaminen on osa antifasistista toimintaa. Tämä toiminta on tärkeää ennen kaikkea nyt, kun äärioikeisto on kasvanut ja sen sanomalle on kylvetty valmis maaperä. Sananvapaus ja taiteellinen ilmaisu, tai mikään muukaan veruke ei voi toimia takaporttina äärioikeistolaisten yhtyeiden esiintymiselle.

Moonsorrowin ja Loitsin Suomen kiertuetta järjestävät Fullsteam Agency ja Firebird Industries. Kiertueen yhteistyötahona toimii mm. metallimusiikkimedia Inferno. Moonsorrowin ulkomaan keikkavastaava on saksalainen Dragon Productions GmbH. Moonsorrowin levy-yhtiö on Century Media Records. Ota yhteyttä keikkajärjestäjiin, keikkapaikkoihin, Moonsorrowin kanssa esiintyviin yhtyeisiin ja muihin yhteistyötahoihin. Kerro heille mitä mieltä olet siitä, että Moonsorrow esiintyy Loitsin kaltaisen NSBM-yhtyeen kanssa. Alla keikkajärjestäjien, Century Media Recordsin ja Suomen kiertueen keikkapaikkojen yhteystiedot sekä Moonsorrowin kiertueaikataulu.

Dragon Productions GmbH (Moonsorrowin keikkavastaava ulkomailla)

schroerg[a]dragonproductions.com

dragon-productions.com

tel. +49 40 675 699 36

Fullsteam Agency (Moonsorrowin keikkavastaava Suomessa)

Ari Koskinen

ari[a]fullsteam.fi

fullsteam.fi

+358 (9) 2905 0805

Century Media Records (Moonsorrowin levy-yhtiö)

https://www.centurymedia.com/label.aspx#contact

FINLAND

Ginger Vine Management & PR

Heta Hyttinen

Tel: +358 40 581 7575

Email: heta.hyttinen[a]gingervine.com

Website: www.gingervine.com

EUROPE

Schaeferstrasse 33a

44147 Dortmund

Tel: +49 231 8297 0

Fax: +49 231 8297 101

Email: mail[a]centurymedia.de

Firebird Industries

Management

David Caracandas

Firebird Industries – Artist Management & Production

david(a)firebirdindustries.eu

Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Käyntiosoite

Vaasantie 11, 60100 Seinäjoki

Rytmikorjaamon Klubin keikka- ja lipputiedustelut

Arkisin klo 12–16, p. 040 5810 666

Klubi-iltoina klo 18–00, p. 040 5810 666

The Circus, Helsinki

Kampin sirkus Oy

Salomonkatu 1–3, 00100 Helsinki

bar [at] thecircus.fi

puh. 010 4233 231 (ti – pe: 12.00 – 17.00)

Lutakko, Jyväskylä

Tanssisali Lutakko

Lutakonaukio 3

40100 JYVÄSKYLÄ

Puh / Fax 014 617 866

E-mail: info(at)jelmu.net

Promoottori / Ohjelmistovastaava / Tiedottaja:

Raine Pulkkinen, raine (at) jelmu.net

Jelmu ry:n toiminnanjohtaja / Tilavuokraus / Kiinteistö Oy Schaumaninkadun Leipomo:

Jonna Paananen, jonna (at) jelmu.net

Olympia-kortteli, Tampere

Myyntipalvelu

puh. 010 526 8610 (klo 9-17)

myyntipalvelu [at] olympiakortteli.fi

Ohjelma

ohjelma [at] olympiakortteli.fi

Moonsorrowin vuoden 2020 kiertueaikataulu:

13/02/2020 DE – Munich – Backstage

14/02/2020 AT – Vienna – Viper Room

15/02/2020 CZ – Brno – Heathen Assault @ Melodka

21/02/2020 FI – Verisäkeet Alive – Seinäjoki @ Rytmikorjaamo

22/02/2020 FI – Verisäkeet Alive – Helsinki @ The Circus

28/02/2020 FI – Verisäkeet Alive – Jyväskylä @ Lutakko

29/02/2020 FI – Verisäkeet Alive – Tampere @ Olympia

07/03/2020 FR – Nantes – Black Speech Fest MMXX

17/04/2020 DE – Lichtenfels – Ragnarök Festival

18/04/2020 BE – Bomal – Durbuy Rock Festival

19/04/2020 FR – Paris – La Machine du Moulin Rouge

20/04/2020 CH – Pratteln – Z7

21/04/2020 DE – Mannheim – MS Connexion Complex

22/04/2020 DE – Berlin – Lido

23/04/2020 DE – Bremen – Modernes

24/04/2020 DK – Copenhagen – Pumpehuset

25/04/2020 SE – Gothenburg – Valand

26/04/2020 SE – Stockholm – Slaktkyrkan

16/05/2020 FI – Hyvinkää – Steelfest

03-04/07/2020 DE – Ballenstedt – Rockharz Open Air

22/08/2020 SE – Norrtälje – Månegarm Open Air

Onko sinulla ennen julkaisematonta tietoa suomalaisesta natsimusiikkialakulttuurista, natsien salaisista keikkapaikoista tai natsimusiikkialakulttuurin toimijoista? Ota yhteyttä osoitteeseen varistoimitus[at]riseup.net.

Edit. 18.2.2020 klo 23:00: Loitsin Vilnan keikalla 1.2.2020 esiintyivät yhtyeen vanhat kitaristit Veljo “Gates” Värava ja Kaido Haavandi, eikä pitkäaikainen kitaristi Markus Karmo ollut tällä kertaa lavalla. Vastaavaa kitaristien vuorottelua ja tuuraamista on ollut Loitsin historiassa aiemminkin. Loits on tiettävästi keikkaillut viimeksi vuonna 2017, jolloin Karmo oli mukana yhtyeessä. Karmo on myös soittanut Loitsin viimeisimmällä julkaisulla, toukokuussa 2019 ilmestyneellä singlellä, eli hän on ollut aktiivinen yhtyeessä ainakin hiljattain. 

Lue myös:

• Mikä ihmeen NSBM?
• Kommentti: Miksi natsimusiikkialakulttuuria pitää vastustaa
• Apoliteittinen musiikki: neofolk, martial industrial ja metapoliittinen fasismi
• Kansallismielinen kulttuuritaistelu – white powerista metapolitiikkaan