Suomalaisen natsimusiikin vaikuttajat osa 5: Bizarre Uproarin, Xenophobic Ejaculationin ja Filth and Violencen Pasi Markkula

Huomautus: tämä artikkeli sisältää kuvastoa, linkkejä ja sitaatteja, joiden sisältö on paikoitellen hyvin rasistista, väkivaltaista, naisvihamielistä ja antisemitististä.

Pasi Markkula vuonna 2011 “Romua, ruisketta ja rutinaa” -dokumentissa.

Pääkaupunkiseudulla asuva pitkän linjan noise- ja power electronics -muusikko Pasi Markkula on keskeinen toimija suomalaisessa natsimusiikkialakulttuurissa. Kuten jo moni aiempi esittelemistämme ydintoimijoista, myös Markkula soittaa natsibändeissä, tekee yhteistyötä natsibändien ja muiden natsimusiikkialakulttuurin toimijoiden kanssa ja julkaisee ja myy natsimusiikkia. Tässä jutussa käsittelemme joitain Markkulan natsistisia yhtyeitä, kytköksiä natsimusiikkialakulttuuriin, poliittisia näkemyksiä sekä julkaisutoimintaa.

Heti alkuun on syytä huomauttaa, että noise-, industrial- ja power electronics -musiikkiin mahtuu kirjava valikoima monenlaista maailmankuvaa, ideologiaa ja estetiikkaa. Toisaalta lähinnä valkoisten keski-ikäisten miesten hallitsema, karuun ja meluisaan ilmaisuun, nihilismiin, ääri-individualismiin, provokaatioon, transgressioon ja äärimmäisyyksien hakemiseen nojaava power electronics -genre on (black metalin tapaan) oivallista kasvualustaa ja temmellyskenttää äärioikeistolaisille toimijoille ja yhtyeille.

Xenophobic Ejaculation

Xenophobic Ejaculation esiintymässä Vantaan Hakintien Obscurex Kontissa vuonna 2015. Vasemmalla Pasi Markkula Ku Klux Klan -paidassa.

Paremmin Bizarre Uproar -yhtyeestä tunnettu Markkula soittaa yhden miehen power electronics -yhtye Xenophobic Ejaculationissa (XE). Vuonna 2008 perustetun yhtyeen “kappaleiden” aiheet keskittyvät yksinomaan valkoiseen ylivaltaan, karkeaan rasismiin ja natsismin ihannointiin. Levyjen nimet ovat sellaisia kuin White Power, White Will ja Hang the Nigger. Xenophobic Ejaculationin kuvasto nojaa Kolmannen valtakunnan ohella vahvasti yhdysvaltalaiseen, valkoista ylivaltaa ajavaan veriseen rasistijärjestö Ku Klux Klaniin (KKK). Yleensä levyjen “kansitaide” onkin (Markkulan itse askartelemaa) kollaasia juutalaisten joukkohaudoista, keskitysleireistä, valkoisen vallan symboleista ja KKK:n jäsenistä lynkkaamassa ja häpäisemässä mustia uhrejaan. Toisinaan levyt on pakattu valkoisen ylivallan propagandalehtien sivuihin. Lyhyesti sanottuna Xenophobic Ejaculation on äärimmilleen pelkistettyä rasistista ja natsistista valkoisen ylivallan propagandaa puettuna metelimusiikin muotoon. Xenophobic Ejaculationin kuvastoon voi halutessaan tutustua esimerkiksi Discogs-sivustolla.

KUVA3: Xenophobic Ejaculationin White Power -albumin kansitaidetta vuodelta 2009. Joukkohautoja ja Ku Klux Klanin propagandaa: “Join the KKK and fight for the race and nation.”

Xenophobic Ejaculation on soittanut joitain kotimaan keikkoja, tiettävästi kaikki salaisilla natsikeikoilla. Näistä mainittakoon keikka Vantaan Hakkilan Obscurex Kontissa heinäkuussa 2015 yhdessä noise/ grindcore -natsibändi Intolitarianin kanssa sekä Helsingin keikka yhdessä NSBM-yhtyeiden Goatmoon ja Der Sturmer kanssa 5.12.2012.

Markkula on ollut salaileva jäsenyydestään Xenophobic Ejaculationissa ja on pyrkinyt pitämään yhtyeen anonyyminä. Esimerkiksi Pure Nothing Worship -sivuston haastattelussa hän kiistää olevansa mies yhtyeen takana ja vain julkaisevansa sen levyjä. Tässä raakakäännös (nyt jo lopetetun) sivuston haastattelusta:

Haastattelija: Toimit myös nimellä Xenophobic Ejaculation. Tämä projekti on teemoiltaan äärimmäisempi [kuin Bizarre Uproar]. Mikä on tarina projektin takana?

PM: Ei. Se on anonyymi projekti. Olen vain julkaisuut XE:tä.

Toisaalla Markkula on myöntänyt olevansa mies Xenophobic Ejaculationin takana. Tässä raakakäännös Plaguehaus-sivuston haastattelusta vuodelta 2010, jossa Markkula tuo bänditouhujensa ohella esille rasistisia näkemyksiään:

Haastattelija: Lisäksi on projekti joka saa ihmiset raivoihinsa ja on hyvin lähellä sydäntäni, Xenophobic Ejaculation. Oletan että se on tehty hieman kieli poskessa, mutta kuinka vakavia ovat “poliittiset näkemyksesi” noilla julkaisuilla?

PM: “Fetistisesti asioita, joita ei pitäisi tehdä, vai ovatko ne mukana syystä”. Uskoakseni laitoin tämän lauseen johonkin…

PM: Otan hyvin vakavasti kaiken mitä teen. Mitä se sitten on? Vaikea kysymys. Kuinka sen muotoilisin… Joitain ajatuksiani aiheesta: jos menet vasemmalle, sinulla on puita halaavia, ajelemattomia lutkia, naiiveja hämmentyneitä kakaroita jne. Jos menet oikealle siellä on paljon hupsuja asioita, mutta yleisesti ottaen siellä on realismia ja tervettä järkeä.

PM: Kun jossain on kuva teräskärjen voimalla murskatuista mustista kasvoista tai valkoisesta arjalaisesta kyrvästä kusemassa mustan lutkan suuhun… mitä se on? Seksiä ja väkivaltaa. Pidän riitasoinnuista, kaaoksesta, rotujen välisestä jännitteestä. Tietenkään valkoiset, mustat, keltaiset ja ruskeat eivät voi koskaan tulla toimeen keskenään. En ole kovinkaan poliittinen henkilö, otan vain rennosti ja nautin rappiosta. Nautin näytöksestä. XE:ssä on kyse rotuasioista, KKK hirttämässä mustaa roskasakkia, valkoiset nöryyttämässä mustia huoria, teloituksia teräskärjillä, white power, Kolmas valtakunta – suurenmoinen VALTAKUNTA, keskitysleirit, rotuhygienia, valkoinen ylivalta, ksenofobinen viha, mustat huorat syömässä ulostetta, ksenofobinen ejakulaatio jne. jne. jne.

Tammikuussa 2015 uusfasistijärjestö Suomen Sisun jäsen ja samaa aatemaailmaa levittävän Sarastus-nettilehden toimitussihteeri ja aktiivikirjoittaja Jarno Alander haastatteli Bizarre Uproarin Markkulaa ja tämän bändikaveria. Haastattelu julkaistiin uusfasistisen musiikimedia Heathen Harvestin nettisivulla 12. helmikuuta 2015. Alander on tehnyt sivustolle haastattelut myös fasistista neofolkia soittavan Pyhä Kuolema -yhtyeen Mikko Ilmari “Riimu” Pöyhösestä ja uusnatsimuusikko Mikko Aspasta. Alla raakakäännöksenä otteita Bizarre Uproarin haastattelusta. Vaikka on tiedossa että Markkula on yhtyeen takana, tehtiin haastattelu anonyymisti. Latex Mask (LM) = Pasi Markkula, Pig Mask (PM) = Bizarre Uproarin toinen jäsen. Haastattelussa Markkula paljastaa että Xenophobic Ejaculation on hänen bändinsä:

JA: […] Jos ajatellaan rumaa ja karmeaa kamaa, niin Bizarre Uproarissa käsittelet koko kirjoa. Mutta toisessa projektissasi, Xenophobic Ejaculationissa, säästät vihasi erityisempään aiheeseen. Saanko kysyä miksi?

LM: No siis, se on anonyymi projekti, kukaan ei tiedä kuka sen alkujaan perusti. En mielellään keskustelisi siitä, mutta olkoon. Kaikki tietävät että se on minun projektini, joten se siitä. Se keskittyy rotuasioihin, mutta myös kieron ja perverssin näkökulman kautta. Se ei ole ihan niin suoraviivaista kuin miltä se saattaa ensin vaikuttaa.

JA: Olettaisin että… sanotaanko että “afrikkalais-niililäinen geneettinen megaklusteri” ei ole suosikkejasi?

LM: Joo, niin kai. Niinkin voisi sanoa.

Samassa haastattelussa Alander, Markkula ja yhtyeen toinen jäsen keskustelevat myös ajatusmaailman merkityksestä genrerajojen ylittämisessä, mikä on mielenkiintoista varsinkin kun puhutaan äärioikeistolaisen ja natsimusiikin kuulijakunnasta.

JA: Keskustelin [Mikko] Pöyhösen kanssa kun olin viimeksi täällä. Noisella ja black metalilla, kuten myös neofolkilla, on vähintään tiettyyn pisteeseen asti sama yleisö, vaikkakin puhtaasti musiikillisessa mielessä samankaltaisuutta on vähän.

LM: Musiikin muodolla ei ole varsinaisesti merkitystä, se millä on merkitystä on ajatusmaailma musiikin takana. Eikö totta?

PM: Todellakin, ja kun joku kerran tulee osalliseksi jostain marginaalisesta genrestä, muutkin genret muuttuvat helpommin lähestyttävimmiksi.

LM: Siis toisin sanoen porttiteoria!

PM: Itse asiassa kyllä.

Bizarre Uproar

Bizarre Uproar esiintymässä.

Markkulan pääbändi on suomalaisen power electronics -skenen tunnetuimpiin nimiin lukeutuva Bizarre Uproar. Markkula perusti Bizarre Uproarin noisecorebändinsä Aunt Maryn raunioille vuonna 1993 ja aluksi yhtye soittikin noisea ja noisecorea, kunnes se vaihtoi tyyliä Markkulan kiinnostuttua “rankemmasta” power electronics -genrestä. Aiemmin mainitussa Plaguehausin haastattelussa Markkula mainitsee vaikuttimeksi tähän siirtymään Mikko Aspan mentoroinnin ja Aspan power electronics -yhtye Gruntin (joka myös on kyseisen genren tunnetuimpia suomalaisia nimiä). Alun perin soolo- ja studiobändinä toiminut Bizarre Uproar aloitti keikkailut vuonna 2006 ja nykyään Markkulan lisäksi yhtyeessä on toinenkin muusikko, sekä lisäksi live-keikoilla lavashowhun osallistujia. Tästä huolimatta Markkula on yhä yhtyeen selkeä johtohahmo, “diktaattori”, kuten hän itse sanoo.

Vaikka Markkula väittää rajaavansa “rotuasiat” Xenophobic Ejaculationiin ja Bizarre Uproarin keskittyvän seksiin ja väkivaltaan, on tämä hieman harhaanjohtava väite. Esimerkiksi vuoden 2009 Purification-levyn kansitaiteessa antisemitistinen keskitysleirien, joukkoteloitusten ja Kolmannen valtakunnan kuvasto yhdistyy koprofilian kaltaisiin parafiileihin seksuaalisiin mieltymyksiin. Samoin yhtye on levyttänyt natsistisiksi tulkittavia kappaleita, kuten vuonna 2008 julkaistu ja ytimekkäästi nimetty Sieg Hail, jossa kakofonisen melun päälle lähinnä karjutaan “white powerin” kaltaisia natsien iskulauseita.

Bizarre Uproar on tehnyt yhteislevyjä natsististen noise / power electronics -yhtyeiden kanssa, kuten Deathkey ja Pogrom sekä NSBM-yhtyeiden, kuten Goatmoon ja Sonnenrad kanssa. Bizarre Uproarin levyjä ovat julkaisseet natsilevymerkit, kuten Barbatos Productions ja Audial Decimation. Bizarre Uproar on julkaissut levyillään cover-kappaleita natsiskinibändeiltä, kuten No Remorse ja Mistreat. Bizarre Uproar esiintyi 16.5.2019 Vantaan Obscurex Kontissa natsikeikalla yhdessä mm. Mikko Aspan RAC-yhtye Vapaudenristin ja RAC-covereita soittavan Liittoneuvoston kanssa. Lisäksi paikalla oli mm. Markkulan bändikaveri Sami Kettusen noise-yhtye Reptile Womb.

Filth and Violence sekä kontaktit natsimusiikkialakulttuuriin

Markkulan vuonna 2008 perustama noise / industrial / power electronics -levymerkki Filth and Violence on yli kahdella sadalla julkaisullaan Suomen ja jopa Euroopan metelimusiikkialakulttuurin mittakaavassa merkittävä julkaisija. Kotimaisista metelimusiikin levymerkeistä samaan sarjaan lukeutuu korkeintaan toisen uusnatsimuusikon eli Mikko Aspan Freak Animal Records. Filth and Violence on julkaissut Markkulan omien yhtyeiden lisäksi lukuisia natsistisia melubändejä, kuten Hakaristi, Pogrom, Zyklon SS, Lämpimät juutalaiset, Iron Clad ja Garden of Power. Filth and Violence myy nettisivullaan natsimusiikkia useista eri genreistä ja itsestään selvän white power -industrialin lisäksi siellä on myynnissä runsaasti natsiskinibändien levyjä, kansallissosialistista black metalia sekä muita marginaalisempia natsimusiikin alagenrejä.

Filth and Violencen katalogia vuonna 2019. Myynnissä mm. natsiskinibändien, kuten Puhdistuksen, Vapaudenristin, Pagan Skullin ja Pylvanaisen levyjä. Kahden viimeksimainitun jäseniä toimii uusnatsijärjestö Pohjoismaisessa Vastarintaliikkeessä.

Suomalainen natsimusiikkialakulttuuri on jo kauan ollut pieni, genrerajat ylittävä ja verkostoitunut kaveripiiri, jossa toimijat julkaisevat ja myyvät toistensa levyjä, soittavat samoissa bändeissä sekä esiintyvät samoilla keikoilla ja kerhotiloilla. Esimerkiksi suomalaisten uusnatsien vuonna 2015 perustama, lähinnä RAC-natsimusiikkia julkaiseva Europa Erwache Productions -levymerkki myy nettisivuillaan natsiskinibändien lisäksi runsaasti NSBM:ää ja white power industrialia – myös Bizarre Uproarin ja Xenophobic Ejaculationin julkaisuja. Tämä kertoo myös siitä, etteivät natsit vastoin ennakkoluuloja hyljeksi “dekadenttia” ilmaisua, mikäli se hyödyttää heitä taloudellisesti tai ideologisesti “kulttuuritaistelun” kautta.

Xenophobic Ejaculationin levyjä suomalaisten uusnatsien Europa Erwache Productions -levymerkin nettikaupassa vuonna 2019.
Pekka Perä-Takala.

Markkulan kotimaisista natsimusiikkialakulttuurin yhteistyötahoista ehkä merkittävin on Mikko Aspan lisäksi hänen bändikaverinsa Pekka Perä-Takala (alias Pekka PT). Turkulainen Perä-Takala on keskeisiä suomalaisia melumusiikin toimijoita. Hänen bändejään ovat muun muassa Sick Seed, SSRI ja Gelsomina. Perä-Takala maksoi väliaikaisesti kielletyn uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) tukijäsenmaksun eli liittyi tukijäseneksi ja tilasi järjestön tarroja 21. joulukuuta 2015. Tilaustiedot vuotivat julkisuuteen 24. heinäkuuta 2017. Vesa Iitin pyörittämän, Pekka Siitoimeen, salaliittoteorioihin ja uusfasismiin keskittyvän Mesikämmen-blogin haastattelussa vuonna 2013 Perä-Takala ilmaisee sympatiansa uusfasismin kolmannelle positiolle. Tässä valossa ei yllätäkään, että kaksi uusnatsia ovat löytäneet yhteisen sävelen myös bänditouhuissa.

Sick Seed esiintymässä Dresdenissä vuonna 2016. Vasemmalla Pekka Perä-Takala, oikealla Pasi Markkula.

Markkulalla ja Perä-Takalalla on vuosien saatossa ollut yhteisiä bändejä, kuten Chains of Death Command ja Funeral Mongoloids. Markkula on myös esiintynyt Sick Seedin live-kokoonpanossa ja Bizarre Uproar on tehnyt Perä-Takalan yhtyeiden kanssa useita yhteislevytyksiä. Lisäksi kaksikon yhtyeistä mainittakoon karkeaan naisvihaan ja seksuaaliseen väkivaltaan keskittyvä Snuff. Xenophobic Ejaculationin tapaan Markkula on pyrkinyt pitämään yhtyeen jäsenten henkilöllisyyden salassa, mutta pienen maan pienessä skenessä ei yleensä ole helppo pysyä anonyyminä. Markkula väittää esimerkiksi Terror-sivuston haastattelussa, ettei Snuff ole hänen bändinsä, mutta myöntää myöhemmin sen Noicereceptor -sivuston haastattelussa vuonna 2016.

Markkulan ja Perä-Takalan Snuff-yhtyeen Male Supremacy -albumin levynkansikuvituksena käytetty naisvihaa henkivä manifesti.
Pekka Perä-Takala Romua, ruisketta ja rutinaa -dokumentissa (2011).

Markkula on toiminut yhteistyössä myös natsimusiikkialakulttuuriin vahvasti verkottuneen noise- ja black metal -muusikko Sami Kettusen (Ride for Revenge ym.) kanssa. Kettusella on Markkulan kanssa yhteisiä bändiprojekteja, kuten Flooded Church of Asmodeus sekä Ritual Violence. Lisäksi Bizarre Uproar ja Ride for Revenge ovat julkaisseet pari yhteislevyä ja soittaneet joitain yhteiskeikkoja. Tunnetuin kollaboraatio lienee Steelchaoksen keikka Helsingin Nosturissa 11. marraskuuta 2017, joka päätyi Bizarre Uproarin paskanheittotempauksen ansiosta myös valtamediaan. Markkula ja Perä-Takala esiintyvät molemmat Kettusen metelimusiikkidokumentissa “Romua, ruisketta ja rutinaa” (2011).

Ei anneta Pasi Markkulan kaltaisille rasistisille ja misogyynisille vihanlietsojille tilaa musiikkialakulttuureissa, levybisneksessä eikä missään muuallakaan. Pysäytetään natsimusiikin sekoittuminen valtavirtaan ja muihin musiikkialakulttuureihin. Natsimusiikki on natsimusiikkia esitystavasta riippumatta eikä metelimusiikki nauti tässä asiassa mitään erivapauksia. Taiteen- ja ilmaisunvapauden ei tule toimia takaporttina natsi-ideologian, rasismin ja naisvihan levittämiselle.

Kirjoitussarjan aiemmat osat:

Katso myös: