Vice: Miksi brittiläisten natsijärjestöjen kieltäminen on ajanhukkaa

national-action

National Action -ryhmän järjestämän marssin osanottajia Liverpoolissa. Mielenosoittajat on saarrettu matkatavaroiden löytötavaratoimistoon Lime Streetin juna-asemalla. Elokuu, 2015. (Kuva: Oscar Webb)

Suomentajan alkusanat

Englannissa alkoi julkinen keskustelu natsijärjestöjen lailla kieltämisestä, kun sosiaaliliberaalin Labour-puolueen kansanedustaja Jo Coxin tappanut uusnatsi Thomas Mair tuomittiin murhasta. Valtamediassa alkoi spekulaatio siitä, että kiellon kohteena saattaisi olla kansallissosialistinen National Action tai äärioikeistolaisesta English Defence Leaguesta eronnut North West Infidels. Vuonna 2013 perustettu National Action ja sen kanssa hitleristisen aatteen jakava Suomessa toimiva Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) ovat viimeisen kahden vuoden aikana kehittäneet keskinäisiä siteitään. Ryhmän perustaja ja johtaja Benjamin Raymond vieraili tutustumassa PVL:n toimintaan tammikuussa 2015. PVL:n Oulun ryhmäjohtaja Santeri Juhani Keränen antoi vuorostaan haastattelun National Actionin nettisivuille helmikuussa 2016. National Actionin haastattelussa Pohjoismaista vastarintaliikettä kuvataan “yhdeksi Euroopan hienoimmista kansallissosialistisista järjestöistä”. Kääntämässämme Vice-lehden artikkelissa toimittaja James Poulter kirjoittaa, ettei natsijärjestöjen lailla kieltäminen auta niiden vastustamisessa.

Suomessa alkoi samankaltainen keskustelu natsijärjestö PVL:n kieltämisestä liikkeen aktiivi Jesse Torniaisen tapettua natsien katutapahtuman ohi kulkeneen Jimi Karttusen syksyllä 2016. National Actionin kaltaisten natsijärjestöjen lailla kieltämistä vastaan argumentoivan Poulterin näkemykset pitävät nähdäksemme paikkansa myös PVL:n kohdalla. Poliisin toiminta tai järjestöjen lailla kieltämiset eivät voi estää natsien katuväkivaltaa, mutta voivat pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa natsien toiminnan vastustamista. Natsien vastustamiseen tarvitaan laaja antifasistinen liike, joka suhtautuu myönteisesti sekä suoraan toimintaan että taktiikoiden moninaisuuteen.

Vaikuttaa siltä, että hallitus valmistautuu kieltämään Hitleriä rakastavien uusnatsien National Action (NA) -ryhmän. Sunday Times paljasti asian, kun uusnatsi Thomas Mair sai tuomion Labour-puolueen kansanedustaja Jo Coxin murhasta. Lehden spekulaation mukaan kiellettyjen ryhmien listalla voisi olla uusnatsistinen NA tai English Defence Leaguesta (EDL) eronnut North West Infidels (NWI).

Tällaisten ryhmien kieltämisestä seuraisi, että ryhmän jäsenenä olemisesta, tuen keräämisestä ryhmälle tai ryhmään liittyvien tapaamisten järjestämisestä tulisi rikosoikeudellisesti rangaistava teko. Maksimirangaistus näistä rikoksista olisi kymmenen vuotta vankilaa ja/tai sakkoja. Ryhmälle tukea osoittavien artikkelien levittäminen, tukea ilmaisevien vaatteiden käyttäminen tai mukana kantaminen toisi korkeimmillaan kuuden kuukauden vankeustuomion ja jopa 5000 punnan sakkorangaistuksen. Satojen ihmisten pitäisi tuomion välttämiseksi muuttaa toimintatapojaan.

NA:n tai NWI:n (tai molempien) kieltäminen antaisi valtiolle mahdollisuuden aloittaa massiivinen tukahduttamisoperaatio, jollaista Britannian äärioikeisto ei koskaan ole kokenut. En ole lainkaan huolissani sellaisten ihmisten laillisesta asemasta, joiden banderolleissa lukee “Hitler oli oikeassa”. Silti epäilen, onko ryhmien kieltäminen hyvä tapa vastustaa uusnatseja.

Ensinnäkin kaikkien näiden kahden äärioikeistolaisen ryhmän jäsenten ja tukijoiden päätyminen vankilaan on äärimmäisen epätodennäköistä. Jos kielto astuisi voimaan, äärioikeistolaiset ryhmät ja yksilöt alkaisivat mukauttaa ja kehittää jo nykyisin käyttämiään taktiikoita.

Antifasistien ja median luoma paine on jo pakottanut National Actionin pitkälti maan alle. Ryhmä käyttää kryptattua sähköpostipalvelinta nimeltä Tutanota viestiäkseen keskenään. Heidän tapaamisensa järjestetään salaisissa paikoissa ja ainoa todiste niiden tapahtumisesta ovat tallenteet, joita ryhmä itse valikoiden laittaa jälkikäteen YouTubeen. Toisien sanoen, jos he ovat jo aiemmin onnistuneet tapaamaan valtion tietämättä siitä, ei heidän ole liian vaikea parantaa turvallisuuttaan.

Valtaosa NA:n jäsenistä on lopettanut Facebookin käyttämisen, koska se tekee yhteistyötä Britannian lainvalvojien kanssa ja poistaa antisemitististä materiaalia julkaisevat tilit. Facebookin sijaan he ovat alkaneet käyttää venäläistä Facebookin vastinetta nimeltä VKontakte. NA:n nettisivujen palvelimet sijaitsevat Yhdysvalloissa, joten sivujen alas vetämiseksi ryhmä pitäisi julistaa siellä “ulkomaiseksi terroristijärjestöksi”. He voivat joka tapauksessa siirtää sivustonsa sellaiselle alueelle, joka ei tee yhteistyötä Britannian tai USA:n lainvalvojien kanssa – tällaisia alueita on olemassa riittämiin.

Kielto vaikuttaisi ryhmän aktiviteeteista ennen kaikkea katutoimintaan. Vicen syyskuussa paljastama, ainoastaan valkoisille suunnattu kodittomien hyväntekeväisyys- ja muu vastaava toiminta, lopetettaisiin. Myöskään NA:n viimeaikaiset “vasta-jihad” -marssit koillisessa eivät jatkuisi. Ratkaisevaa kuitenkin on, että heidän ei tarvitsisi lopettaa toimintaansa. Lain seurauksena NA:n pitäisi ainoastaan lopettaa itsensä kutsuminen NA:ksi ja hylätä omat merkkinsä ilmestyessään julkisille paikoille.

Lainsäädäntö koskee ryhmiä, jotka on lakkautettu ja joita ollaan perustamassa uudelleen toisella nimellä. Jos uuden ryhmän voidaan osoittaa olevan “kaikilla käytännön tasoilla sama, kun lakkautettujen listalla oleva järjestö”, on ryhmä edelleen ongelmissa. NA:n pystyisi kuitenkin kiertämään tämän verrattain helposti ja olisi naiivia olettaa, ettei ryhmä ole jo tehnyt valmisteluja tämänkaltaisen tilanteen varalta.

NA:n delegaatio matkusti viime keväänä Saksaan osallistumaan autonomisten uusnatsien vapputapahtumaan (tämän reissun aikana ryhmä pääsi otsikoihin tekemällä natsitervehdyksen Buchenwaldin keskitysleirillä). NA:n oli kutsunut paikan päälle ryhmä nimeltä Anti-Kapitalist Kollective (AKK), joka on kopioinut Saksan vasemmistolta tukahduttamisen vastaisia taktiikoita vastauksena valtion kieltoihin. AKK on autonomisten uusnatsien verkosto, joka tarkoituksella poikkeaa klassisista, keskitetyistä fasistisista järjestöistä. Heillä ei ole yhtä Führeriä, ei jäsenrekisteriä eikä mitään julkisia rakenteita. Heillä ei ole mitään, minkä valtio voisi kieltää, paitsi nimi jota he käyttävät mainostaakseen itseään.

Matkan jälkeen NA:n verkkosivuilla julkaistiin pitkä AKK:n jäsenen haastattelu, jossa kerrotaan, miten uusnatsiryhmät ovat reagoineet Saksassa valtion kieltoihin. Voi perustellusti olettaa, että joutuessaan kielletyksi NA voisi alkaa soveltaa monia heidän saksalaisten kameradeniensa käyttämistä strategioista.

NA:n nykyinen tapa järjestäytyä mahdollistaisi heille verrattain helposti muuntumisen kohti autonomisempaa organisoitumisen tapaa. Heillä ei ole yhtä johtajaa; heillä on kryptattuja kanavia pitkin kommunikoivia alueellisia ryhmiä. Jatkaakseen toimintaansa heidän tarvitsisi ainoastaan hylätä nimensä ja brändinsä, lakkauttaa heidän nyt käyttämänsä rajattu organisaatiorakenne ja aloittaa AKK:n kaltainen autonominen verkosto.

Uusnatsiryhmien kieltäminen ei ole ainoastaan tehotonta. Sillä on myös kielteisiä vaikutuksia. Jos uusnatsiryhmiä kannustetaan omaksumaan vahvempia ja toimivampia taktiikoita tukahduttamistoimenpiteiden torjuntaan, tarkoittaisi se myös uusnatsien vastustamisen vaikeutumista. Tämän lisäksi valtion kiellettyjen järjestöjen listalle pääseminen on uusnatsien märkä uni. NA:n aktivistit kuvittelevat olevansa ainoa aidosti vallankumouksellinen vaihtoehto status quolle – tai “järjestelmälle”, kuten he itse haluavat sitä kutsua (termi on otettu terroristeja inspiroineesta rasistisesta kaunokirjallisesta teoksesta The Turner Diaries). Status quon kieltämäksi tuleminen sopii täydellisesti tähän itsepetokseen. Tämän seurauksena he voivat antaa ymmärtää ryhmänsä olevan niin “kova”, että valtio kohtelee heitä samalla tavalla kun radikaaleja ääri-islamisteja. Tämä voisi tehdä heistä varsin houkuttelevan vaihtoehdon mahdollisille kotia etsiville rasistisille ääri-ihmisille.

On olemassa useita käytännössä toimiviksi osoittautuneita tapoja vastustaa uusnatseja ja fasistiryhmiä. Valtiollinen kieltäminen ei ole yksi niistä. 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun loppupuolelle Britannian äärioikeisto piestiin pois kaduilta antifasistien toimesta. Nämä antifasistit olivat ryhtyneet vastustamaan äärioikeistoa fyysisesti ja ideologisesti.

Hyödyntämällä suoraa toimintaa fasistien mielenosoituksia ja kokoontumisia vastaan sekä painostamalla pääorganisaattoreita, Anti-Fascist Action (AFA, Antifasistinen Toiminta) onnistui pakottamaan British National Partyn (BNP) hylkäämään fasistien klassisen “marssi ja kasva” -strategian, jota NA:n ja NWI:n kaltaiset ryhmät pyrkivät jäljittelemään (suom. huom. Pohjoismainen vastarintaliike pyrkii samaan). Tämä pakotti BNP:n siistimään julkisuuskuvansa, hakemaan salonkikelpoista uskottavuutta ja vaalivoittoja. Epäonnistuttuaan tässä puolue lopulta romahti (myönnettäköön, vasta sen jälkeen kun puolue sai miljoona ääntä vuoden 2009 Europarlamenttivaaleissa). Sillä välin fasistien uhka kaduilla oli eliminoitu.

NA:n perustamisen jälkeen vakavin isku järjestöä vastaan tapahtui Liverpoolissa, kun tuhannet antifasistit ja paikalliset ajoivat sen jäsenet Lime Streetin juna-aseman löytötavaratoimistoon, nöyryyttivät heitä viskomalla heidän päälleen pulloja, munia ja banaaneja sekä estivät heitä osoittamasta mieltä. NA reagoi tähän järjestämällä kryptattujen kommunikaatiokanavien avulla yllätyspaluun Liverpooliin yhdessä NWI:n ja toisten EDL:stä eronneiden ryhmien kanssa – jolloin antifasistit estivät heitä taas marssimasta.

Jos NA ja NWI kielletään, uusnatsien mielenosoitukset kaduilla eivät tule loppumaan. On todennäköistä, että tämän seurauksena syntyisi autonomisempi uusnatsien verkosto. Tähän kuuluisi heidän nykyiset jäsenensä sekä potentiaalisesti joukko nyt järjestön reunoilla olevia ihmisiä. Jos tällaisista ryhmistä tulee laittomia, se ei tarkoittaisi niiden katoamista. Kieltäminen vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä. Jos et siis ole brittiläisten kaupunkien kaduilla mellastavien natsien suuri ystävä, järjestäydy ja valmistaudu toimimaan heitä vastaan jatkossakin.

James Poulter

Twitter: @jdpoulter

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Vice-lehdessä 29.11.2016 nimellä Why Banning British Nazis Is a Waste of Time.

Katso myös:

Suomen vastarintaliikkeen yhteistyöjärjestön mielenosoitus ajettiin löytötavaravarastoon Liverpoolissa

Haastattelu: Äärioikeistoa vastaan Doverissa 30.1.2016

 

Posted in Mielipidekirjoitukset Tagged with: , , , , , , , , , , , , , , , , ,