Muutaman viime vuoden aikana yhä useampi suomalainen on tutustunut muista maista tänne tulleisiin ihmisiin, solminut heidän kanssaan erilaisia ystävyyssuhteita ja jakanut heidän kanssaan arkielämäänsä. Samalla yhä useammalle on valjennut hirvittävällä tavalla, mitä tarkoittaa, kun valtio pakkopalauttaa ihmisiä takaisin sota- ja konfliktialueille sekä “vakaisiin” diktatuureihin.
Tampereella on kampanjoitu näkyvästi viimeisen kuukauden ajan Behdadin puolesta, jota uhkaa pakkopalautus Iraniin. Behdad kuuluu kurdivähemmistöön ja on osallistunut julkisesti apoistiseen kurdiliikkeen toimintaan. Tästä ja muista syistä häntä uhkaa teloitustuomio Iranin uskonnollisessa diktatuurissa.
Siitä huolimatta, että pakkopalautuksia on tapahtunut Suomesta paljon pidempään, on tilanne muuttunut äärimmäiseksi syksyn 2015 jälkeen. Syksyn 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana Suomeen saapui ennätysmäärä siirtolaisia. Samanaikaisesti, kun nationalistiset ja fasistiset ryhmät, kuten Rajat Kiinni –ryhmä, Suomen Sisu ja Pohjoismainen vastarintaliike, käyttivät tilaisuutta hyväkseen rotuvihan ja muukalaiskammon levittämiseen, Suomen hallitus teki selkärangattomia ja hätäisiä lainsäädännöllisiä muutoksia turvapaikanhakijoiden oikeuksien rajaamiseksi ja heikentämiseksi. Näistä törkeimpinä esimerkkeinä ovat olleet turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisen kiristäminen ja oikeusavun heikentäminen turvapaikkahaastatteluissa. Samalla kun valtio on heikentänyt turvapaikanhakijoiden oikeuksia, on rasistinen väkivalta ja äärioikeistolaiset liikkeet saaneet vankempaa jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Muun muassa Pohjoismainen vastarintaliike on sittemmin ilmoittautunut verkkosivuillaan, että heidän jäsenensä osallistuivat aktiivisesti Rajat Kiinni -mielenosoituksiin tarkoituksenaan verkostoitua uusien ihmisten kanssa ja rekrytoida lisää jäseniä järjestöönsä.
Rasististen mielenosoitusten järjestäminen ja natsien jalkautuminen kadulle tässä mittakaavassa oli Suomessa ennennäkemätöntä. Vastamielenosoituksia järjestettiin usein ensimmäistä kertaa monessa kaupungissa, vaihtelevalla menestyksellä, ja niihin osallistuminen oli monille ihmisille ensimmäinen kosketus antifasistiseen liikkeeseen. Vastamielenosoitusten tyyli ja taktiikat kopioitiin usein Ruotsista ja muista maista, joissa on pidempi antifasistinen perinne. Äärioikeiston mielenosoitukset ja tempaukset sitoivat paljon aktivistien ja erilaisten poliittisten ryhmien resursseja. Monet ystävät ja toverit huomasivat 2016 lopulla keskittyneensä vuoden ajan lähes pelkästään reaktiiviseen toimintaan vastamielenosoitusten muodossa. Oli palautettava mieliin, että antifasismi on muuta kuin poliisirivistön takaa äärioikeistolaisen mielenosoituksen osallistujille huutelemista.
Poliittinen analyysi ja laajempi reflektio vuoden 2015 syksystä ja 2016 keväästä on yhä tekemättä.
Vuoden 2015-2016 Rajat kiinni -liikkeen suurin saavutus oli painostus valtion suuntaan rajojen sulkemiseksi. Siitä huolimatta, että fasistit eivät voi tällä hetkellä kaapata valtiovaltaa itselleen, voivat äärikansallismieliset ryhmät synnyttää painetta valtion suuntaan, joka muuttuu tämän seurauksena entistä autoritaarisemmaksi ja lähenee fasistien poliittista ihannetta. Pidemmällä tähtäimellä antifasistisen ja vapaata liikkuvuutta kannattavan liikkeen on luotava tarpeeksi voimakas fyysinen ja konkreettinen liike, joka kykenee luomaan painetta pakkopalautusten kumoamiseksi sekä vastustamaan kansallisvaltion autoritaarista politiikkaa.
Vuoden 2017 helmikuussa joukko irakilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijoita näytti mallia, miten autoritaariseen politiikkaan voidaan reagoida aktiivisesti ja autonomisesti. Oikeus Elää / Right to Live -mielenosoitus jatkui yötä päivää yli kolmen kuukauden ajan. Pienten äärioikeistolaisten ryhmien toistuvasti häiriköimä leiri sai tiukasta tilanteesta huolimatta positiivista huomiota valtakunnanlaajuisesti. Keväällä 2017 Suomessa syntyi myös uusi tapa vastustaa karkotuksia, kun suuri joukko ihmisiä lähti osoittamaan mieltä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pyrki konkreettisesti estämään pakkopalautuksia.
Nyt, vuotta myöhemmin, tilanne on vielä synkempi. Ihmisiä pakkopalautetaan Suomesta jatkuvasti Afganistanin ja Irakin kaltaisile kriisi- ja konfliktialueille sekä Iranin kaltaiseen diktatuuriin. Kesken valtakunnallista huomiota saanutta Behdad-kampanjaa saimme kuulla lisää huonoja uutisia. Pirkanmaalla asuva Mostafa otettiin kiinni työpaikaltaan maanantaina 11. kesäkuuta.
Tällaisessa tilanteessa siirtolaiset sekä heidän tukijansa ja ystävänsä joutuvat ponnistelemaan kaikkensa taistellakseen valtion karkotuskoneistoa vastaan. Kiireen keskellä meidän on tuettava toisiamme enemmän, kuin koskaan aiemmin ja ymmärrettävää keskinäisen avunannon, solidaarisuuden ja kollektiivisen hoivan merkitys.
Voit aloittaa toimimisen allekirjoittamalla vetoomuksen Mostafan puolesta ja voit osallistua Tampereella Mostafan tueksi järjestettävään mielenosoitukseen tänään tiistaina kello 15:45. Pidemmällä tähtäimellä suosittelemme järjestäytymään poliittisesti. Ainostaan vahvojen ja konkreettisten antifasististen ja solidaaristen liikkeiden kautta kykenemme tehokkaasti vastustamaan pakkopalautuksia ja luomaan vastavoiman valtion autoritääriselle politiikalle. Loppu pakkopalautuksille!
Oskari & Juhani
Kirjoittajat kuuluvat Tampereen Varis-verkostoon.